Perjantaina lahettiin salille Savannakhetissa, mutta paadyttiinkin autokyytilla Na Hiniin. Kaytiin matkalla salille kysymassa hotellin porukoilta, etta miten paastais helpoiten Kong Lo -luolalle. Suoraa bussiyhteytta sinne ei ole. Hotellin vanha emanta alkoi soittelemaan jonnekin, ja hanen tyttarensa selitti, etta veli on lahdossa Na Hiniin tyohommiin. Veli tulikin sitten kaymaan hotellilla ja kysyi kauanko menee, etta ollaan valmiita. Eihan siina kauaa nokka tuhissut ja nakattiin rinkat auton lavalle. Jai sali silta paivaa valiin. Viiden tunnin matkan jalkeen paastiin perille Na Hiniin, jossa heratettiin majatalon vaki antamaan meille huoneen. Ensimmaisena havaintona huoneessa oli torakka, toisena se, etta me otettiin se silti. Mikaan kylan ravintoloista ei ollut enaa illalla 23 aikaan auki, joten paivallinen ja iltapala jai silta paivalta syomatta. Silloin meinas tulla vahan aitia ikava. Ja pottumuusia ja makkarakastiketta. Ja omaa sankya. Uni tuli onneksi kuitenkin melko helposti, ja aamulla herattiin hyvissa ajoin syomaan ja selvittamaan miten paastaan luolalle, jota varten Na Hiniin tultiin. Aamupalan jalkeen lahdettiin, kyytina oli kuorma-auto, jonka lavalla oli penkit vastakkain. Niilla taalla kuljetaan aika paljon. Luola oli kylla hieno! Pienella veneella mentiin 7,5 km mittainen luola edestakaisin. Luolan sisalla pari hienoa kohtaa oli valaistu, mutta paaasiassa valoa tuli vain mukana olleista otsalampuista. Valilla meinas vahan pimeassa luolassa jannittaa ku kuski painoi kaasu pohjassa menemaan ja valilla vahan ajettiinkin karille. Kylla nuo luonnon ihmeellisyydet antaa itselle vaan niin paljon enemman kuin mitkaan museot tai palatsit. Kaikkihan riippuu tietenkin katsojasta. Taas pitka paiva syomatta, mutta ihmeen hyvin jaksettiin kun oli jotain ihmeteltavaa. Luolapaivan iltana syotiin hotellin ravintolassa, jossa hotellin vaki intoutui tarjoamaan paikallista viskia, joka kyllakin tarjoiltiin Jack Daniels -pullosta. Viskia ei suinkaan jaaty sen enempaa maistelemaan vaan vedettiin ykkosella alas kukin tarjottu annos, jonka maaraan ei tietenkaan itse pystynyt vaikuttamaan. Melko hyvissa ajoin paastiin kuitenkin nukkumaan ja sunnuntaiaamuna jatkettiin matkaa Vientianeen. Bussiin lahdettiin pannukakku evaana, kun ei ehditty sita hotellilla syomaan, vaikka varattiin meidan mittapuun mukaan paljon aikaa aamiaiselle. No, Laosissa kenellakaan ei ole kiire mihinkaan. Hyva meidan suomalaisten hatahousujenkin opetella vahan leppoisampaa elamanmenoa. Ja tuntuukin kylla, etta omakin askellus on alkanut hidastua taalla. Kielimuurikin tulee eteen melko usein. Esimerkiksi tuolla hotellissa tilasin (Kata) paistetun munan ja patongin, sain kananfileepihveja ja majoneesia. Ei se mitaan, nalka lahti niillakin. Matka Na Hinista isommalle tielle vie 41 km vuorten rinteita pitkin ja koko ajan on johonki suuntaan jyrkkia mutkia. Onneksi bussi oli varustettu riittavalla maaralla oksennuspusseja, ja ne olikin kovassa kaytossa. Me ei onneksi tarvittu niita. Bussissa hilpeytta meinas paikallisten keskuudessa herattaa se, etta istuttiin vierekkain bussissa, ja onhan se ihan ymmarrettavaa kun eihan me olla edes naimisissa. Sekin ihme paastiin tuolla bussimatkalla todistamaan, etta Laosissa bussi oli tunnin etuajassa perilla! Tanaan paastiin sitten vihdoin ja viimein sinne salille. Ja olikin ehka paras sali, missa oon ikina kaynyt. Siella oli melko iso sali ja uima-allas ja ravintola ulkona. Siella sitten vietettiinkin koko paiva. Mika parasta, 6,5 euron sisaanpaasyyn sisaltyi tunnin kokovartalohieronta! Ja tuo hieronta oli vielapa hyva! Asken kaytiin ostamassa lentoliput Luang Prabangista Bangkokiin ens viikon tiistaille. Silloin ois tarkoitus menna moikkaamaan Jannea ja Emmia jos loydetaan perille. Ensin kuitenkin kaydaan Vang Viengissa tuubaamassa (eli lasketaan jokea jollaki renkaalla) ja Luang Prabangissa fiilistelemassa Aasian romanttisimman kaupungin meininkia.