Profile
Blog
Photos
Videos
Hakuna matata
Terkkuja Arushasta! Täälä pitäny kiirettä niinkun aina. Maanantaina oli Ainon eka työpäivä joten menin sen mukana Craddle of loveen. Oli ihana käydä siellä taas pitkästä aikaa, siellä kaikki niin pieniä vauvoja. Käytiin taas siellä vastasyntyneiden huoneessa jossa pideltiin kaikkia sylissä. Ou my... NIIIN ihania. Näin myös muutaman vauvan viime vuodelta. Graddlessa lapset on vain kaks vuotiaiksi niin siksi vaihtuvuus on aika suuri. Oli kuitenkin kiva taas käydä vaihteeksi sielläkin. Tajusin taas kuinka vähän resursseja Nkorangalla oikein on, Craddlessa on kaiken maailman jätti pyykkikoneet ja kuivaushuoneet. Meillä laitetaan vaatteet puskien päälle kuivumaan ja toivotaan ettei ala sataa( mikä tapahtuu melkein joka päivä!). Kaikkein parasta Craddlessa on kuitenkin sen vaipanvaihtopöytä joka on ihan massiivinen ja tietty upea piha ja kaikki värikkäät maalit.
Nkorangassa on alkanut aurinko paistaa jonkin verran, edelleenkin suurimmaksi osaksi aika kylmä, mutta ollaan saatu viedä lapsia jonkin verran ulos. Tänään ja eilen oli ihan mahtava aamupäivä taaperoiden kanssa, kaikki oli onnellisella tuulella ja viiletti ympäri pihaa. Tietysti siinä riitti vahtimista, kun vielä eskarilaiset liittyivät joukkoon tunniksi. Huuh siinä sitten piti vahtia ettei kukaan tipu telineiltä,keinusta ja liukumäestä, jossain vaiheessa taapero pojat oli ehtinyt karata kanalaan ja sulkea verkkooven perässä. Siinä oli sitten taas kädet täynnä. Vickie oli hyvällä tuulella, mutta se ei suostunut kävelemään metriäkään koko aamuna joten kannoin sitä ympäriinsä afrikkalaisessa kantoliinassa. Se halusi kuunnella Ainon laulua ( jonka videoin) mun kameralta varmaan kymmenen kertaa. Eikä ihme, niin uskomattoman hyvin se laulaa. Ollaan saatu kitara taloon, yhen muusikko aussipojan kautta ja nyt meillä on jammailtu iltaisin. IHANAA... varsinkin kun saa ite vaan kuunnella
MN:sta ei ole oikeastaan mitään uutta, on ollut aika vaikeeta mennä sinne ylipäätänsä, kaiken takia. No mentiin eilen ja leikittiin hetki niiden lasten kanssa jotka siellä nyt on. Oli ihan hauskaa mutta en oikeen tuntenut että olisin saanut mitään aikaseksi. MN taas sekoili oikein urakalla ja alkoi latelemaan ihme uhkauksia että ei saada kohta enää tulla sinne. Joopa joo siitä kun pysyis jotenkin kärryllä. Tänään vietiin lapset leik**** tälle Danishiin ja juostiin siellä ympäriinsä oli taas niin paljon vapaampaa kun lapset sai vain leikkiä eikä olla peloissaan. Ollaan menossa lauantaina telttailemaan, mutta en vielä uskalla toivoa liikoja, sen tuntien se vielä ehtii unohtaa koko jutun. Tosi kiva jos ollaan sitten jumissa Ainon kanssa leirintä alueella odottamassa niitä ja kukaan ei saavu paikalle. Se vasta hauskaa olisikin. Ollaan siis lähössä Tarangiren kansallispuistoon safarille perjantaina ja sen jälkeen liittymässä lasten telttailu porukkaan. Sunnuntaina olisi tarkoitus tulla takaisin Arushaan ja olla täällä vielä hieman yli viikko ennen Zansibarille menoa. Aika jännittäviä retkiä siis tiedossa, mutta nyt jo tulee huoli siitä että aika loppuu liian pian. En voi uskoa että on jo heinäkuu, taas kerran voin vaan todeta että kuusi viikkoa täällä ei ole tarpeeksi kauan. Ehkä ensi kerralla kuusi kuukautta olisi parempi ;)
Käytiin viikonloppuna ratsastamassa Odyena Sambassa masai mailla. Oli ihan uskomattomat maisemat! Mount Meru suoraan pilvettömältä taivaalta! Lopulta kävi niin että vain kolme meistä joilla oli eniten ratsastuskokemusta ( en siis minä) uskaltautui hevosten selkäään, sillä niillä ei ollut ratsastettu pitkään aikaan ja ne oli aika villejä. Päätin siis tyytyä katselemaan maisemia, sillä olen ainoastaan ratsastanut yhdellä ainoalla hevosella koko elämäni aikana, joka oli maailman kiltein ja leppoisin. Nämä villit hevoset ei siis ihan ollut juttuni. Uskaltauduin lopuksi selkään tekemään pienen viiden minuutin kierroksen. Paikan omisti kahdeksan kymppinen tanskalainen mies, joka oli asunut täällä iät ja ajat. Ihan loistava pappa jolla paljon mielenkiintoisia ajatuksia muunmuassa kehitysyhteistyön tehokkuudesta täällä. Oli mahtava päivä ja kyllä menisin uudestaankin!
Meillä on nyt 10 vapaaehtoista asumassa samassa talossa, joten aika kommuuni meininki. Iltaisin on tosi hauskaa pelata unoa tai jammailla kitaralla. Ihan loistava porukka kasassa, ainut vaan että omaa aikaa on mahdotonta saada tässä talossa. Samoin suihkuajat pitää sumplia niin että ehtii sinne joskus. Lähden aamulta jo kahdeksalta että ehdin Nkorangaan yhdeksäksi. On ihana olla siellä aamulla kun pienimpiä vauvoja vasta nostellaan sängyistään. Kaikki lapset voi hyvin ja malaria-aalto joka iski pari viikkoa sitten on saatu hoidettua. Queeneykin voi hyvin ja hymyilee jo kovasti! Oli ihana nähdä että viemämme lahjoitukset olivat käytössä, kaikki vaatteet oli jo muksujen päällä. Äitille tiedoksi että ne liilat kengät oli juuri täydellisen kokoiset!
Eipä täältä Arushasta muuta, vaalit on lykätty 14. heinäkuuta, mikä on ihan loistava uutinen koska ollaan vähän sen jälkeen menossa zansibarille, joten jos syntyy joku suuri hässäkkä niin ollaan ainakin poissa tieltä. Obama on nyt Darissa eikä kuulemma aio edes tulla Arushaan mikä on helpotus! Viiminen asia mitä kaivataan just nyt olisi jotkut hirveät turvajärjestelyt ja poliisi saattueet.
Kirjottelen myöhemmin lisää, Baadaye!
- comments