Profile
Blog
Photos
Videos
Ulkona on kuuma ja tekee mieli vain lojua ilmastoidussa autossa tai hostellin sohvalla. Majoituksestani nakyy Austinin keskusta muutamine tunnistettavine maamerkkeineen (toisin sanoen en tunnista muuta kuin State Capitolin ja sitakaan ei kunnolla nay). Lahden resepsuunin virkailijan neuvon mukaan etsimaan bussia ostosreissuani varten, silla hanen mukaansa on liian kuuma kavella (kylla, ihan oikeasti liian kuuma kun ilman lampotila ylittaa ihmisen normaalin ruuminlampotilan; talloin ihminen nimittain fiksuna biologisena kokonaisuutena keksii alkaa hikoilla suunnattomasti jo pelkastaan varjoisalla alueella istuskellessaan). Ajan bussilla muutaman pysakin ja lahden kavelemaan South Congress katua alaspain etsien respan tadin suosittelemia vaatekauppoja. Pukimien sijaan loydan kuitenkin kaksi Greenpeacen feissaria, joiden kanssa juttelen vuoroin Yhdysvaltojen energialaista, ruotsalaisten tyttojen kaytoksesta ja Austinista lomanviettopaikkana. Jatkan loytoretkeani kohti vaatturiliikkeita, mutta muutama heikon ja ylikalliin putiikin jalkeen vastaa tuleekin kauppa, joka mainostaa myyvansa outoja tavaroita. Astun sisalle basaariin ja hammastyksekseni loydankin vain rankasti ylihinoiteltua kirppistavaraa joten poistun kadun toiselle puolelle bussipysakille nautittuani kyllin ilmaisesta ilmastoinnista. Pysakilla ajaudun jenkkilaisee tyyliin small talk -henkiseen keskusteluun punatukkaisen tyton kanssa, joka kertoo minulle Austinin nahtavyyksista ja kehoittaa pysahtymaan illalla Shiner's Saloon nimisessa baarissa Austinin keskustassa, jossa han tyoskentelee. Pysaytan bussin 1M (kylla, Vantaa ei ole ainoa paikka, jossa on yksinumeroisia busseja) tyton ojentaessa minulle kapakan osoitteen lapulla.
Jatkan kohti keskustaa, jossa kavelen useamman tunnin Guadalupe streetilla kauppoja katsellen ja samoillen kohti etelaista Downtownia poiketen valissa valokuvaamassa State Capitolilla. Palaan majapaikkaani jarven toiselle puolelle, jossa nautin hetken ilmastoinnista ja rupean juttelemaan kahden Houstonilaise pojan, Josien ja Austinin, ja 23-vuotiaan irlantilaisen nuoren miehen kanssa. Pojat ovat oppimassa hostellin pyorittamista ja aikovat vieda konseptia muassaan toisaallekin osavaltioon. Paatamme lahtea tutustumaan kaupungin yoelamaan ja matkaan tarttuu hostellista viela parrakas ja rastapainen Matt, joka kertoo olleensa matkustamassa ympari maailmaa 99 viikon ajan; takaisin Englantiin han palaa kahden viikon paasta. Menemme 6th streetille tutustumaan Austinin yoelamaan ja baaritarjontaan Houstonin poikien kyydilla ja kaymme myoskin nauttimassa muutamasta bandista maailman live-musiikki paakaupungissa Mattin puhuessa meidat ilmaiseksi sisalle. Seikkailemme vilkkaalla baarikadulla viela kotvan aikaa ja kavaisen myos tervehtimassa bussipyskilla tapaamaani Kathrynia Shiner's Saloonissa Congressin ja 5th streetin kulmassa. Baarissa on hyvin vahan ihmisia ja poistun vaihdettuani muutaman sanan kahden oklahomalaisen hieman intiaania muistuttavan nuorukaisen kanssa, jotka hehkuttavat minulle Conan O'Brienia ja Tarja Halosta. Palaan viela 6th streetille, jossa ajaudun keskusteluun bosnialaisen tyton, taman kaverin ja mielenkiintoisen teksasilaispojan Steven kanssa. Hyvin humaltunut nuori mies huutelee iloisesti kadulla ja tyrkyttaa minulle puhelinnumeroansa kertoen, etta seuraavana paivana han nayttaa minulle Teksasia ja vie minut polttamaan pilvea. Noh, eipa tullut syysta tai toisesta soitettua.
Hostelliin palattuani juttelen viela jonkin aikaa Josien ja Austinin kanssa ja palaan lopulta nukkumaan; Mattin ilta ei paattynyt aivan yhta hyvin: arviolta 9:30 aamulla han kompii hostellin sohvalle nukkumaan sen jalkeen kun kolme meksikolaista hyvatapaista rosvoa ovat varastaneet hanelta kaiken mukana olevan arvotavaran eli 20 dollaria. Onneksi kohteliaat hombret jattivat britin taskuun kuitenkin 24 tunnin bussilipun, jolla paasee keskustasta takaisin.
Seuraava paiva menee suurelta osin matkatarinoita vaihtaen: Matt kertoo seikkailuistaan pankkiautomaatille Nairobissa, joka paattyi sotilaspoliisisaattueessa pankkikonttorin eteen, jonka seinassa oli valtava aukko automaatin sijaan. Samaten Malesiassa ollessaan han oli syntymapaivanaan vuokrannut melko hintavan majoituksen, jota varatessaan hanelta kysyttiin kuinka monta hovimestaria han haluaa, minimi oli kuulemma kaksi, yksi pihaa ja toinen taloa varten. Kolmanneksi han muistelee reissuaan Amazonin sademetsissa, jossa hanelta vietiin lahes kaikki arvokas mukana kulkeva ja naureskelee edellisen jouduttuaan 20 dollarin ryoston uhriksi edellisena iltana Austinissa. Tapaan myos kaksi muuta brittia, jotka ovat matkalla Amerikan halki lannesta itaan toisin kuin allekirjoittanut: Austin is the place to be!
Illalla kartutamme Mattin ja muiden englantilaisten kanssa aitoja amerikkalaisia kokemuksiamme, silla hostellimme partiolaistyttoryhma on valmistanut kamerunilaisen illallisen ja esitelman (ilmaiseksi, totta kai). Kerromme girl scouteille matkakokemuksiamme ja tarinoitamme ja he kyselevat suomalaisten kauppojen nimia muiden hullunkuristen asioiden lomassa. Stockmann kuulemma kuulostaa pokemoneilta: Gotta buy 'em all!
Tarinoiden jakaminen jatkuu ja vietan viela kolmannen paivan Mattin elamankokemuksesta nauttien ja oppien. Soitan alaskalaiselle teksasissa tata nykya asuvalle naapurilleni Randallille ja sovimme menevamme donitseille illalla. Rambo joutuu kuitenkin perumaan kun Air Force haluaa hanet takaisin toihin lyhyella varoitusajalla; toisinaan elamaan sisaltyy runsaasti ohjelmaa ja yllatyksia. Annis, jonka luona minun piti muinaisen suunnitelman mukaan asua Austinissa tulee illalla hakemaan minua isansa Tanelin kanssa ja suuntaamme heidan asuntoonsa West Lakelle. Majoitusluokitukseni nousee kertaheitolla yhdesta ja puolesta viiteen plussaan, kellun uima-altaassa pihalla ja nautin kesalomasta.
Minun Amerikkani:
- Small talk
- Lone Star -olut
- Girl scouts
- Trail Mix/ MM's
- comments