Profile
Blog
Photos
Videos
6.1.2010 / klo 1.00pm / Turmiolan Tommi, unohdettu vuoristoheimo, kiinalaista vieraanvaraisuutta
Mieleton kokemus! Kasittamattomat maisemat, parayttavia kokemuksia!! AAH tata varten tanne reissuun on lahdetty!!
Kaikki alkoi tosiaan sillon maanantai-aamuna kun vuokrasin moottoripyoran ja lahdin tutkimaan pohjois-thaimaan vuoristoa. Enpa olis ikina uskonut miten mielettomia juttuja sielta loytyy!
Parin ekan tunnin kurvailun jalkeen paatin pitaa ruokatauon, ja rupesin kiikaroimaan sopivaa ruokamestaa. Niita ei tuolla vuoristoteilla mitenkaan liikaa ole, joten puolisen tuntia sellasta sai etsiskella. Ja millanen ruokapaikka se olikaan! Raflassa oli kolme ihmista, ravintolan emanta, isanta ja heidan tyttarensa. Ja karaokea! Ja kys. rafla siis oli lahinna pellista ja pressuista kyhatty katos.. No eniveis, paikallinen isanta oli kylla melkoinen ilmestys, oli nimittain varsin tukevissa paivakanneissa. Eipa ole taalla vastaavaa tullut vastaan.. Paikallinen Turmiolan Tommi! Ja oli ihan samanlainen kun suomalainen keski-ikanen aija paivajurrissa - saatanan arsyttava. Pakko kokoajan tulla ihan iholle, minuutin valein kilistaa lasia jne... yrita siina sit rentoutua... Ja itse ruoka oli myos aika vaikuttava kokemus. Emanta nappasi korista kokonaisen kanan, laittoi sen grillille ja kartsasi. Kun lintu oli (ainakin melkein) kypsa, niin otti tati ison lihakirveen, hakkasi kanan pieneksi silpuksi ja viskasi eteen. Siina sitten sormilla riipimaan sielta luu-sisaelin-liha mossosta syotavaksi kelpaavia sattumia. NAM! Ja samalla kun isanta ui liiveihin ja yrittaa tyrkyttaa tytartaan mulle vaimoksi.
kuvassa ravintolan infektio-WC
Tilanteesta irti ja eteenpain. Matkalla tein pistoja paatielta sivuteille aina, kun joku tienhaara naytti jotenkin kutsuvalta. Loytyipa yksi kuuma lahde ja yksi pieni vesiputous.. Ja yhta tieta ajelin kilometsin verran (oikeestaan oli polku) kun tulinkin kohtaan, missa tieura oli kokonaan poikki ja sen lapi virtasi puolisen metria syva joki, joten eipa tarvinnut sen kauemmas lahtea tutkimaan. Ja siina ihmetellessa viela ymparoivista puskista mua ihmettelemaan saapui jotain n. 600kg painavia, mutaisia, harmaita, vihamielisennakoisia kauhistuksia, joilla oli ainakin metrin sarvet. Paikallisia harkia tai jotain, en jaanyt sen tarkemmin maarittamaan niiden lajia ja rotua!
Vuoriston serpentiiniteille paastyani meinasi kylla henki salpautua. Oli niin uskomattomia teita ja niin sanoinkuvaamattomia maisemia! Vuoren laelta toiselle mutkittelevia pikkuteita joiden reunalta satojen metrien akkijyrkka pudotus... Ja kymmenien kilometrien esteeton nakyma vuoriston tee -ja riisipeltojen tayttamille rinteille!
Yhdessa kohdassa paatiesta haarautui pieni ja huomaamaton karrypolku, mitaansanomattoman nakoinen, huonokuntoinen mutta jotenkin kutsuva. Paatin lahtea tutkimaan, mihin polku mahtaa vieda. Ajelin useita kilometreja hiljalleen nousevaa ja laskevaa hiekkapolkua, kunnes yhtakkia huomasin olevani keskella pienen pienta vuoristokylaa! Kylan vahvuus oli arviolta n. 30 henkea, eli siis todella pieni. Oli mieleton fiilis, kun heti kun saavuin kylan keskusaukiolle, ymparille keraantyi koko kylan vaki ihmettelemaan, lapset tuli repimaan lahkeista ja kaikki puhuivat ja selittivat ja huitoivat kilpaa, enka tietenkaan ymmartanyt yhtaan mita tapahtuu. Mutta positiivisen ilmapiirin kuitenkin vaistosin. Ja sen, etta valkoisen miehen hahmo kyseisessa kylassa ei ole ihan jokapaivainen naky! Sen verran huumaa jengi siella otti!
Pari tuntia siella kylassa vierahti, vaikka sanaakaan yhteista kielta meilla ei ollut. Ja paljon naurettiin! Esittelivat kylaa ja maisemia jne.. Ja tietysti paikalliset isannat hakivat pienista majoistaan valtavan kokoiset piiput ja kutsuivat kanssaan rinkiin polttelemaan! Koska kyseessa on kuitenkin raja-alue, jonka yli kulkeva ooppiumin salakuljetus on maailman vilkkainta, paatin jattaa piipun polttelut sikseen, tuskin oli ihan pelkkaa tupakkaa.
