Profile
Blog
Photos
Videos
20.12 / Klo "kelloa ei ole" / Koh Chang, Hammoc
18. päivän aamupäivänä hiukan ennen kahtatoista kirjauduin ulos hotellista. Koska matkapudjetti oli viimepäivinä hiukan ylittyny, päätin sniiduilla, joten apostolinkyydillä Khao San roadille. Vaikka hotellilta olikin lopulta matkaa kohteelle vain muutama kortteli, meni matkan taittamiseen lähes tunti; syy: hotellilla annettu kartta näytti hotellin paikan pari korttelia päin helvettiä! Uskomatonta, että kartta minkä avulla nimenomaan pitäisi löytää sinne hotellille, oli väärä. Huhhuh!
Khao Sanilla ei tarvinnyt montaa minuuttia pyöriä, kun rupesi löytymään potentiaalisia kyydin fiksaajia. Läheskään kaikki sadoista matkatoimistoista ei kyllä järkännyt kyytejä Ranongin kaupunkiin, koska se ei ole mikään turistikylä. Nopeasti kuitenkin löytyi yhden basaarikujan uumenista pieni toimisto, josta sain säädettyä yöbussikyydin. Sovittiin, että saavun tapaamispaikalle 6pm, josta joku tulee hakemaan mut bussille. 6.20pm sovitulle paikalle ilmestyy nuori, ehkä 15v ja 45kg sälli.. moottoripyörällä. Käskee hyppäämään kyytiin, niin mennään bussille. Vähän kylmäs ajatus viipottaa Bangkokin liikenteessä moottoripyödän tarakalla, kun vielä kuski on pieni ja heiveröinen jätkä ja itsellä + rinkalla lähemmäs 3 kertainen elopaino, mitenköhän mahtaa käydä, selvitäänkö hengissä..?
Matka ei onneks ollut pitkänpitkä, ja oikeestaan ihan siistiä. Vähän kun jossain huvipuistossa, ilman turvalaitteita tosin. Ajeltiin surutta mm. jonkun kauppakäytävän sisälle ja läpi. Suomessa ei yleensä oikasta moottoripyörällä vaikka Forumin läpi.
Bussi löytyi jonkun kämpän edestä, ja poika viittilöi menemään sisään. Sisällä saamani lippu vaihdettiin johonkin toiseen, mutta ei niistä tiedä mitä niissä lukee. Pitää vaan luottaa.
Ekana bussiin (tietenkin kieltäydyin jättämästä rinkkaa ruumaan. Tähän mennessä ei ole kertaakaan tarvinnut jättää sitä pois silmistä missään..) ja apustin hyvän paikan keskioven takaa. Bussissa aloin välittömästi levyttämisen, josta ei tosin meinannut ensialkuun tulla mitään kun ihan naaman vieressä oli telkkari joka suolsi jotain paikallista, täysin psykedeelistä huumori-ohjelmaa. Ohjelmassa ainoastiin kuvattiin tilanteita, jossa eri tyyppien päälle heitettiin jotan ruokaa ja sitten kuvattiin niiden ilmeitä. Soppaa, spagettia jne.. Ja siis täysin näytelty setti. Mut Thaikut niille jaksoi nauraa kerta toisensa jälkeen silti :D
Juuri kun uni oli tullut, bussi pysähtyi. Linja-autoasemalle. Kaikki ihmiset rupes purkautumaan ulos. Bussissa oli joku ruotsalainen parivaljakko menossa Myanmarin rajalle visa runille, niiden kanssa ruvettiin arpomaan että pitäisköhän meidänkin nousta bussista vai täh? Tällaista ei kukaan ainakaan ollut käskenyt tekemään. Eikä hommaa helpottanut yhtään se, että ainotkaan muu matkustaja saati sitten kuljettaja olis puhunu sanaakaan englantia. Noh, ulos bussista ja arpomaan. Lippu kädessä kaikille jotka vähänkin näytti henkilökunnalta, kysymään että mihin bussiin. Ja vastauksia tuli yhtä monta kuin vastaajia oli. Jotenkin kuitenkin sain (kahden bussin vaihtamisen jälkeen) itseni oikeaan bussiin. Ruotsalaiset tosin hävitin ja niitä ei lopulta siinä bussissa näkyny, mihinköhän päätyivät.. Uudessa bussissa olikin määrätyt paikat, joten jouduin viimeiseen penkkiriviin, mutten tietenkään ikkunapaikalle. Bussi oli viimeistä käytäväpaikkaa myöden täynnä, ja minä ainoa länsimaalainen. Hyvä meininki! Nukkumisesta ei kyllä tullu matkan aikana mitään, kun ei voinu nojata päätä mihinkään. Ja vähän jännitti, että oonko nyt oikeessa dösässä.
