Profile
Blog
Photos
Videos
23.12 / Klo 1910 / Viranomaispalaveri ja Joulun odotusta
Paratiisisaarella rentoutuminen teki höpöä. Nyt jaksaa fiilistellä ja nauttia meiningistä! Ajattelin ensin, että vois elbata saarella vaikka pari viikkoa. Mut sit mietin, että siellä joulun viettäminen vois olla vähän ahdistavaa, joten päätin kerätä systeemit ja hankkiutua takasin ihmisten ilmoille. Muistelin, että Koh Taon pitäisi ollu suht' rela mesta, mutta kuitenkin ihan meininkiä pitäs piisata. Joten eilen aamulla nappasin rinkan selkään ja lähdin edellisiltana sopimallani veneellä, paikallisen kalastajan, kohti Ranongin satamaa. Ranongissa pyörin ja ihmettelin muutaman tunnin. Hieno fiilis tallata kaupungissa, jossa ei tosiaan hirveesti länkkäreitä käy. Kukaan ei tosin spiikannut New Yorkin kieltä, joten vähän säätämistä.
Kaupungin pääelinkeino on kalastus. Ja sen kyllä huomasi. Kalan, mädän kalan, haju oli uskomaton! Oli pakko vaan koittaa hengittää suun kautta. Eikä siihen tottunut.
Taksin fiksaaminenkin tuntui olevan yllättävän vaikeeta. Sattumalta ohi körötteli paikallinen pikkubussi, jonka kuljettajan valppaat aistit ja erehtymätön bisnes-vaisto heräsi kohdallani ja ukko poimi mut kyytiin kadun varresta tallaamasta. "Bus steissöön, jes jes, bus juu nou? Jeeeees, hau mats? Fiftiin bats, ourait". Halvin kyyti tähän asti. ja lungein, kerrankin joku ei ajanut lusikka pohjassa.
Ukko pysäytti ja viittiöi epämääräisesti kadun toiselle puolelle ja hoki "bus bus". Selvä, jaa missä? Ei osunut harjaantumattoman reissaajan silmään mitään bussiaseman näköistä. Sen sijaan lähellä näkyi paikallinen poliisiasema, joten ajattelin tiedustella sieltä oikeaa suuntaa.
Sisään astuessani muutama offiisseri tuli heti luokseni ja rupesivat tuttavallisesti kyselemään mitä olen vailla. Kerroin, että bussiasemaa. Jotenkin kuitenkin juttu rupesi lentämään, ja lopulta limsapullot edessä pöydän ääressä menikin lähemmäs tunti siinä läppää heittäessä. Ihan uskomatonta sakkia! Kertoi avoimesti kaikesta heidän poliisityöstään ja jopa esittelivät omia tietojärjestelmiään ja systeemeitään, ja jopa virka-aseitaan. Kyselivät myös miten suomessa systeemit menee. Lopuksi halusivat ottaa vielä ryhmäkuvia meistä! Ja tarjosivat kyydin poliisiautolla bussiasemalle, johon oli parisataa metriä matkaa! Reissun tähän asti huikein ja varmasti unohtumattomin kokemus!
Kuvassa kauluspaidassa boustaileva jatka on Ranongin Poliisilaitoksen poliisipaallikko. Toinen veikkosista on paikallinen rikostutkija. Loistavia tyyppeja!
kartasta katsoin, että Sura Thani niminen kaupunki on Koh Tao-saaresta lähinnä, joten otin bussin sinne. Eiköhän sieltä veneitä lähde..
Bussiasemalla nukuin penkillä pari tuntia, koska istuttiin iltaa nuotiolla aika myohään ja aikanen herätys aamulla.
Tuntia ennen bussin lähtöä ajattelin käydä haukkaamassa evästä bussiaseman vieressä olevasta pikku ravintolasta. Ja kuinka ollakkaan, siellä oli myös yksi parivaljakko, jonka olin tavannut aikaisemmin Bangkokissa. Kävi ilmi, että he ovat tulossa samaan bussiin, tosin matkaavat vain noin tunnin matkan päähän, itsellä matkan arvioitu kesto jotain viis tuntia. Syötiin siinä ja sitten bussiin.
