Profile
Blog
Photos
Videos
Tässä blogissa selvitys (osittain ehkä turhankin yksityiskohtaisesti) vaiherikkaasta Ecuador - Suomi -lennoista sekä hieman terveydestämme, matkan yleisistä järjestelyistä ym.
Quiton lentokentälle saavuimme lauantai-iltapäivänä todella ajoissa eli noin 5 tuntia ennen koneen ilmoitettua lähtöaikaa. Oppaamme ehkä halusi päästä nopeasti viikonlopun viettoon. Toisaalta oli meidänkin (tai ainakin) minun kannaltani hyvä asia, että sai hieman levähtää ennen lähtöselvitysten aloittamista. Flunssani oli alkanut uudestaan ja tämä asia sekä myös vähän huonosti nukutut yöt ja päiväretket vuoristossa/tulivuorilla, olivat väsyttäneet niin, ettei paljoa oikein enää autossakaan jaksanut istua.
Noin neljä tuntia aikaisemmin sitten lähdimme kohti lähtöselvitystiskejä. Ensin piti mennä yhden tarkastuksen läpi ja sen jälkeen olisi kannattanut heti mennä maksamaan 40 taalan lentokenttävero. Yhden tarkastuksen läpi mentyämme meidät kuitenkin ohjattiin suoraan LANin tiskille, menimme sinne, kun jonokin oli lyhyt. Sieltä meidät kuitenkin ohjattiin hyvin pitkään ja huonosti liikkuvaan Iberia-yhtiön jonoon (kyseessä LANin lento, jonka Iberia hoiti). Tämä jono oli hyvin "eläväinen" - ja ihmisiä pyrki erilaisin keinoin etuilemaan (joka herätti äänekkäitä kannanottoja jonossa olijoilta). Etuilijoiden määrä johtui ilmeisesti siitä, että Iberian lentoja oli lähdössä useampiakin eri suuntiin ja ihmisillä oli kiire. Sitten, jonkun ajan kuluttua, virkailijat puuttuivat asiaan ja tarkastelivat jonottajien lippuja. Tämän seurauksena meidätkin ohjattiin uuteen alkuperäisen jonon vierelle muodostettuun jonoon. Tässä vaiheessa tahtomattamme ohitimme aika monta ennen meitä jonossa ollutta. Tässä, vähitellen pitenevässä jonossa, sitten seisoimme niin kauan, että oli kolme tuntia lennon lähtöön. Välillä joku virkapukuinen (poliisin näköinen) kävi taas tarkastamassa passeja. Vasta tämän jälkeen alkoivat meidän lentomme lähtöselvitystoimenpiteet. Eri puolille (esim. aivan lähtöselvitystiskien viereen) oli jo kertynyt ihmisiä, jotka eivät olleet missään jonossa. Sitten kun check in avautui, nämä ihmiset otettiin kuitenkin lähtöselvitykseen ensin. Nämä ihmiset sitten olivatkin useimmin sellaisia, joilla lähtöselvitys kesti ja kesti… Yhdellä miehellä oli ainakin runsas ylikuorma matkatavaroita, joista sitten käytiin pitkät neuvottelut, lopulta hän sitten sai kaikki tavarat koneeseen (ilmeisesti lisämaksujen avulla). Meidänkin selvityksemme kesti aika kauan, kun virkailijalla oli runsaasti naputeltavaa tietokoneelle. Lopulta sitten saimme boarding-laput väleille Quito-Madrid ja Madrid-Amsterdam. Vain Amsterdamiin siksi, ettei heidän tietokoneillaan saanut yhteyttä Finnairin koneille (Amsterdam-Helsinki -välin hoiti Finnair). Tämä asia vähän huolestutti meitä, koska Amsterdamissa koneen vaihtoon ja uuteen lähtöselvitykseen oli aikaa vain n. 45 minuuttia. Matkatavarat kyllä selvitettiin Helsinkiin asti. Sitten tuli lentokenttäveroasia; kun virkailijalle oli selvinnyt, että meidän pitää vero maksaa, vastaanotti hän rahamme ja lähti niiden kanssa johonkin. Pian saimme ilmoituksen, että veroasia on selvä, mutta meidän pitää vielä jäädä odottamaan tuohon sivulle kuittia. Jonkun ajan päästä tuli vain toinen kuitti, mutta kyllä sitten lopulta löytyi se toinenkin kuitti. Tämän jälkeen lennon lähtöön taisi olla vajaat kaksi tuntia aikaa.
Tämän jälkeen tulivat normaalit lippu-, passi- ja maasta poistumislappujen tarkastukset (parilla eri luukulla) sekä normaali turvatarkastus. Sitten taisikin olla enää noin tunti aikaa ilmoitettuun lähtöaikaan (klo 18.45 paikallista aikaa), mutta kuten normaalia, myöhästymistä tapahtui jonkun verran (muistaakseni runsaat puoli tuntia).
