Profile
Blog
Photos
Videos
Helmikuu 3 kuukautta rantagrillaukseen,
Stressittömämpi elämä ja eri juhlapäivät jatkuvat. Englannissa ystävänpäivä ei ole mikään pieni juttu. Joka nurkka ja kauppa pursuaa ruusuja, suklaita, nalleja ja sydämiä. Mikä on sinänsä ihanaa pariskunnille, mutta sinkkuystävieni murinasta päätellen sillä on huonot puolensakin. Minulla sen sijaan ei ollut murisemista sillä minua lellittiin matkalla Pariisiin ystävänpäiväksi. Pääsin ensimmäistä kertaa Eurostarin kyytiin, joka osoittautui paljon lentämistä mieluisammaksi matkustustavaksi. Tuntuu todella siltä että Ranska on oikeastaan vain metromatkan päässä Lontoosta. Pariisi itse oli tietenkin todella upea. Kaikki oli jotenkin isompaa ja kauniimpaa kun osasin odottakaan. Paitsi ne ihanat pienet kahvilat jota kadunvarret ovat täynnä. Sää oli tosin sen verran kylmä että Eiffelin tornin huipulle menevä hissikin oli jäässä. Kuten sanottu jo aiemmin, täälläpäin lumi ja jää ovat suoraan hurrikaaniin verrattavissa olevia katastrofeja. Onneksi muodissa on kerrankin jotain mukavaa ja lämmintä. Ugg bootsit. Rehellisesti sanottuna ei mielestäni kovin kauniit kengät, mutta kokeiltuani niitä kerran ymmärrän miksi joka toisella britillä ja ranskattarella on sellaiset jalassa, tuntuu kuin kaksi koalaa halaisi jalkojani. Ja onneksi Eurostar ei jäätynyt paikalleen tänä viikonloppuna vaan matka takaisin sujui yhtä mutkattomasti. Kun laskeuduin laiturilta liukuportaita huomasin jotain mistä tietää varmasti olevansa Englannissa. Health and safety. Varoitustaulujen, ohjeiden ja kuulutusten loppumaton meri. Edessäni olevaan valtavaan tiiliseinään oli kiinnitetty kylttejä jotka ohjeistavat ihmisiä tekemään u-käännöksen löytääkseen uloskäynnin. Ei voinut muuta kuin miettiä mitä tapahtuisi jos ne kyltit poistaisi: kasa turhautuneita brittejä yrittämässä päästä tiiliseinän läpi, joku ehkä Harry Potter tyylillä? Eikä kenellekään tulisi mieleen katsoa taakseen? Tuskinpa sentään. Kun turkkilainen ystävämme saapui Englantiin vierailulle hänen ensimmäinen ihmetyksen aiheensa oli metron kuulutukset. Miksi ihmeessä joka pysäkillä täytyy kuuluttaa: "Varokaa laiturin ja junan väliin jäävää aukkoa", eikö kukaan katso mihin kävelee jollei käsketä? Niinpä. Itse koin varsin hupaisan hetken yliopiston ruokalassa kun menin hakemaan vettä. Vesiautomaatin edessä oli sitä melkein isompi kirkkaan keltainen kyltti "Caution! Wet floor!" Vettä vesiautomaatin edessä? Vau. Myös suunnitellessani kandityötäni yliopistolla joudun kirjoittamaan arvion tutkimukseen liittyvistä riskeistä, mukaanlukien tietokoneen ääressä istumisen aiheuttamat niskakivut. Toisaalta täytyy myöntää että kun saavuin Pariisista (jossa kukaan ei tietenkään puhu Englantia eikä opaskylttejä juuri näy) väsyneenä ja hieman kuumeisena, oli jotenkin lohduttavaa istahtaa takaisin aukottomaan turvaverkkoon, laittaa aivot narikkaan ja antaa loputtoman kylttiviidakon johdattaa kotiinpäin. Onneksi tervehdyin nopeasti, sillä ystävänpäivää seuraa Englantilaisten versio laskiaistiistaista, Pancake day, yksi ehdottomista suosikkijuhlistani. Ei monimutkaisia tapoja tai valtavia bileitä vaan ihan vaan kasoittain lettuja. Pidimme siis kunnon lettukestit. Eri hilloja, kermavaahtoa, valkoista ja tummaa suklaata, marjoja ja hedelmiä, kaksi lettupannua sekä tietenkin valtava taikina. Eikä tällaisia kestejä voi pitää ilman pannaria, joten tutustutin ystäväni tähän suomalaiseen herkkuun, joka osoittautui varsin suosituksi täälläkin. Huomenna taas kirjastoon pari lettua eväslaukussa.
- comments