Profile
Blog
Photos
Videos
Kylläpä on ihana herätä aamulla, kun petipunkit ovat historiaa. Nukuttaa myös paremmin, kun ei tarvitse yöllä miettiä mitenkä syöty on aamulla. Bodakuskikin oli tänään aikataulussa ja jospa tästä eteenpäin pysyttäisiin tässä. Päivä alkoi jälleen tiskeillä, jonka jälkeen oli vessojen vuoro. Löysin sisältä tällä kertaa myös pesuainetta, joten tuoksu oli siivouksen jälkeen ainakin raikkaampi. Yksi lattiaviemäreistä on edelleen tukossa ja muistin tänään jopa sanoa siitä toimistolla. Katsotaan onko tilanne muuttunut maanantaihin mennessä. Lapset menivät päiväunille, kun Rehem oli saanut luututtua. Teddy ei välitä päiväunista, joten häntä saa etsiä aina nukkumaan meno aikaan. Matias heräili nälkäisenä, joten syötin ja kylvetin hänet, kun vaipan imukyky oli pettänyt. Kylmä kylpy ei ollut kovin mieleinen ja vaippa on hangannut ihon paikoitellen rikki. Hänellä on myös ihottumaa ympäri kehoa. Rebecca toi puhtaan vaipan, joka siis oli suorakaiteen muotoinen lappu, jossa sisäpuolella vanun tapaista ainetta ja ulkopuoli muovia. Se sitten solmitaan paikoilleen. Istuvuus on nolla ja toisekseen en tainnut osata laittaa sitä kunnolla. Seuraavalla vaipan vaihtajalla tulee olemaan hauskaa ;) Yritän muistaa kysyä toisenlaisia vaippoja, jotka eivät hankaisi tai sitten käyn itse ostamassa. Matiaksella on myös hengitysongelmia, jotka ovat ilmeisesti lievempiä kuin hänen saapuessaan, mutta hengitys kuulostaa silti vaikealta.
Sam ilmoitti taas äänekkäästi heräämisestään. Hän nukkuu päiväunet sängyssä toisten nukkuessa lattialla ohuen ruohomaton päällä, mutta hereillä ollessaan menee toisten mukana. Hän on reipastunut paljon, sillä viihtyy muiden lasten seurassa ilman, että itkee koko ajan. Toiset yrittävät myös parhaansa mukaan auttaa Samia ja huolehtia hänestä. Pyykkiä riitti myös tälle päivälle, joten menin auttamaan Rehemiä. On hassua, kun minua kiitetään jokaisesta asiasta mitä teen, vaikka olen nimenomaan tullut auttamaan päivittäisissä hommissa. No ei pidä valittaa, kun muissa työpaikoissa harvoin kiitosta kuuluu. Lounaaksi oli riisiä ja hernekastiketta - näyttää ihan hernekeitolle eikä makukaan kovin paljon poikkea! Olen tässä pari päivää seurannut rakennustyömaan edistymistä ja kaikki tehdään tosiaan miesvoimalla. Aikaisemmin minua jututtanut Michael siis valvoo työmaata aivan, kuten ajattelinkin. Tänään he kaivoivat maahan viemäriputkia ja yrittivät tehdä liitoksia. Useimmiten putket olivat jo kaivettu maahan ja sitten huomattiin, että putki on 10cm liian lyhyt liittymän tekemiseen. Suunnittelu, mikä se on? Siinäpä sitten pähkäilivät ja tekivät saman homman moneen kertaan. Saa nähdä milloin tulee valmista. Tänään keittiöstä löytyi juomavettä, joten vein lapsille juotavaa. Kaikilla oli hirveä kiire juoda ja itku tuli, jos ei heti saanut mukia käteen. Juomavettä pitäisi mielestäni olla koko ajan tarjolla, ettei siitä tarvitsi noin tapella. Monet myös joivat todella paljon, ilmeisesti varastoon, kun ei tiedä milloin seuraavan kerran saa. Toivottavasti sain tilanteen muuttumaan.
Lapset ovat alkaneet odottamaan kylpyhetkeä ja monet alkavat hokea: "Wash, wash!" heti syötyään ja ratkeavat riemusta, kun menen täyttämään saavia kylpyvedellä. Nämä lapset osaavat todellakin nauttia pienistä asioista. Kylvettäessäni lapsia yksi toimiston työntekijöistä tuli katsomaan ja kysyi ihmetellen, etteivätkö lapset yleensä itke, kun kylvetän heitä. Sanoin, että vain Sam ja Matias itkevät, muut nauravat minkä ehtivät. Vaikka itse tuossa touhussa melkoisesti kastuukin, niin on ehdottomasti lempparihomma täällä. Kylvyn jälkeen kaikki rasvataan aloeverarasvalla ja vaihdetaan puhtaat vaatteet. Sen jälkeen onkin mukava istua yhdessä ulkona. Löysin aiemmin päivällä kuvakortit, jota katselimme sitten yhdessä. Kaikki toistivat yhteen ääneen eläimiä korteista. Touhujamme tuli ihmettelemään myös nainen Save water - projektista, jonka tarkoituksena olisi taata nimensä mukaisesti turvallista vettä. Kartoittavat ilmeisesti tilannetta kaivon rakentamiselle. Myös hän kiitteli minua vapaaehtoistyöstä. Kello olikin jo taas neljä ja soitin bodakuskin hakemaan. Puolessa välissä matkaa takarengas puhkesi, joten jatkoin loppumatkan toisella bodalla. Vähän mietitytti hypätä tuntemattoman kyytiin, mutta turhan pitkä matka oli kävelläkin. Pääsin kuitenkin turvallisesti perille. Ajatukset alkavat olla jo ensi viikon safarissa, jonne lähden ensi perjantaina muutaman muun vapaaehtoisen kanssa, jotka eivät asu guesthousella. En ole tavannut heitä aikaisemmin, mutta reissun järjestää minut myös lentokentältä hakenut UPA:n paikallinen vapaaehtoinen Abas. Uusia tuttavuuksia siis jälleen luvassa
- comments