Koneeseen päästiin sitten vihdoin sujuvasti. Tiesimme, että koneella piti olla jonkinlainen tekninen välilaskussa Guayaquiliin. Galapagosille lennettäessä oli myös tällainen ja saimme istua rauhassa lentokoneessa, kun matkustajia jonkun verran vaihdettiin. Nyt meidät kuitenkin herätettiin unestamme ja sanottiin, että kaikkien pitää poistua koneesta kaikkine tavaroineen. Nyt olimme sitten vähän ihmeissämme (niin kuin monet muutkin), että mitä nyt? Taas jonotettiin turvatarkastukseen ja odotusaulassa oli sitten tieto, että tietyltä portilla lähtee kone Madridiin (tosin viivästyneenä). Uuteen (kuten oletimme) koneeseen astuminen viivästyi ehkä vain puolella tunnilla (tunti oltiin odotusaulassa). Nyt oli lisäksi koneen oven lähellä tällainen käsin tehtävä tunnustelutarkastus, aloimme epäillä että oliko Iberialla jotain erityistä syytä pelätä jotain. Kone näytti kuitenkin olevan saman kuin millä lähdimme Quitosta eli yllättävän heikosti Atlantin ylilennolle varustettu kone. Esim. kymmenrivisessä koneessa oli vain keskirivin tuolien kohdalla harvakseltaan info- ja elokuvamonitoreita, joista ei ikkunariville paljon hyötyä ollut. Jonkinlainen ruoka koneessa saatiin. Tarjottimella oli mukana kahvikupit ja leivokset, mutta kun odottelimme sitä kahvia, niin pian tultiinkin keräämään kaikki pois. Kahvia ei voinut kuulemma tarjoilla, koska tulossa oli ilmakuoppia. Nämä tuntuivat kuitenkin varsin vaatimattomilta, kahvia ei kuitenkaan tarjoiltu myöhemminkään. Koneen varustuksen ja palvelun puutteet eivät kuitenkaan meitä merkittävästi häirinneet, koska nukuimme tämän jälkeen lähes Madridiin asti.
Yllätys, yllätys; kone olikin sitten aivan ajallaan Madridissa (n. klo 13.55 Espanjan aikaa, aikaero Ecuadoriin 6 tuntia). Tuo Amsterdamin koneen vaihto edelleen mietitytti. Ajattelimme alun perin heti, että yrittäisimme checkata itsemme Helsingin koneeseen Madridissa. Pian ilmeni, että ulos transit-alueelta meidän ei kannattanut mennä, kun oli jo tullut kokemusta näistä monista turva- ym. tarkastuksista. Madridin terminaalikompleksit ovat varsin moninaisia, sinällään kyllä hyvin opastettuja. Terminaalia piti vaihtaa maanalaisella junalla. Amsterdamin koneen terminaalin lähtösiivestä löytyi kuitenkin Iberian info-tiski. Selitimme siellä ongelmamme, eli sen että meillä ei ollut maihinnousukortteja Amsterdamista eteenpäin. Virkailija yritti ensin selittää, ettei niiden saaminen onnistu heiltä, kun Finnair ei kuulu One World -yhteistyökuvioihin. Väitimme vastaan (heidän seinälläänkin jopa mainittiin Finnair) ja sitten saimme helposti boarding liput Amsterdam-Helsinki -välille.Madridissa jäi sitten jopa aikaa kohtuulliseen virkistäytymistaukoon.
Madrid-Amsterdam -koneeseen nouseminen tapahtui sitten ajallaan - mutta kone ei kuitenkaan lähtenyt ajallaan. Jälkeenpäin kuulimme toiselta matkustajalta, että meitä istutettiin koneessa tunti yli lähtöajan sen takia, että jotain yhtä matkustajaa odotettiin vielä koneeseen. Siinä vaiheessa sitten olimme lähes varmoja, että meidän Amsterdam-Helsinki -koneelle emme varmastikaan tule ehtimään. Koneemme laskeutui Amsterdamin kentälle juuri siihen aikaan, kun Helsingin koneen oli määrä lähteä. Kun olimme lähdössä koneesta, kuulimme kuulutuksen, että Helsinkiin menevien on määrä ottaa yhteyttä virkailijoihin tuloportilla. Siellä meitä sitten odottikin Iberian virkailija yhden muun suomalaisen matkustajan kanssa ja vei meidät nopeasti pari portin välin verran Helsingin lähtöportille ja sieltä nopeasti koneeseen. Finnairilla oli varmaan kaivattu näitä kolmea matkustajaa, kun he tietenkin pystyivät selvittämään, millä koneella me saavumme Amsterdamiin, niin olivat päättäneet jäädä odottamaan meitä. Tämän voi sanoa olleen varsin loistavaa palvelua ja Helsingin koneen lähtökään ei viivästynyt kuin 10 -15 minuuttia. Heti siinä kyllä totesin, että matkatavaroille samaa temppua ei pystyttäne tekemään.
