16.8.13 Ensimmäinen viikko Burketownissa!

Otin työtarjouksen vastaan uudelleen avattavasta baarista/ravintolasta/hotellista, jonka pitäisi valmistua lähiaikoina.

Matka tänne.. Paljon onnea ja hieman epäonnea. A) Tänne ei tule MITÄÄN julkisia kulkuneuvoja. B) Sain tutun lupaamaan mulle kyydin Townsvillestä, mutta lähtöpäivänä ei kuulunut mitään ja sitten kun vihdoin sain hänet kiinni, niin hän oli satojen kilometrien päässä! Kuitenkin päästiin tiistaina matkaan, kirjauduin hostellistani ulos kolmannen kerran kahden päivän sisään, joka toivottavasti on jonkun näköinen ennätys! ..tai sen jälkeen ei varmaan enää kirjata sisään. Ajettiin ainostaan Charters Towerssiin, jossa olin töissä edellisen kuukauden. Siellä tapasin alunperinkin nämä kaksi mekaanikkoa, Patrickin ja Leen, jotka kertoivat, että he ovat jossain vaiheessa menossa Burketowniin töihin ja kyyti varmaan järjestyy! Toinen siis vie mut perille asti, mutta molemmat olivat alkumatkan mukana, ihan vaan illanvieton ilosta. Seuraava etappi oli Hughenden jossa oltiin vielä kaikki kolme ja paikka on tunnettu ("tunnettu") dinosaurus löydöistään ja baarista jossa on pyöreä biljardipöytä! Lee jatkoi takaisin muihin töihin ja ajettiin Patrickin kanssa puoleen väliin, Julia Creekkiin, jossa Patrickilla töitä. Seuraavaksi päästiin Burke & Willissin Roadhouseen, kolmen tunnin päähän. Tie sen jälkeen onkin yksikaistainen, mutta suurimmaksi osaki päällystetty! 40 minuuttia myöhemmin auto sanoo itsensä irti.. Kaikki hyöty ajaa mekaanikon kanssa: moottori kärähti. Meillä kävi kuitenkin tuuri, 20 minuuttia myöhemmin meidän suuntaan ajoi rekka johon saatiin radiolla (UHF radio on todella hyödyllinen näin syrjässä) huomio ja kuski pystyi hinaamaan meidät takaisin Burke & Willisiin. Patrickillä ei ollut mitään kiirettä Burketowniin ja hänellä oli työkavereita tms siellä hommissa joten seuraavaksi illaksi järjestyi autolle kyyti takaisin Townsvilleen. Ongelma oli, että alkoi tulla pimeä tunnin sisään ja mun oli päästävä johonkin suuntaan. Kysyin kaikilta, joskos kukaan on pohjoseen menossa, jonne matka jatkuu. Monet olisi halunnut auttaa, mutta kolme tuntia vähintään yhteensuuntaan. Eikun yleisöpuhelimeen soittamaan tulevalle pomolle, että en olekkaan tulossa. Yleisiäpuhelimia on, koska kenttää ei ole. MUTTA. Puhelun jälkeen mun takana seisoi herttanen rouvashenkilö joka kysyi, että Burketowniinko pitäisi päästä. Ahtauduin rinkkoineni perheen keskelle ja pääsin illalla perille!!

Burketown tuli vähän puskista, kun ajoi pimeellä tiellä (jossa kolmessa tunnissa tuli YKSI auto vastaan) eikä mitkään katuvalotkaan heijastaneet mihinkään suuntaan! Pääsin sisälle hotelliin, tapasin Ianin, tutun Kumbiasta, joka mulle tätä työtä tarjosi ja on toinen pubin omistajista. Sain majapaikan illaksi ja sitten tapaamaan muut! Paikalla oli ehkä kymmenen ihmistä, rakennusmiehiä ja toiset omistajat, Peter ja Cheryll. Ihania ihmisiä. Ja sain ensimmäistä kertaa koko päivänä ruokaa joten olin hyvin tyytyväinen! Hieman myöhemmin kun osa porukasta hipsi unten maille tapasin ensimmäisen paikallisen, joka houkutteli meidät viimeiset kolme vastapäiseen ravintolaan. Tapasin ihan liian monta ihmistä, mieleen jäi nainen joka sanoi, että hänelle on tulossa parin päivän päästä suomalainen tyttö töihin. Yhden juoman jälkeen oli lähdettävä, koska matkaaminen vei kaikki voimat.

Lauantai aamuna sain nukkua myöhempään kuin muut, normaalisti työt alkaa 7:00-7:30. Ian esitteli paikat, kaikki on uutta ravintolassa! Burketown on hyvin pieni paikka jossa oli yksi baari, joka paloi maantasalle viime vuonna. Rakennuksen ulkopuolella sijaitsevat majoitusyksiköt ja henkilökunnan talo sekä keittiönvarusteet säilyi, mutta muu meni. Oli iso uutinen muuallakin pohjoisessa Queenslandissa. Edellinen pubi oli rakennettu 1920 ja tämän avausta on odotettu viime lokakuusta lähtien. Ikuisuuden verran on sanottu "kahden viikon päästä". Kuten nytkin. Siitä perjantaista kun tulin, niin odotettu avauspäivä on kahden viikon pääsät perjantai. Tavallaan näyttää hyvältä, mutta monen monta liikkuvaa osaa vielä. Tänne mut pyydettiin baariin töihin (tulee olemaan all-arounder työ, eli siivousta ja keittiötä myös) ja sen jälkeen pyysivät auttamaan avauksessa, mikä tarkoittaa lähinnä siivousta. Ensimmäisen päivän siivosin henksutalon vessoja, jonne myös muutin. Kannettiin myös tuoleja ruokasaliin sekä siivoilin lattioita. Huippua oli pestä vajassa 18 kuukautta seisoneita astioita jotka oli punaisen pölyn peitossa, kuten kaikki muukin täällä, ja osassa oli huonosta tiskauksesta yli vuosi sitten jääneet rasva-yllärit. Yöllä sain seuraa isoista hämähäkeistä..

