Profile
Blog
Photos
Videos
19.2.2010 / 9pm / The Show Is Back On The Road!
Namaste!
Monet tutuista ja tuntemattomista on varmaan ihmetelly, että miks ei blogiin ole tullut uutta dataa pariin viikkoon.. Ei, ette ole päässeet musta eroon vieläkään, hengissä ollaan! Itsestäni riippuvista syistä kävin pikavisiitillä maistamassa pohjoisen pakkasia ja lunta. Lumi oli yhtä hyvää kun lapsena! Visiitin kronolgogisen muuttujan oltua niin alhaisen, en tästä ekskursiosta maininnut blogissa enkä juuri muuallakaan. Ei kuitenkaan olisi ollut aikaa treffata kaikkia kavereita jne, niin parempi näin. Sorry folks.
Nyt on takana vajaa40 tuntia terminaaleja, steissejä, lentokenttiä, valvomista ja ennen kaikkea lähdön tunnelmaa! Edellispäivän iltana Viking Line vaikutti mut Tukholmaan. Arlandan kentältä lento Qatarin pääkaupunkiin Dohaan oli buukattu ysiksi illalla. Vittumainen aika, kun iltalaivalla jos tulee niin ei välttämättä ehdi, etenkin kun näissä jää-olosuhteissa laivojen aikataulujen varaan ei hirveesti rakenneta. Joten oli pakko ottaa iltalaiva ja kärvistellä kellon ympäri Tukholman vilskeessä. Uni jäi laivalla kovin vähäiseksi, koska ystäväni tuli samalla laivalla "saattamaan" Tukholmaan asti. Toisena vaikuttavana tekijänä oli edellisiltaisten läksiäisteni aiheuttama armoton liskojen invaasio silmäluomieni sisäpuolelle aina kun ne yritti ummistaa. Noh, itse aiheutettua se oli, tietoinen riski mikä oli otettava!
Tukholma on tavattoman kallis, eikä mitenkään ihmeellinen kaupunki, joten siellä ei paljon naurattanut. Aamupäivällä kävin safkaamassa ja vähän hortoilemassa, ja kolmen maissa otinkin jo dösän Arlandaan. Kentällä vedin leirin pystyyn joten pari tuntia katkonaista unta ja joku leffa tästä läppäriltä. Mut nopeasti se aika kului ja lentokoneeseen mars!
Koska nyt on matka vähän eri asteisille reiteille kun viimeksi kun lähdin liikenteeseen, niin sai 35l reppu jäädä suosiolla kotiin pölyttymään. Piti kaivaa kaapin valikoimasta tehtävään soveltuvampi vaihtoehto - Haltin 75l putkirinkka. Tavaraa ei mukaan tullut sen enempää kun viimeksikään - päinvastoin vanhasta viisastuneena mukaan ei tullut juuri mitään muuta kun miniläppäri (uusi, vanhahan hajos thaikuissa joulun alla), kamera, makuupussi, tekninen aluskerrasto, vaellussukkia ja hynieegiasysteemit. Mut jokatapauksessa, nyt jos koskaan laitettiin travelleri testiin! Haaste: miten saada 75l rinkka + makuupussi käsimatkatavarana lentokoneeseen?! Vastaus: kavaluudella. Taskut oli lentokoneeseen mennessä niin tiukassa, että ei meinannut päästä kävelemään. Kirjat, sähkölaturit ja kaikki muut systeemit oli ängetty reisitaskuihin. Päällystakin hihat ja taskut sullottu täyteen vaatteita ja takki kulki olalla koneeseen, joskin se takki näytti lähinnä joltain variksenpelättimen ylävartalolta kun oli niin täynnä tavaraa. Rinkassa oli ainoastaan makuupussi, läppäri ja kamera, ja remmit vedetty ympäri tiukalle. Lopuksi rinkan päälle pienemmän repun sadehuppu, joka ei paljasta kyseessä olevan oikeasti massiivisen rinkan, vaan antoi vaikutelman tavallisesta selkärepusta! Tavarat kantoon, ja välttäen epäileväisen henkilökunnan mittailevia katseita massan mukana koneeseen. Eihän tavarat meinanneet sinne käsimatkatavarahyllyille mahtua, mutta vanhana väkivallan ammattilaisena sekin järjestyi..
