Olin jo ehtinyt unohtaa, miten ikävä on herätä yöllä vesipisaroiden kastellessa kasvot. Sateesta huolimatta omassa sängyssä nukutti oikein hyvin. Hassan oli ilmeisesti mennyt sekaisin reissuni kestosta ja soitin hänelle yhdeksän jälkeen, kun häntä ei näkynyt. Hieman ennen kymmentä päästiin viimein matkaan. Kuten olin epäillytkin, niin Daniel ei ollut muistanut välittää viestiäni kaikille, että palaan reissusta maanantaina. Etenkin lapset olivat riemuissaan nähdessään minut ja kaikki toivottivat tervetulleeksi takaisin. Koska kello oli jo paljon, olivat tiskit loppusuoralla ja Rebecca pyysi minua pesemään potat. Menin pahinta peläten katsomaan vessojen tilannetta ja käännyin ovelta takaisin hakemaan pesuainetta ja paljon vettä. Olikin melkoinen urakka saada paikat puhtaaksi, mutta siistiä tuli lopulta. Tyttöjen puolen kylpyhuoneiden viemärit olivat vieläkin tukossa, mikä ei sinänsä yllättänyt. Kyselin Susanilta kuka on huolehtinut vessoista viikonloppuna enkä saanut kunnon vastausta. Kaksi kuukautta projektissa takana ja kuukausi enää jäljellä eikä näinkään yksinkertainen asia ole edistynyt yhtään - turhauttavaa.

Menin auttamaan Susania pyykkien kanssa ja samaan aikaan Helen palasi viikonlopun vietosta. Rehem oli Stellan ja työmiesten kanssa puutarhalla, joten ruuanlaitto oli Rebecan vastuulla. Saatuamme pyykit valmiiksi Susan tarjosi minulle teetä ja pähkinöitä. Alan tottua ylimakeaan teehen ja voi olla hieman hankaluuksia vähentää sokerin käyttöä täältä palattuani. Viikonloppuna orpokodilla oli kyläillyt pariskunta jenkeistä ja he olivat tuoneet uusia vaatteita ja leluja. Palapeleissä näytti olevan vielä palat tallella, kun muoveja ei ollut irrotettu. Pienimmät olivat päiväunilla ja leikkasin sillä välin paperista kananmunan muotoisia papereita, jotta voisimme lasten kanssa värittää pääsiäismunia. Tein yhden mallikappaleen, jotta saisin lapset paremmin ymmärtämään idean. Lapset heräilivät sopivasti ennen lounasta ja muu porukka saapui puutarhalta. Käsien pesun jälkeen oli lounaan vuoro ja tiistaiseen tapaan ruuaksi oli poshoa ja papuja. Lounaan jälkeen oli kylvyn aika ja tällä kertaa Susan kylvetti lapset ja minä puin heidät. Rasvaa ei löytynyt, joten tällä kertaa mentiin ilman. Kun kaikki olivat valmiita, oli askartelun aika. Miten lapset voivatkin olla niin iloisia muutamasta paperiarkista ja värikynistä! Värittelimme pääsiäismunia, vaikka lapset eivät tainneet ymmärtää papereiden esittävän munia. Tuskin ovat ennen nähneet pääsiäismunia… Väliäkös tuolla pääasia, että lapsilla oli hauskaa. Tällä kertaa kaikki kynät pysyivät tallessa, kun samaan aikaan leikin Kristan ja Samin kanssa muilla leluilla, etteivät söisi kyniä. Lapset jaksoivat keskittyä tänään yllättävän pitkään, mutta piirtämisen mennessä häiriköinnin puolelle oli aika lopettaa. Soitin Hassanin hakemaan ja lähdin puoli viiden aikaan takaisin Nansanaan. Tänään illalla on erään saksalaisen vapaaehtoisen synttärit ja lähdemme sinne yhdessä guesthousen porukan kanssa.