Mieleenpainuvin kokemus oli kuitenkin, kun paikallinen kasityolainen, joka kay myymassa kasitoitaan vissiin jossain provinssin kaupungin toreilla tms., oli juuri opettamassa pienelle pojalleen (ehka noin 6v) kasitoiden saloja. Uteliaisuuttani kavin ihastelemaan tata tapahtumaa, ja juuri silloin poika sai valmiiksi yhden pienen sellasen ranteen ymparille tulevan koristejutun, ei siis rannerenkaan vaan sellasen kankaisen, vahan niinkun levean nauhan mika on koristeltu ja solmitaan ranteeseen. No eniveis, olihan se aika karkea ja hassun nakoinen, pikkulapsen tekema. Mutta kaivoin tskustani 20 batia ja vaihdoin sen pojan kanssa siihen hanen aikaansaannokseensa.. Oli kylla koko 20 batin arvoinen kokemus, oisittepa nahnyyet sen pojan ilmeen kun se sai sen rahan kateen! Niin sateilevaa ja aurinkoista ja vilpitonta hymya en ole ennen nahnyt! Ja kun se lahti kirmaamaan ympari kyljaa kiljuen ja esitteli kaikille muille kylan lapsille sita setelia onnesta soikeana, sydan kylla suli...
Kylasta lahdin eteenpain, ja jonkun matkaa ajettuani poikkesin taas sivutielle. Sielta loytyi saman tyyppinen, hiukan isompi kyla, mutta ei laheskaan yhta kiehtova. Tama kyla oli selvasti suurempi, ja selvasti siella myos usein vierailee valkoisia miehia, koska kukaan ei sen suuremmin lasnaoloani ihmetellyt. Pienen kierroksen siella heitin ja jatkoin matkaa.
Illan suussa saavuin Mae Salong-nimiseen vuoristokylaan / pieneen kaupunkiin, joka on Kiinalaisten maahanmuuttajien perustama, todella kulttuuririkas paikka. Loysin sielta pienen ravintolan (siis todella pienen, kolme poytaa), jonka pitajalla oli home stay-tyyppinen majoitus, eli talossa kaksi vierashuonetta joita vuokraa kaupunkiin sattuneille matkaajille jotka tarvitsee kattoa paan paalle.. Taytyy sanoa, etta vastaavaa palvelua en ole nahnyt edes elokuvissa! Olin kokoajan perheen kaikille jasenille Master ("jeeees master? everything ok master?) ja se hoosaamine ja palveleminen oli jotain tavatonta! Auttoivat ja opastivat joka asiassa ja pitivat kylla huolen, etta vieras viihtyy! Todella liikuttavaa oli, kun ekana yona vatsa sai jonkun paikallisen bakteerin ja otti nokkiinsa, joten seuraava yo ja paiva meni aika heikossa hapessa, ei pysynyt ruoka eika edes vesi sisalla. Ja kuinka ne ihmiset pitikana huolta! Toivat kokoajan vetta, mehua teeta, riisia, kanakeittoa jne, ja lahettivat poikansa viela ties miten pitkan matkan paahan johonkin apteekkiin hakemaan laaketta!!
Kolme paivaa viivyin siella vuoristossa, joista tosin yksi meni enemman tai vahemman hukkaan ton vatsataudin takia. Harmittaa hiukan, koska olin jo alustavasti sopinut, etta olisin lahtenyt sina paivana isantieni yhden pojan kanssa hevosilla ratsastamaan vuoristoon, olis ollut todella siistia! Mutta jaipa se kokemus kokematta. Mutta ei anneta sen masentaa, silla jai sielta silti niin mielettomia muistoja!
- comments
Lasse Mielenkiintoista ja mukavaa juttua Mae Salongista. Mae Salong on tuttu paikka useammalta turneelta, kertaakaan en ole vielä yöpynyt Mae Salongissa mutta sekin aika koittaa vielä. Toukokuussa 2009 yövyttiin Thoed Thaissa (Ban Hin Taek), 25km. Mae Salongista pohjoiseen. Thoed Thai on tällä hetkellä sellainen paikka mitä Mae Salong oli kymmenen vuotta sitten. Thoed Thaista löytyy myös Thaimaan "salaisin" museo jossa Kultaisen Kolmion huumeruhtinas Khun Sa piti leiriä 80' luvulla. Thoed Thaista vie myös mielenkiintoinen tie mielenkiintoiseen paikkaan, Pohjois-Thaimaan luoteiskolkkaan Ban Hua Mae Khamiin. Jos Mae Salongiin lähtee käymään esim. Chiang Raista niin ehdottomasti sinne kannattaa ajaa eri reittä mitä sieltä ajaa pois. Esim. 1130-1234 teitä Mae Salongiin ja 1234 - 1089 teitä pois.