Bussi oli aika jäätävä, kumiset risaiset penkit, ei ilmastointia, ja todella ahdas. Ei se haitannut, toi vaan lisää reissufiilistä. Ja hinta ei ollut ainakaan päätä huimaava. Suomessa ei 80 sentillä matkusteta viiden tunnin bussimatkaa!
Hieman ennen kavereideni pysäkkiä bussi hajosi. Vaihdelaatikosta kuului hirvittävä murina, jonka jälkeen nopeus tippui kävelyvauhtiin. Ja oltiin vielä vuoristotiellä, todella pitkän nousun puolessa välissä. Onneksi bussi jaksoi juuri ja juuri vetää meidät mäen päälle. Siinä meni tosin n. tunti, matkaa pari kilometriä. Kaverit päättivät kävellä loppumatkan, joten hyvästeltiin. Bussikuski sai jotenkin aika nopeasti fiksattua bussin niin, että päästiin jatkamaan matkaa. Moottorista tuleva ääni ei tosin kuulostanut kovin terveeltä. Matka venyi, mutta mulla ei ollut kiire.
Sura Thaniin päästyäni fiksasin kyydin satamaan. Taksikuski tiesi, mistä Koh Taon lautta lähtee. Perillä hinnasta oli pieniä erimielisyyksiä, koska itse olin sitämieltä, että hinnan piti olla 50b kun kuski väitti sopineensa satasesta. Lopulta annoin 70b ja molemmat oli iloisia. Hah, parinkymmen minuutin taksimatka maksoi melkeen kaks kertaa 7h bussimatkan verran. Yritä täällä sitten arvioida sopivaa hintaa tuotteille ja palveluille!
Satamassa meinasin tulla onnesta soikeaksi, kun näin minkälainen laiva Koh Taolle menee! Laivassa oli yksi iso sisätila, missä viitisenkymmentä patjaa lattialla! Olin orjentoitunut siihen, että matka menisi penkillä nuokkuen tai jossain kannella makoillessa. Eipä tällä kertaa, seitsemän tunnin yöunet tiedossa! Satamassa näin myos huikean nayn - normaalin liikenteen seassa mennä viipotti norsu jonka selässä judanssijatka ajeli. Norsun hantaan oli liimattu punainen valo ja etujaloissa oli normaalit valkoiset valot. Liikennenormit tayttava elefantti!
Laivamatka meni todella sikeästi nukkuessa. Laiva oli täynnä nuoria, alle kolmekymppisiä Billabong-shortsisia brittejä. Katselivat iPodeistaan leffoja ja hohottivat vähän aikaa, mutta kyllä nekin siitä sammui. Ja oli kyydissä muutama ruotsalainen kissakin. Saalisvietti heräsi tietysti välittomästi, piti oikeen muistuttaa että miksi tällä reissulla oikein olen.. Just sen takia että pääsis tollasesta säätämisestä eroon! Joten ruotsalaiset jäi kylmäksi ;P
Perillä saarella. Rannassa Toyota Hiluxin lavalle. Kuski lupas viedä johonkin missä on paljon tsiippejä resortteja. Lavalle tuli myös kaksi nuorehkoa naista, jotka puhui todella oudolla aksentilla englantia. Sen verran oudolla, että en saanut selvää että mistä he oli kotoisin. Selvisi, että heilläkään ei ole mitään kämppää varattuna, joten sovittiin, että lähdetään kimpassa etsimään. Toinen oli ollut saarella kerran ennenkin, ja kertoi tietävänsä yhden hyvän bungalow-mestan. Heti kun päästiin sisälle saareen, järkytys oli kaikilla valtava - kaikkialla rakennettiin uutta, vanhat viihtyisät kaisla-bungalowit oli muutettu kivi-lasi taloiksi. Ja kaikkialla kuhisi länsimaalaisia turisteja. Kuulemma vielä pari vuotta sitten oli ihan eri meininki. Se siitä suht'rauhallisesta paikasta, nyt ollaan sitten Joulu kanariansaarilla!
