Profile
Blog
Photos
Videos
On keskiviikkoiltapäivä maaliskuun ensimmäisellä viikolla Galapagoksella. On meidän kolmas päivämme täällä, huomenna (Suomen aikaa illalla myöhään) palaamme taas mantereelle. Seuraavassa hieman yhteenvetoa eilisestä ja tästä mahtavasta päivästä; on käyty snorklaamassa, on ihmetelty saaren (Isabela) ihmeellistä eläimistöä, kiipeilty maailman suurimman aktiivisen tulivuoren rinteillä ja kraaterin reunalla, on pyöräilty, on käyty uimassa valtameren lämpimissä vesissä, puhtaalla hiekkarannalla ilman että näkyvillä on ketään muuta ihmistä, vain erilaisia merilintuja jne.. Kärsitty on vain hieman kovasta helteestä. Tiistaiaamuna lähdimme veneellä Isabelan lähisaarille. Jatkuvasti meressä näkyi leikkiviä tai jopa merileijonia pakenevia pingviinejä, pingviinitkin ovat varsin nopeita uimareita. Näimme niitä myös pikkusaaren laavaisilla kallioilla lepäilemässä. Noin tunnin ajelun jälkeen oli snorklaamisen aika. Merja siihen ei uskaltautunut, kun piti yhdessä saaren poukamassa varsin kovassa aallokossa hypätä syvään mereen. Minunkaan kuntoni ja sydämeni sitä ei kovin hyvin sallinut. Sain uitua kuitenkin noin sata metriä veneestämme ennen kuin oli pakko palata takaisin. Mukanamme ollut slovakialaispariskunta jatkoi oppaan johdolla vähän pitemmälle ja näkivät useita haita uiskentelevan alapuolellaan. Minäkin näin sentään erilaisia kaloja, mutta muuten merenpohja ei vetänyt vertoja Cayman-saarten koralliriutoille.Tämän jälkeen rantauduimme Tintoreras -saarelle. Siellä jos missään piti jatkuvasti katsella jalkoihinsa, ettei astuisi muutaman kymmenen sentin - noin puolen metrin pituisten meri-iguaanien päälle. Monessa paikassa oltiin pesimäpuuhissa, mutta näitä liikkui runsaasti joka paikassa. Turisteille oli tietenkin merkitty polku, jota pitkin he voivat kulkea, mutta tälle polullekin joku iguaani oli saattanut kaivaa pesäonkalonsa. Merileijonille oli oma lahdenpoukamansa, jossa yksi urosleijona hallitsi suurta perhettään. Varuillaan piti olla, ettei joku mereltä tuleva vahvempi uros valtaa rantaa.Seuraavaksi palasimme lounaalle, matkalla ja myös satamalaiturilla näimme runsaasti eläimiä.Iltapäivän matkan pääkohde oli ns. itkumuuri eli valtava kivistä ladottu muuri, jolla sinällään ei ole ollut muuta tarkoitusta, kuin että saarella II maailmansodan aikana olleille vangeille oli saatava jotain tekemistä. Muuria rakennettaessa kuoli paljon ihmisiä, tästä nimitys itkumuuri. Maisemat tässä kohtaa, niin kuin muutenkin matkan varrella olivat mahtavia. Puerto Villamilin näimme korkealta, kun kiipesimme Cerra Chorillosille.Retken jälkeen kävelimme vielä tunnin verran rannalla ja kävimme tutustumassa baarin, jonka edessä oli mm. viinapullopuu. Baareissa ja -ravintoloissa täällä on myös yleensä yksi tai useampia riippumattoja, jossa asiakkaat ja välillä myös omistajat voivat viettää päivän siesta-aikaa.Keskiviikkoaamuna lähdimme puoli kahdeksaan jälkeen tulivuoriretkelle. Ensin ajoimme tulivuorten luo ja suuren osan rinnettäkin ylös autolla, jossa oli ainakin hyvä tuuletus tällä helteellä. Istumapaikat oli tehty auton lavalle ilman ovia ja ikkunoita. Sen jälkeen oli edessä lähes kahdenkymmenen kilometrin kävelyrupeama pitkin tulivuorten rinteitä ja kraatereiden reunoja. Pääkohde oli Sierra Negra -tulivuori. Tulivuoren kraateri on lähes kymmenen kilometrin levyinen. Tulivuori on purkautunut viimeksi noin viisi vuotta sitten (vuonna 2005). Tulivuori luetaan edelleen aktiiviseksi tulivuoreksi ja sellaisenaan se on maailman suurin. Korkeutta sillä on noin kilometri. Vieressä on pienempi ja hieman matalampi tulivuori Chico, jonka vaikeakulkuisia rinteitä saimme tunnin verran tarpoilla. Maaperästä löytyi aukkoja, josta tulee jatkuvasti hyvin kuumaa hyöryä. Sanomattakin lienee selvää, että näiltä rinteiltä on mahtavat näköalat eri puolille Isabelan saarta.
- comments