Sunnuntaista keskiviikkoon tyoskentelin Debbien kanssa, joka on todella hauska paikallinen nainen. Debbiellä on vastuu baarin loppusiivouksesta ja se on todella puuduttavaa hommaa. Nyt tehtiin vasta eka rundi, että voidaan alkaa kantaa tavaroita sisälle. Myöhemmin kun ravintola on sotkettu uudestaan niin tehdään kaikki alusta. Masentavaa hinkuttaa kuraa kylmähuoneen katosta, lakkaa metallisilta baari tasoilta, laastia vessojen lattioilta yms yms..

Sunnuntaina pidettiin myös vähän iisimpi päivä! Pojat lähti aamulla kalaan. Burketowniin tullaan lähinnä kalastamaan, varsinkin barramundia. Ollaan monena päivänä syöty kalaa täällä ja se on taivaallisen hyvää! Me jotka oltiin töissä, lopeteltiin lounaan jälkeen. Ian kutsui mut, hänen ja hänen kaverin Patin kanssa ajelulle. JES! Ajettiin lähikapakkaan (..heti naapurissa, vaan 120 kilometriä..) Gregory Downisiin. Siellä oli todella kaunis joki, joka oli karavaanareiden ymäpäröimä. Itse baarissa oli omistajien lisäksi töissä britti/irkku-tyttöjä. Niitä tavattiin jokaikisessä hotellissa, baarissa, ravintolassa jossa vaan oon Townsvillen jälkeen pysähtynyt. Gregory Downs oli vielä pienempi kuin Burketown, jossa on n. 170 asukasta, mutta ei kovin montaa taloa.

Oon työskennellyt hyvin ahneille ihmisille, ensimmäiset oli tyytyväsiä kun kulutin suurenosan pienestä palkastani heidän kapakkaan, seuraavien ravintolassa en melkeen uskaltanut edes syödä! Joten kun nyt pomo ostaa mulle pullon vodkaa (ISON pullon) ja kartongin kaljaa niin olin aika otettu.. Kun palattiin niin enemmänkin paikallisia tuli viettämään iltaa meidän kanssa.

Tiistaina Cheryll jäi pitämään puljua pystyssä kun miehet lähti Townsvilleen. Muutenkin työntekijöitä lopettaa koko ajan, saatuaan hommat valmiiksi. Alkuviikosta tapasin myös tulevan kokin ja toisen baarineidon (jolla on todella kimeä ääni..). Baarityttö on asunut täällä muutaman viikon ja kokki on hänen kavereita. Mitä kuuntelin omistajien puheita, niin tälläisessä paikassa keittiömestari voi ilmeisesti tienata $40 (n.31€) tunnissa. Vastuu on siis keittiön pyörittämisestä, mihin ei todennäköisesti tarvitse edes muuta henkilökuntaa. Ja pubi-ruoan valmistamisesta. ..johon siis jopa meikäläinen kykenee!

Kun lopetin Debbien kanssa siivoamisen aloin siivoamaan kolmea asuntoyksikköä. Todella hikistä hommaa. Eräs paikallinen tuli kysymään joskos haluaisin lähteä sen mukaan Townsvilleen, koska siten hänen ei tarvitsisi ajaa koko matkaa yksin. Olin aika innoissani, koska tarttisi tehdä vähän shoppailua (meillä ei siis mitään oikeita kauppoja täällä ole) ja olin otettu, että joku muisti, että olin sanonut osaavani ajaa manuaalivaihteilla. Se soitti, mun pomolle, Peterille, mutta Peter sano, että mua tarvitaan täällä. Joka tietty pilasi sitten mun päivän.

Perjantaina mulla ei sitten ollutkaan mitään hommaa. Lauantaina olisin tullut takaisin ja Cheryl, joka on vastuussa täällä sanoi, että varmaan voin pitää vapaata, koska en oikeen pysty tekemään mitään ennen maanantaita (josta lähtien onkin kiire). No ketutti, koska ihan yhtä hyvin oisin voinut olla poissa. Uudet naiset (kokki ja baari) muutti sisään ja olin jo tottunut olemaan ainoa asukas, minä plus hämppikset. Kaikki on todella mukavia mulle täällä! Yksi tarjoutuu viemään, mut rekka-ajelulle, toinen tarjoaa kännykkään käyttöön (jota en kuitenkaan saanut koskaan, hmm..) ja yksi asensi mulle telkkarin! Aussit on niin ystävällisiä! ...toisaalta, ei varmaan haittaa, että on sinkkutyttö ja asuu rakennustyömaalla..