Profile
Blog
Photos
Videos
27.12 / Klo 5.10am / Asemalla ollaan vaan ja hengaillaan, kun junaa odotetaan...
Junan pohjoiseen piti lahtea illalla 8.28pm, joten oli paivalla tuntitolkulla venailua. Kiertelin hetken kaupungilla, mutta vasytti tolkuttomasti, joten paatin menna suoraan steissille ja levyttaa siella jonkun aikaa. Eipa tullut kylla nukkumisesta mitaan, moskitot, spyderit, kulkukoirat jne kiusasivat jatkuvasti.. joten uppouduin lueskelemaan kirjaa. Istuskelin penkilla risti-istunnassa uppoutuneena kirjaan, kun viereen istui paikallinen jatka. Kaveri halusi kovasti paasta juttusille, koska kayttaa englanninkieltaan. Juteltiin siina tuntikausia. Opetti mulle mm. paljon lisaa thai-kielta. Kaverin poika, 16v, opiskelee koulussa englantia. Jossain vaiheessa kaveri soitti pojalleen muutenvaan ja oli kertonut musta. Poika oli vaatimalla vaatinut, etta saisi jutella mun kanssa vahan aikaa, koska ei ole ikina puhunut kenenkaan ulkomaalaisen kanssa englantia. Oli jotenkin liikuttavaa jutella sen kanssa.
.. paikallisten teinien leluja.. Jos tollasista tykkais niin ois ollu aika layhyja vehkeita.. Pisti vaan silmaan tuolla muuten aika synkassa katukuvassa noi niin oli pakko ikuistaa.. Papa betalar?
Jossain vaiheessa tuli thai-kielinen kuulutus, ja kaveri kertoi, etta kuulutuksessa kerrottiin junani olevan kaksi tuntia myohassa.. hohhoijaa, lisaa idlaamista. Asemalla oli muutama muukin backbacker-gruuppi. Arvelin, etta joku niista varmaan on tulossa samaan junaan, joten kavin kertomassa kaikille, mita kuulutuksessa sanottiin. Olivat todella kiitollisia tietysti, olis varmaan ollu niillakin ihmettelemista et missa stoge viipyy. Yksi britti-tytto porukka pyysikin meidat odotellessa drinksuille. Mentiin porukan kanssa laheiseen kuppilaan ja istuskeltin hetki. Kaverini ei kuitenkaan oikeen viihtynyt kun puhui niin huonoa englantia. Oli kokoajan niin vaivautunut, etta otettin irti tilanteesta ja siirryttiin takasin steissille venailemaan.
Kaveri kertoi, etta Green Daylla on keikka Bangkokissa Tammikuun 12. paiva, ja kutsui mut perheensa luokse majoittumaan ja mukaan keikalle, johon heidan koko perhe ja kaverit on menossa! Todelle mahtavaa, vaihdettiin sahkopostiosoitteet ja sovittin etta ollaan yhteydessa asian tiimoilta! Olen todella innoissani asiasta. Luulenpa, etta tulee olemaan antoisa kokemus paasta asumaan paikallisten, tavallisten ihmisten luokse.
Kaverini juna tuli, joten kateltiin ja tehtiin wai:t ja han nousi kyytiin. Heti sen jalkeen lahella ollut backbacker-porukka pyysi mut mukaan kun pelasivat korttia. Liityin hetkeksi porukkaan, mutta peli oli mulle vieras enka tajunnut mitaan saannoista kun osa oli britteja, joiden molotusta ei ymmartanyt alkuunkaan, ja osa ranskalaisia jotka puhuu viela muakin huonommin language of englandia! Porukasta yks britti-pariskunta esitteli uusia tatuointejaan, jotka olivat ottaneet muutama paiva sitten. Ihan mykistavaa jalkea! Todella upeat kuvat. Kertoivat, etta kuvat teki kaksi Japanilaista taiteilijaa, jotka on rundanneet ympari maailmaa tehden perinteisia japanilaisia kuvia ja opettaneet japanilaista tyylia euroopassa ja jenkeissa. Olivat nyt kaymassa Thaikuissa, Kanchanaburin kaupungissa. Pariskunta oli selvasti varsin hc-tatskafrikkeja. Molemmilla paljon kuvia, aijalla naamassakin iso tribali. Olivat tulleet vartavasten aasiaan ottamaan ne kuvat. Noh, silla hetkella selvis, etta mihin seuraavaksi! Suunta kohti Kanchanaburia! Kartta kateen ja suunnittelemaan. Kaupunki sijaitsee varmaan n. 150km luoteeseen BKK:sta. Paatin, etta hyppaan pois junasta hiukan ennen bangkokkia ja etsin jonkun bussin tms. sinne kaupunkin. LP:n mukaan muutenkin hieno kaupunki vaikken niita tatuoijia loytaiskaan, onhan siella paljon nahtavaa. mm. Kwai-joen silta ja paljon museoita.
Jossain vaiheessa asemalle ilmestyi myos Suomalainen pariskunta, jonka olin tavannut jossain reissullani aikasemmin. Jatettin emanta vahtimaan tavaroita ja lahdettiin isannan kanssa iltatorille etsimaan ruokaa, edessa on kuitenkin 7 tunnin junamatka. Ostettiin eksoottisia herkkuja ja pistettin steissilla ruokaillen. Ja sitten se juna jo saapuikin. Nyt jo, eipa sita kauaa odoteltukaan! Mutta oikeestaan ei odottelu kylla harmittanut yhtaan. Eika se, etta juna oli myohassa, eipahan tarvi herata niin aikasin!
Yojuna oli siisti, vaunun molemmin puolin sangyt kahdessa kerroksessa, ja jokaisen sangyn edessa verho. Lisaksi sangyista loytyi peitto ja tyyny. Mika pelasti henkeni, koska olin unohtanut sharongini jonnekin joten matka olisi ollut todella kylma ilman sita peittoa. Yon aikana piti pukea kaikki vaatteet mita repusta loytyi, etta pysyi lampimana!
.. paleleva travelleri yojunan lauteilla..
Aamuyon tunteina juna saapui pikkukaupungin asemalle ja hyppasin pois. Pitkan etsimisen jalkeen loytyi mopotaksi. Selitin haluavani Kanchanaburin bussiin. Jatka kuskas mut jonkun tien reunaan missa oli tavallinen paikallislikenteen bussipysakkikoppi. Okeeeei... Olin kylla odottanut jotain linja-autoasemaa tai vastaavaa. Samalle pysakille tuli pikkuhiljaa paikallisia, ja yritin kaikilta tiedustella etta millonkohan Kanchanaburin dosa tulee ja mista tian mika se on, mutta kukaan ei puhunut sanaakaan englantia eivatka ymmartaneet mitaan mita yritin selittaa. Vihdoin, pitkan yrittamisen ja ihmisten kiusaamisen jalkeen erotin yhden vanhan miehen puheesta sanat "bat ja ng". eli thai-kielella 8 ja 1. Villi veikkaukseni oli, etta jatka tarkoitti bussin numeron olevan 81. Tunnin verran busseja tuli ja meni ja porukkaa nousi kyytiin, mutta 8-ykkosta ei nakynyt eika kuulunut. Juuri, kun meinasin luovuttaa ja lahtea etsimaan toista kyytia, niin sieltahan se tuli! kusille "kanchanaburi kanchanaburi this bus??" Kuski nyokytteli holmistyneena, joten eikun kyytiin ja suunta kohti Kuoleman Rautateita! Bussi oli alyttoman ahdas ja taynna, mutta onneksi matka ei ollut pitka ja hengissa selvittin!
- comments