Vähän aikaa sitten vielä vihasin lentämistä, mutta nyt kun on tullut lennettyä aika tavalla viimeaikoina, niin siihen rupeaa tottumaan. Tukholmasta Dohaan lento oli pääpiirteissään suorastaan miellyyttävä. Istuin ikkunapaikalla kolmen penkin rivissä, josta keskimmäinen oli tyhjä, joten tilaa oli kivasti. Siinä tuli vaan leffoja ja tietty UFC109 katottua lennon aikana, ja sit oltiinkin jo Dohassa.
Dohasta oli siis tarkoituksena lentää mahdollisimman suoraan Kathmanduuhun. Ja tän suorempaa ei ois voinut ollakaan! Nimittäin kentälle päästyäni taululla välkkyi "GATE 4 - Kathmandu - LAST CALL!". Härskisti turvatarkastusjonon ohi kyynärpäätaktiikalla, ja suoraan portille. Oli sekunneista kiinni, mutta juuri ja juuri ehdin mukaan lennolle! Nyt olen siis kokenut Qatarin kävijäkin, tulihan sen maan kamaralla vietettyä n. 5minuuttia!
Siinä vaiheessa kun lentokoneen pyörät irtos kiitotiestä ja Qatarin pääkaupungin mielettömät pilvenpiirtäjät ja systeemit (joille Manhattan jää ihan kakkoseksi) rupesivat pienenemään AirBusin ikkunassa, tuntui että kaikki lähdön ja aikataulujen ja matkatavaroiden keräämät paineet jäi sinne Dohan kentälle. Nimittäin nyt on kiire ohi! Seuraavaksi Kathmanduun kenttä, jossa voi relata, hoitaa rajamuodollisuudet rauhassa, käydä vesiklosetissa ja sit ruveta miettimään seuraavaa siirtoa. Ja juuri niinhän se meni. Kentällä miestenhuoneessa vierailun jälkeen puisella notkuvalla pöydällä betonisessa 70-luvulla rakennetussa, tismalleen muuttumattoneena säilyneessä, Kathmandun kansainvälisen lentokentän arrival-aulassa viisumihakemukseen musteet ja viisumia anomaan. Olin ottanut rauhassa, joten jono ehti juuri hävitä edeltäni ja pääsin suoraan viisumitiskille, jossa n. minuutin odottelun jälkeen tuli tarra passiin - kivutonta!
Kentältä diilasin taksin kaupungille, ja tietty taksikuskeilla (niitä oli syystä tai toisesta kaksi tässä 4-paikkaisessa pakettiauton irvikuvassa) oli tiukkoja visioita siitä, mihin guest houseen kannattaa majoittua. Tällä kertaa arpaonni osuikin ekalla oikein, ja judanssiukot heitti mut ihan asialliseen mestaan. Hiukan syrjässä Thamelin ulkoreunalla, pienellä kujalla. Rauhallisen olonen, lämmintä vettä ja vieltäpä kiva ravintola alakerrassa.
Jälleen vinkki kaikille matkaajille, mihin ikinä menettekään: Kun turistinukottajat diilaa teille kyytiä, taksia tai mitä tahansa, niin tee selväksi että ET ole ensimmäistä kertaa tässä maassa/kaupungissa/alueella vaikka oikeasti olisitkin (yleensä ne melkeen heti sitä kysyykin että visiting first time in [paikka]?). Näin alennat ainakin hiukan kusettamisen väistämätöntä yrittämistä. Jos paljastat että olet ekaa kertaa mestoilla, niin ohan niiden helpompi lähteä ukottamaan kun et välttämättä tiedä kohtuullisia hintoja ja systeemeitä! Itse pokkana väitin guest housen ukolle, että kävin puolivuotta sitten samassa GH:ssa kattomassa huonetta, ja sillon se oli 3USD halvempi, ja kas kummaa hinta tippui heti sen 3 taalaria eli n. 50%...
Huoneen saatuani tapahtui välikuolema. Silmät kiinni ja päikkärit. Päikkärit venyi tosin nelituntisiksi, mutta eipä se midist. Seiskan aikaan ylös ulos. Muuta en jaksanut kun käydä safkaamassa ja juomassa yhden unibissen. Everest Beer on muuten uusi suosikkini!
- comments
Hellevi Erppa oot mun idoli! XOXOXOXO