Vapaita bungaloweja ei oikeen meinannut löytyä. Lopulta löydettiin yhdestä paikasta pari ihan OK mökkiä, toinen 300b ilman terassia ja tosi syrjässä, toinen ihan siisti 500 bhatia. Tuntui siinä vaiheessa aika kalliilta, varsinkin kun sijainti ei ollut oikeen hyvä. Joten jatkettiin rundaamista. Yhdestä paikasta löytyi yksi 500b bungalowi, sovittiin että tytöt ottaa sen koska heitä oli kaksi ja olivat väsyneitä ja jalat rakoilla. Itse jatkoin vielä hetken, kunnes totesin että vitut, ei sen parempia mistaan enaa loydy. Ja tietty kun menin takaisin niin ne oli jo varattu...Hakeuduinpääkadun sivukujalla olleeseen Guest Houseen. Ainoastaan expeensiiv änd fänsi ruumeja jäljellä, joten 500b köyhempi yhdestä yöstä. Ois pitänyt ottaa vaan se Bungalowi. Huomenna aamulla pitää herätä kukonlaulun aikaan ja hommata kunnon kämppä.
Iltapäivällä kiersin vielä muutamassa paikassa kysymässä, onko joku ilmoittanut checkautuvansa ulos seuraavana aamuna. Kukaan ei tiennyt. Yhdellä resortilla tapasin britti-jätkän joka etsi myös huomiseksi kämppää. Se oli juuri käynyt rannan toisen puolen läpi tuloksetta, joten yhdessä kierrettiin toinen puoli. Tiesin, että turha mun on sinne toiseen suuntaan lähteä, jos se kerran just tuli sieltä. Vesiperä vedettiin, ei auta.
Päivällä kävin vähän kiertelemässä paikkoja ja kävelin päärannan päästä päähän. Ihan hieno paikka tää kyllä olis tulla esim. porukalla bilettämään jne., miellyttäviä rantabaareja ja hienot rannat, lentopalloa yms.. Mut ei tää nyt yksin oikeen innosta. Tosi vaikee tutustua uusiin ihmisiin kun on yksin tällasessa paikassa. Olenkin huomannut, että siisteintä koko reissaamisessa tähän asti on ollu noi siirtymiset. Busseissa ja junissa on hyvä meininki! Paikallisten ihmisten lisäksi busseissa, junissa ja niiden asemilla tapaa parhaiten muita backbackereitä!
Tinkasin 400b kirjan 80 bhatiin ja menin rannalle mukavan näköisen rantakapakan aurinkotuoliin lueskelemaan kera jääteen. Siinä tulikin vietettyä 150 sivua, auringonlaskuun asti. Sen jälkeen oli tarkoitus käydä kämpillä purkamassa digikameran kuvia koneelle, mutta vitun ihana yllätys: TIETOKONEENI EI TOIMI! Varmaan joku paikallisen sähkoverkon virtapiikki rikkonut sen, ei loydä kiintolevyä. Ja mulla on toi miniläppäri, missä on flash-kovo joten se onkin kovin herkkä. Ei muuten mitään väliä, muttakun olen iltaisin kirjoitellut omia ajatuksiani koneelle, ikäänkuin avautunut.. nyt ei enää pysty! Pitää varmaan ruveta kirjoittamaan käsin, ja siitä ei kyllä tule mitään..
äsken kävin täyttämässä napani, nyt nettikahvilassa dataamassa. Aika palata kämpille ja nukkumaan, aamulla alkaa jälleen kämpäni metsästys!
- comments
EE olisit ottanu sen ison lb
EE olisit ottanu sen ison lapparin
aliina.anonyymi Ja sit sä kuljet minibussilla maassa, jossa on aivan helvetin TÄYDELLINEN bussiverkosto ilmastoituja busseja joissa on WC ja jotka ovat halvempia kuin noi kusetuskyydit joihin sä oot Khaosanilla lähteny mukaan.. Vittu miten suomalainen jäbä!