Profile
Blog
Photos
Videos
On ollut ihan mahtavat viikko, paljon on ehtinyt tapahtua ja paljon on ehitty kokea. Tänään ollaan jumissa kotona, koska ne vaalit jotka aiheutti niin paljon hässäkkää jo sillon kun saavuin, on tänään. Niitä on nyt lykätty jo kuukaudella ja tänään niiden pitäisi sitten todella tapahtua. Toivotaan parasta ettei aiheudu mitään kauheeta hässäkkää niin kun viimeksi! Ei pommeja,mielenosoituksia tai kyynelkaasua KIITOS! Huomenna pakko päästä kaupunkiin tekemään vielä viime hetken Zansibar valmisteluja, sillä meidän lento lähtee tiistaina päivällä! Vuhuu tiistai iltaan mennessä ollaan siis jo Stone Townin kujilla. Ensimmmäinen ja viimeinen yö olisi tarkoitus viettää Stonetownin ihmeitä tarkkailessa ja siinä välissä suunnata muutamaksi päiväksi pohjoisrannikolle nauttimaan valkoisista hiekkarannoista ja turkoosista vedestä. Siitä tulee niin upeeta! Aino on päättänyt perua sansibarin ja jäädä Arushaan joten mennäänkin vähän suunniteltua pienemmällä porukkalla, mutta ei sen pitäisi menoa haitata.
Viikolla on tapahtunut paljon kaikkea. Kaikki on vähän sairastellut joten muutama päivä meni aika sumussa, en tainnut kuitenkaan missata kuin yhden työpäivän. Nkorangassa on ollut kiirettä, sillä osa vapaaehtoisista on jo palannut kotiin, joten aika pienellä porukalla joudutaan selvitä. Per jantai oli ihan paras päivä, juhlittiin Queeneyn 5-vuotis synttäreitä ja mikä parasta Queeneyn ja Vickien isä pääsi saapumaan paikalle. Olen odottanut kaksi vuotta että saisin jonain päivänä tavata Vickien isän, ja vihdoin se tapahtui. Se oli aika uskomaton hetki. Ihminen jota en ollut koskaan ennen tavannut vaikutti jotenkin niin tavattoman tutulta. Uskomattoman kaunis ja ystävällinen mies. Queeney oli niin onnessaan, sillä hän on asunut Nk.ssa vasta kolmisen viikkoa ja kaipaa selvästi isäänsä. Oli ihan mahtavaa nähdä niin suuri hymy Queeneyn huulilla kaiken sen jälkeen mitä hän on viime viikkoina joutunut kokemaan. <3 Vickie oli enemmänkin peloissaan eikä suostunut menemään isänsä syliin ollenkaan, mutta eiköhän hänkin vielä jonain päivänä uskaltaudu. Nkorangassa on muuten mennyt ihan normaaliin tapaan. Frankie, Ebeni ja Brighton " taaperotiimi" on toistensa kimpussa lähes koko ajan ja aina aiheuttamassa jotakin hässäkkää, mutta selviävät aina suurella hymyllä kaikesta mitä tekevät. Mau ja Felipo ovat kummatkkin jo eskarissa ja niin isoja ettei uskoisi. Se on jännä se muutos kun lapset aloittavat eskarin ja ovat yhtäkkiä niin pikkuaikuisia. J Shujah ja Peace ovat edelleenkin ihan tajuttoman suloinen parivaljakko. Pikku Neema on niin diiva joka haluaa jatkumattoman huomion jatkuvasti. Neema opettee juuri kävelemään, voi kunpa näkisin sen ennen kun lähden. Isacc, Angel ja Pricilla ovat edelleenkin sylivauvoja. Keskiviikkona Nkorangaan saapui vasta syntynyt tyttövauva "Happy", vain 2,5 kiloinen. Vauvalla ei ole vielä oikeaa nimeäkään, sillä hänen äitinsä kuoli synnytyksessä ja hautajaiset pidettiin vasta eilen eikä perhe ole vielä ehtinyt miettiä nimeä. Voi lapsi raukka :C kenenkään ei pitäisi aloittaa elämäänsä näin. Myös seitsemän muuta saman perheen lasta jäi äidittömäksi, eikä isä millään pysty pitämään huolta vastasyntyneestä. Mitä luultavimmin " Happy" tulee viettämään alkutaipaleen elämästään Nkorangassa, niinkuin niin monet muutkin joiden äiti on kuollut. Toivon mukaan perheellä on jonain päivänä vielä mahdollisuus ottaa tyttö kotiin. Toivoa on aina, mutta todellisuus on hyvin eri niinkun täällä on joutunut todistamaan, niin monet lapset eivät koskaan enää palaa kotiin.
Meillä on ihan loisto porukka täällä meijän kommuunissa, paljon yksityisyyttä ei ole kun 10 ihmistä asuu saman katon alla, mutta hauskaa on ollut! Yritettiin Ainon kanssa saada edes hetki hiljaisuutta yks päivä ja mentiin takapihalle istumaan, naapurin poika kiipesi puuhun ja tuijotteli varmaan tunnin aidan yli, kun ei reagoitu mitenkään, hän alkoi vetää leukoja puunoksaan ja esitellä hauliksiaan. Kyllä oli taas naurussa pitämistä!! xD Perjantaina meillä oli grillausilta, ja meijän ihana kokki ystävä " brother from another mother" Peter tuli ja kokkas meille taas uskomattoman menun. Ihana ihminen jolla on niin tansanialainen elämänilo ja asenne kun vaan voi olla! Jammailttiin Michael Jacksonin, Elviksen ja Abban tahtiin kuistilla tähtitaivaan alla. Ah tämä vasta on elämää. J
En tiedä miten tälle paikalle pitää taas sanoa hyvästit. Niin paljon hyviä ystäviä, muistoja ja maailman ihanimpia lapsia. Siitä tulee taas aivan tajuton itku, mutta onneksi Arusha on aina täällä odottamassa. Taas päivää jolloin palaan tänne Afrikan taivaan alle.
Seuraavaksi Zansibarille seikkailemaan!
Ps. Kävin tänään ekaa kertaa sunnuntai messussa, oli ihan uskomaton meininki. Naiset, lapset ja miehet kaikki tanssivat ja ylistivät. Se oli jotain niin mahtavaa!
- comments