Profile
Blog
Photos
Videos
17.12 / klo 1830 / Kaaostie - Khao San Road
Nukkumaan joskus puolilta öin, unen saamiseen meni pari tuntia. Sen jälkeen sikeästi aamu kasiin. Nopea kuositus ja aamupalalle.
AP:llä kaksi tarjoilupöytää, toisessa hirvee tungos ihmisiä rohmuamassa nakkeja, munakasta, muroja jne.. Toisessa pöydässä paikallisia thai-sotkuja.. melkein koskemattomana. Ei voi käsittää. Miks länsimaalaiset matkustaa toiselle puolelle palloa imuroimaan samaa huttua mitä kotipuolessa??
Kupu täynnä, huoneesta rinkka peesiin ja hotellista kadulle. Ajatuksena pokata kyyti paikalliselle, varmaan Aasian suurimmalle ja tunnetuimmalle Backbacker-ghettolle, Kaaos-tielle (Khao San Road). Heti portailla luokse tuli paikallinen perus hellomisteri, jonka kanssa hieromaan bisnestä. BKK:ssa on näköjään joku valtion sopimus (en ihan käsittänyt juttua..), että judanssijätkät jotka kuljettaa falluja ympäri kaupunkia, saa ilmaisia bensalipukkeita TAT:sta (valtion lisensoima matkatoimisto). Jätkän kanssa tehtiin diili, että käydään TAT:ssa ja sanotaan että se on kuskannu mua ympäriinsä ja ukotetaan bensaliput. Näin tehtiin, TAT:ssa 10min tsit-tsättiä matkamyyjän kanssa ja sen jälkeen lippu haltuun ja Kaaos-roadille. Ilmainen kyyti ja hyvää juttuseuraa. Jätkä opetti matkalla hiukan thai-kieltä, jota pitäisi nyt varmaan treenata. Palvelu on aina parempaa jos osaa edes tervehtiä ja kiittää paikallisella kielellä. Ja tinkiessä ois plussaa handlata numerot..
Odotin ja kuvittelin, että khaosanilla olis ollu jotenkin erityinen ja hyvä fiilis. Tai ainakin jotain järkevää tai kiinnostavaa tai jännää. Paskat. Teknopoppi soi, 100 liikettä missä kaikissa sama valikoima. Länsimaalaisia, joista suurin osa vittuuntuneen (lue: krapulaisen) oloisia. Ei edes kauheasti porukkaa. Yhden Kanadalaisen sällin kanssa juteltiin hetki kahvilan pöydässä, mutta korvat edelleen niin lukossa ettei oikeen saanu mielenkiintoista keskustelua aikaseksi.. Pari tuntia meni kierrellessä, rupes vituttamaan. Ison kaupungin meininki ei ole mun juttu.
Pois kaupungin kuumotuksesta on päästävä. Roadin päähän ja taksien sekamelskaan. Ajattelin käydä tiedustelemassa juna-aseman huomista varten, joten "train station 50 bahts?" ja pirssin takapenkille. Matka kesti reilun puol tuntia. Kuskin mukava ulkonäkö tosin petti, aika levoton äijä, selitti vaan "Sami" nimisestä suomalaisesta Lady-Boystä koko matkan. [ ] kiinnostaa / [x] ei kiinnosta. Ja kuinka ollakaan, jätkä veikin matkatoimiston eteen. Nounounou, traaaainsteissön. Ukko tiesi kyllä mihin oltiin menossa, mutta sillä oli vissiin paikallisen matkatoimiston kanssa diili, että meikeläiset sinne. Hetken selittelyn jäkeen matka jatkui juna-asemalle.
Hetken hyörimisen jälkeen sain huomisen juna-aikatauluista selkoa. Aamulla 09.20 lähtis juna Etelään päin. 3 luokan paikka ei kuulemma maksa mitään. Miksei, jaa-a? Huomenna se nähdään et miten asia oikeesti on.
Koska on selvää, että majoitusta ei välttämättä meikeläisen budjetilla heti löydy, pitää olla varasuunnitelma. Tuk-Tuk MBK ostoskeskukselle. Kuulemma jos sieltä ei jotain löydy, niin sitä ei tarvita... Telttailu/leirivehkeitä ei siis näköjään tarvita. Massiivinen komplekis, jossa 7 kerrosta ja yli 2000 liikettä.. Länkkäri-vaatteita, länkkärimusiikkia, länkkäripelejä, länkkärisitä ja tätä. Kovin monessa kaupassa ei yhtään mitään mielenkiintoista. Yhdessä kaupassa koitin huvikseen tingata kolmisen sataa maksavaa paitaa kuuteenkymppiin. Puolet hinnasta tippui, mutta ei tarpeeksi, jäi ostamatta. Pari-kolme tuntia rundia sokkeloissa, ei leirivehkeitä. Chop-stickit laulamaan ja nuudeli-kanaa huiviin. Ja ulos.
