Perille paastiin Laosiin ja Savannakhetiin. Tama on 120000 ihmisen asuttama kaupunki Laosin ja Thaimaan rajalla. Ei mikaan kovin vilkas kaupunki ainakaan ensivaikutelman perusteella. Kaupunki on jakaantunut aika laajalle alueelle. Rajan ylitys meni ilman ihmeempia hammenkeja vaikka eihan se toiminta kovin tehokasta ole ja ilmeisesti raha passin valissa nopeuttaa toimintaa (kaikilla paikallisilla oli). Viisumit saatiin rajalta hommattua ja heti huomasi Laosin puolella etta ihmiset on rehellisempia kuin Vietnamissa. Kun annoin rajamiehelle dollarin liikaa niin heppuhan palautti sen, Vietnamin puolen rajavartijat olisivat ottaneet rahan ja pyytaneet viela lisaa. Laosin koyhyyden huomasi hyvin kun ajeltiin bussilla tanne Savannakhetiin. Ihmisten majoitukset on tuollaisia kuvassa nakyvia puurakennelmia. Tassa kaupungissa tuskin viihdytaan paria paivaa pitempaan kun eipa taalla taida mitaan kovin mielenkiintoista olla. Tanne tultiin lahinna sen takia etta bussit Vietnamista tulivat tanne ja pakko muutama paiva vetaa happea ennen seuraavaa istuskelua. Tamankertainen matka kesti kymmenisen tuntia. Katalla meinaa olla ongelmia matkapahoinvoinnin kanssa ja meikalla takaliston puutumisen kanssa. Meinasivat muuten Laosin puolella nauraa mun passikuvalle ja piti oikein porukassa sita ihmetella. Ilmeisesti n.20kg enemman massaa nakyy myos passikuvassa...