Finnairin koneella oli sitten kuitenkin edessään vastatuuli eli Helsingissä oltiin taas lähes tunnin myöhässä. Matkatavaroiden "katoamisilmoitukset" menin tekemään heti, vaikka kenenkään tavaroita ei ollut vielä tullut ulos koneesta. Seuraavan linja-auton oli määrä lähteä Tampereelle 00.15, joten ehdin katsoa vahvistukseksi matkatavaroiden tulemisen loppuun asti. Meillä oli edessä taas tämä varsin tavallinen tilanteemme eli matkatavarat eivät koneiden vaihdossa pysy meidän perässämme. Tämä on toisaalta ihan mukavaa; kotimatkalla ei tarvitse itse raahata painavia rinkkoja, on mukavaa kun Finnair toimittaa ne kotiovelle asti, tiistaina ne sitten saapuivat.
Mutta ei tämäkään vielä paluumatkan viimeinen ylimääräinen episodi ollut. Ensiksi Tampereen bussi saapui pysäkille vähän myöhässä. Pysäkillä oli aika paljon väkeä, osittain mm. siksi että monet koneet olivat saapuneet tunnin - kaksi myöhässä. Bussinkuljettaja ilmoitti heti, että kaikki eivät mahdu hänen autoonsa - vain 18 ensimmäistä (me tietenkin olimme näiden joukossa jonon kärjessä ilman painavia matkatavaroita). Kuljettaja tilasi paikalle toisen bussin, rahasti kaikki matkustajat ja sitten jäätiin odottamaan sitä lisäbussia. Helsinki-Vantaalta lähdimme noin tunnin myöhässä. Tästä eteenpäin matka sitten sujui mukavasti, Paunun kuljettaja oli tilannut linja-autoasemalle tarpeeksi takseja. Olimme kotona noin klo 4 maanantaiaamulla. Minun flunssani (tai oikeammin selkeä bakteeriperäinen keuhkoputkentulehdus) ei oikein tykännyt hyvää tästä reissaamisesta. Minä sain onneksi nukkua aamulla pitkään, Merja sen sijaan lähti töihin kahdeksaksi!
Vielä vähän yleistä matkan järjestelyistä. Vaikka olinkin suunnitellut matkan aikataulun aika kireäksi (Kilroyn mielestä liian kireäksi), niin eräiden pienehköjen myöhästymisten takia, kaikki suunniteltu tuli tehtyä ja kaikki nähtävyydet nähtyä ja koettua. Kilroy tilasi yhteistyökumppaneidensa pääasiassa paikalliset turistiretket, paitsi itse organisoimamme Liman pyöräilypäivät. GAP Adventuresin osuuteen ei oltu täysin tyytyväisiä Cuzcon ja Macchu Pichun osalta. Paras palvelu saatiin ATCltä (Andean Travel Company, Ecuadorin osuus paitsi ei Galapagos). Hotellit olivat yleensä tyydyttäviä tai hyviä, erit. Agustin Exclusive Limassa (tosin lisämaksun kera) ja San Vicente Galapagoksen Port Villamilissa (taisi paikkakuntien hellelämpötilatkin vaikuttaa tuntemuksiimme).
Terveytemme vaihteli matkan aikana aika paljon. Liman ja Galapagoksen osuudet menivät hyvin, vuoristoalueilla viileämpi ilma, huoneiden vetoisuus yms. saattoivat vaikuttaa flunssaherkkyyteemme. Tosin aina ei tiennyt, johtuivatko erilaiset oireet flunssasta vai vuoristotaudista. Merjalla oli silmätulehdus, joka meni paikallisesta apteekista ostetuilla tipoilla aika nopeasti ohitse. Varsinaista ripulitautia ei ollut lainkaan, välillä vatsa toimi vähän vilkkaasti; tähän auttoi nopeasti yksi Imodium-tabletti. Kiinnostavissa matkakohteissa oireet useimmiten aina unohtuivat.
(Tämä oli tämän matkan viimeinen blogi. Nyt pitää itsekin vähän lukea noita aikaisempia tekstejä ja stilisoida ja korjata niitä ainakin vähän. Kiitoksia mielenkiinnosta, varsinkin sellaiselle joka on jaksanut lukea näitä säännöllisesti).
- comments