Kadulla taksikuskien sekaan kyselemään tietääkö joku, mistä saa telttavehkeitä. Tietysti yks vanhempi ukko tiesi. Olis halunnut viedä moottoripyörällä 150b:llä kohteelle. En kuitenkaan kokenut olevani vielä valmis präämin kyytiin tämän trafiikkikulttuurin sekaan. Ukko kuitenkin ehti jo paljastaa kaupan nimen, joten Tuk-Tuk kuskia etsimään. Ensimmäinen vapaana oleva lupasi heittää 150b:llä. Sanoin, että aikaisempi lupasi 90b:llä joten hinta tippui 80b:hen. Matkaa puolisen tuntia. Riistohinta mutta enää ei jaksanut.
Seuraavaksi sainkin havaintoesityksen siitä, että tuk-tukilla pystyy ajamaan yllättävän kovaa vastaantulevien kaistaa keskellä
infernaalista liikennesekamelskaa, ja että se mahtuu myös yllättävän pienistä väleistä. Kuski oli nuori, hiukan nilkin näköinen jätkä. Halus selvästi nopeesti mut pois kyydistä kun joutui niin halvalla heittämään. Vei kyllä suurinpiirtein oikeaan paikkaan vissiin, mutta kauppa oli kiinni. Siinä sitten ihmeteltiin. Kuskikin rupes jo vittuuntumaan kun ei ollenkaan tajunnut että mitä oikeen ollaan etsimässä. Thaimaalaisille telttailu ei ole kovin tuttu asia. Miks kukaan haluais nukkua jossain teltassa kun voi nukkua inessä ne sanoo..
Siinä ihmetellessä paikallinen poliisi tuli luokse ja rupesi hiillostamaan kuskia. Pelastin tilanteen iloisesti hymyillen ja kysyen tietääkö kyseinen lainvalvoja mistä saisi telttasysteemeitä. Ja tiesihän se. Ja kuski oli hyvillään, joten lupasi heittää ilmaiseksi.
Polliisin neuvomassa kaupassa oli kyllä telttoja joo, mutta ei _ihan_ sen tyyppisiä mitä olin etsimässä. Joten Hammokki moskiittoverkolla sai nyt kelvata. Riistohinta, yli 5 euroa. Koitin tingata aika kauan mutta joko olin vaan huono tai sitten kaupassa ei tosiaan laskettu hintoja. Nyt ei tosiaan enää jaksanut, Hammocki tänne ja ulos. Ja tuk-tukilla hotlalle. Kello seitsemän illalla.
Vielä ei oikeen ole päässyt rentoutumaan ja nauttimaan seikkailusta. Kulttuurishokki, matkaväsymys ja aikaero painaa päälle. Toivottavasti huomenna löytyis joku rauhallinen paikka junaradan varrelta jossa vois edes muutaman päivän levyttää ja karistaa länsimaiden ja länsimaalaisten pölyt harteilta.
17.12 / klo 2240 / kultaisen rannan metsästys
Netissä tuli istuttua tunti. Siihen menikin melkeen yhden päivän budjetti, hotellin nettikone ei mikään kovin halpa. Mut eipä taida olla nettikahvilaakaan tässä lähellä joten pakko se oli maksaa. Ja toivottavasti oli sen arvoista, nimittäin sopivalta kuulostava mesta löytyi. Koh Chang, ei siis se iso ja kuuluisa Koh Chang, vaan Ranong-nimisen rantakaupungin itäpuolella oleva saman niminen pikku saari. Plussaa se, ettei saarella ole ollenkaan sähköjä!
Nyt on vaan hirveä sumpliminen että miten sinne pääsisi... Aamulla jos lähtee, niin ei ehdi viimiseen lauttaan joka lähtee iltapäivällä, mikä tarkoittaisi sitä, että pitäs punkata Ranongissa. Muuten ihan jees, mutta netistä ei ainakaan löytyny yhtään kohtuuhintasta nukkumapaikkaa ko. kaupungista. Kyllä siellä varmaan niitä olis, mutta koska kyseessä ei ole varsinainen turistikohde, niin kuinka paljon.. ja onko vapaana? Ei oikeen huvittais ruveta joskus iltapäivällä/alkuillasta kun on päässy kylille niin säätämään kämppää itelle. Joten luulenpa, että huomenna nukun pitkään, jonka jälkeen surulliselle Khao Sanille tiedustelemaan josko sieltä sais jonkun edullisen matkan tuohon suuntaan. Ja jos tulee vesiperä, niin yöjuna tai yöbussi kohteelle. Säästyy yhden yön rahat majoituksessa samalla!
Kaikin puolin varsin levoton päivä takana. Säätämistä. Ja huomenna pitäis taas säätää vähän lisää. Mut valoa tunnelin päässä, nyt tiedetään jo mihin ollaan menossa!
- comments