Profile
Blog
Photos
Videos
Museoissa kaydessa on hyva jos jotain jaa mieleen; nippelitieto, hauska tarina tai originaali valokuva tai oivallus. Kongressin kirjastossa tutustuin Yhdysvaltojen kolmannen presidentin Thomas Jeffersonin kirjakokoelmaan, jonka han lahjoitti pois 1800-luvun alussa. Kirjoista kavi ilmi Jeffersonin ainutlaatuisuus aikalaisiinsa verrattuna; huolimatta muiden ihmisten mahdollisesti laajemmista kokemuksista, hanella oli naita huomattavasti kattavammat tiedot paassaan. Niteita oli laidasta laitaan aina Egyptin ja pimean Afrikan matkakertomuksista Montesquieun vallan kolmijako-oppiin.
Natural History Museumissa taas oli mielenkiintoinen vertailu maailman ihmisten muuttumisesta ja ihmisen aivojen kehityksesta. Lieko sattumaa, mutta ilmaston muuttuessa aivoissa tapahtui suurempi kehitys kuin minaan muuna aikana kyseisten graafien ajankohtana, ehka sama toistuu lahitulevaisuudessa. Mainittakoon viela, etta vampyyrilepakko tarvitsee viisi teelusikallista verta parin paivan valein elaakseen.
Washington D.C. on erittain hyvan kokoinen kaupunki. Capitol Hill ja National Mallin alue tarjoaa niin kulttuurellisia, taiteellisia kuin historiallisiakin elamyksia pyoreaan nollan dollarin hintaan, silla kaikki alueen museot ja nahtavyydet ovat verorahoilla maksettuja ja yllapidettyja. Eivat tosin minun verorahoillani. Kaytin lahes kokonaisen vuorokauden Mallilla tallustellesani ja ihmetellessani; aluksi kavelin paivalla puolen kaupungin, ja muutaman hyvinkin ransistyneen afroamerikkalaisen naapuruston, lapi monumenteille ja illalla ajoin metrolla (ei siksi, etteiko kavelykin olisi jees, mutta jalkapohjilla on tietty toleranssi aikayksikkoa kohti vaikka armeijassa ollaan jo oltukin) valokuvaamaan valossa kylpevia taideteoksia. Kiipesin myos (tosin kuten Amerikassa kuuluu, luonnollisesti hissilla) Washington Monumentin ja Old Post Office Towerin huipulle ihastelemaan mahtipontisia hallintorakennuksia seka pienia kaistaleita Marylandin ja Virginian osavaltioita ilmasta kasin. Edelleenkin tama Eiffel Tornin huipulle kiipeamista vastaava tournée oli avokatisesti rahoitettu amerikkalaisten veronmaksajien toimesta.
Minusta on hyvaa vauhtia tulossa (taas?) Amerikkalainen, silla turistit ovat pyytaneet harva se kerta minua vaokuvaamaan heita/heidan perheitaan. Lisaksi korealainen mies tuli kysymaan minulta Washington Monumentin lipuista ja niiden sisalloista/ hinnoista ja esitteli minulle samalla karttaansa, jolta han oli pudonnut. Samaten eras feissari tuli esittelemaan minulle ehkaisya ja aborttia laajemmin saatavilla olevaksi ajavaa jarjestoaan ja kummasteli kun kerroin nimeni hanen sita kysyessaan. Kuin kirsikkana kakun paalla olin Union Stationin edessa olevalla aukiolla, arviolta 30 metrin paassa itse asemarakennuksesta, kun amerikkalainen perheenisa lippalakissa ja collegejoukkue-t-paidassa tuli kysymaan minulta missa pain on Union Station. Osoitin kadellani kohteliaasti kohti rakennusta ja kerroin sen ainakin kaksi vuotta sitten olleen kyseisella paikalla.
Olen asunut pari paivaa Adams Morganin baarikaupunginosassa, jossa muutaman kadun varrella on sangen mielenkiintoisia ravintoloita, baareja, loungeja ja kahviloita. Viimeisena iltanani Washingonissa tapasin eraan suomalaisen suosikkitatini tuttavia. Istuimme kattoterassilla Scottin, Eijan, Jimin, Allisonin, Mattin ja parin ruotsalaisen, (joista toisen nimi oli niin vaikea lausuttava etten muista sita enaa lainkaan) kanssa ja nautimme amerikkalaisesta oluesta ja etiopialaisesta sormin syotavasta ruoasta. Etiopialaisessa ravintolassa jonne siis menimme saman seurueen kanssa oli viereisessa poydassa aanekas nuorisoseurue, joilla oli mukana hymynaamainen vesimeloni. Porukan kovin jatka selitti kuinka han tykkaa lyoda vetoja ja ajaa kulmakarvojaan jos on tarvis. Kavereitten viimeinin lausahdus kruunasi viela kaiken: We're from Texas! Mahtavaa.
Vallan paakaupungissa viettamani kaksi ja puoli paivaa ovat siis olleet sangen mielenkiintoisia. Paljon on tapahtunut ja paljon tulee viela varmemmin tapahtumaan seuraavilla matkan etapeilla ja niitten valissa.
Minun Amerikkani
- Dullesin lentokentta
- Aamukahvi Starbucksissa
- Isot Gatoradepullot
- World War II Memorialin suihkulahteen portaat yolla
- Aamupaladonitsit
- Time-lehti lentokoneessa
- Jenkkien kustannuksella pilaileminen
- Koulureppuja ja juoksulenkkareita kayttavat aikuiset
- Benjamin Franklin ja amerikkalaisen unelman toteuttaminen
- comments
Teemu Ala-Lahti Vähintäänkin aivomurekkeeseen iskevää tekstin tynkää. Itsekin todennut Old Post Office Towerin tarjoaman kolmijakoisen näköalan yhden päivän DC-visiitin aikana.