Aamuyöllä bussi stoppasi hämärälle pienelle asemalle ja kaikki ihmiset ulostautui, joten minä muiden muassa. Taidettiin olla perillä. Tosin mulle sanottiin, että bussi on kohteella 7am, kello vasta 0530. Jostain kyltistä erottui kuitenkin teksti Ranong, oikea paikka siis, wuppiduppiduu!
Vastassa kärkkyikin muutama taksikuski, jotka tulivat heti kysymään mihin matka. Kerroin että venesatamaan pitäis päästä, ja tarjouskilvan voitti mopopoika 50 batilla.. Matka oli mieleenpainuva, ei pelkästään pimeyden ja sokkeloisten reittien takia, vaan sen takia että tuli oikeasti hiukan kylmä! Enpä olis uskonut, että niin voi olla näillä leveysästeilla.
Venesatamassa tapasin Hollantilaisen nuorenparin, joka oli myös etsimässä kyytiä Koh Changille, joten porukassa ruvettiin säätämään matkaa. Vene löytyikin, tosin se lähti vasta 09.30, joten yli kolme tuntia odottelua.. Noh, moskiittoöljyä pinnalle ja penkille levyttämään.
Venematkalla toivoin ja rukoilin, että saarelta löytyisi nopeasti majoitus, koska oli nälkä ja väsytti ihan perkeleesti. Maisemat olivat muuten matkalla aika käsittämättömiä. Nyt hoksasinkin, miksi kukaan ei suostunut heittämään meitä enne kuin vasta yhdeksän jälkeen - silloin nousuvesi oli vasta riittävänä korkealla. Vielä kun ajeltiin pois satamasta, niin sen reunoilla lepäili valtavia kalastus-aluksia kuivalla maalla. Muutaman tunnin päästä ne kuitenkin oli varmaan normaalisti veden varassa.
Saarelle kesti reilut pari tuntia. Onneksi heti kun keula koski hiekkaa, rannan uumenista ilmestyi poika, joka otti rinkkani vastaan ja rupesi raahaamaan sitä kohti resort aluetta ja kyseli tarvitsenko majoitusta, jes! Vapaana oli juuri sopiva bungalowi; Jyrkänteen rinteellä (meri tosin ei näy kunnolla kun kaikkia palmuja jne edessä, matkaa rantaan reilu 100m), n. 10 neliön pieni huone, jonka toisessa reunassa sermi jonka takana reikä lattiassa ja suihku josta tulee kylmää vettä. Pientä luksistakin, lattia ei ole puuta vaan kaakelia ja seinätkin aika jykevän oloiset. Ja katto pitää vettä! Sähköjä ei tietenkään ole, mutta kynttilä löytyi. Välittömästi sänkyyn ja taju pois. Ei aavistustakaan kauanko tuli levytettyä, koska kelloa ei ole tullut katsottua enää saarelle saapumisen jälkeen. Heräämisen jälkeen rantaan missä resortin omistaja piti pientä terassiravintolaa. Huttua naamariin ja pienimuotoista tutustumista paikallisten ihmisten kanssa. Bungaloweja tällä saarella on parisen kymmentä, suurin osa asukkaista tuntuu olevan yksikseen liikenteessä. Muutama Saksalainen pariskunta. Tuntuu olevan Saksalaisten suosima saari, koska terassiraflassa on kirjahylly jossa aika monta saksankielistä opusta.
Yöllä ei meinannut uni tulla, johtuu varmaan kuumuudesta, aikaerosta, kulttuurishokista jne.. Ja en saanut millään Jeroa pois mielestä... Järkyttävä ikävä.
Tänään ei ole tullut kelloon katsottua kertaakaan. Levyttelyä riippumatossa, kerran kävin kokeilemassa uimista. Lämmintä ja hyvää vettä. Ei niin kirkasta kuin mitä vissiin jossain on, mutta ihan OK. Kävin myös pienellä patikkaretkellä saaren uumenissa. Suunnistaminen on muuten yllättävän vaikeaa täällä ilman kompassia kun aurinko käyttäytyy ihan eri tavalla kun kotona suomessa..
Äsken kävin syömässä epäilyttävän kalan. Se tuijotti mua vihamielisesti, mutta söin sen siitä huolimatta. Oli todella voimakkaan makunen Itse kalasta tuli mieleen lahna, mutta mausteet peitti mudan maun kiitettävästi, toivottavasti maha kestää. Nyt levyttelyä terassilla riippumatossa, aurinko laskee joten kello rupeaa olemaan vissiin illan puolella!
- comments
aliisa.anonyymi Ei vittu mikä urpo. Just tollainen saatanan juntti joka ei uskalla jättää rinkkaansa bussin alaosaan koska pelkää että thai-ihmiset ryöstää. Muutenkin jätkä valittaa että on paljon turisteja, ja valitsee matkareitikseen eniten käytetyn Thaimaa Laos Kambotsea Thaimaa-reitin. Nyt helvetti vieköön, puskaan siitä ja lopetat ton tissiposkipelleilyn. Voi vittu sanon minä!