Profile
Blog
Photos
Videos
Kavelen kadulla, jolla on valtavasti turisteja valokuvaamassa maassa olevia tahtia. Katselemme ymparilemme uusiseelantilaisen tuttavuuteni Deakinin kanssa ja mietin mielessani jotakin, jonka sanon kohta hanelle aaneen: tuntuu mielenkiintoiselta kavella siella, mista on nahnyt pienesta asti juttuja telkkarissa ja kuvia lehdissa ja katsoa ymparistoa omin silmin sen sijaan etta tuijottaisi kuvaruutua 6000 kilometrin paassa. Otamme fotoja kunnon turistien tavoin ja tormaamme monenmoisiin onnenonkijoihin: Deakinin tupakoista osa menee kummallisen nakoisille tallustajille ja jokaisessa kadunkulmassa on miekkonen valmiina pitamaan huolta ylimaaraisesta pikkurahasta. Chinese Theaterin lahella ajaudumme keskusteluun Marion kanssa, joka yrittaa ensin tyrkyttaa meille kiertoajeluita, mutta lopettaa huomattuaan, etta olemme piheja matkalaisia ja alkaa sen sijaan jakaa meille avuliaasti neuvoja ja tietoutta Los Angelesista (Mario jopa otti seuraavana paivana 10 minuutin tauon kaupustelutyostaan, jotta pystyisi neuvomaan meidat Six Flags -huvipuistoon, antoi meille sahkopostiosoitteensa ja kutsui meidat kaymaan luokseen seuraavan kerran kun olemme LA:ssa). Mietimme paivan suunnitelmaa ja paatamme kierrella lisaa Walk of Famella. Katselemme Hollywood-kylttia ja syomme kabobia (ei, kyseessa ei ole kirjoitusvirhe vaan persialainen ruoka) kahden losangelesilaisen Zarassa tyoskentelevan neidin kanssa (maailma on nakojaan pieni paikka vaateketjuille). Ihmettelemme Hard Rock Cafen seinilla olevia artefakteja ja suuntaamme takaisin majapaikkaamme Melrosen ja Hayworthin kulmaan.
Hostellissa on illalla nuorison mieleen olevat juhlat, joten suuntaamme loogisesti Santa Monicaan biitsille. Tyynen meren vesi on melko viileaa Losissa, kuten huhu kertookin, mutta nautin silti taysin siemauksin USA:n lansirannikon eksotiikasta ja Etela-Kalifornian mystiikasta. Pikaisen uinnin ja rannalla kayskentelyn jalkeen kiiruhdamme takaisin hostelliin paastaksemme nautiimaan halvasta ruoasta, ilmaisesta oluesta ja kansainvalisesta seurasta. Tapaan mielenkiintoisia tyyppeja: uusiseelantilaisen (toisen) retkeilijan, kolme ruotsalaista road trippilaista: Johannan, Camillan ja Sannan, joiden kanssa paasen harjoittelemaan matkalla toista kotimaista kielta ja nauramaan heidan suomalaisilta kuulostaville nimilleen seka New Yorkista Losiin muuttaneen rap-miehen, jonka ex-tyttoystava on hanen kertomansa mukaan Mika-niminen strippari (kaveri jopa tavasi nimen M-I-K-A minulle); pyyhin orastavan huvittuneen ilmeen kasvoiltani ja jatkan jutustelua ja pastan mutustelua sekalaisessa porukassa. Hostellin disko loppuu ennen puoltayota ja siirrymme (suurin osa) Sunset Boulevardille tyyriiseen yokerhoon. Puhun automatkalla englantilaisen Justinin kanssa, joka kertoo sotilastaustastaan, pitavansa matkailusta ja haluavansa laakikseen Lontooseen. Klubi paihittaa suhteellisen helposti suomalaiset tanssiravintolat: ulkona olevan puutarhan, altaan ja takan lisaksi sisatiloista loytyy siistit puitteet, iso tanssilattia ammatittanssijoineen ja miesten huoneessa luimuilee kulmassa lyhyt, kalju ja viiksekas mies joka ojentaa kasipyyhkeita. Ilmeisesti kaveria olisi pitanyt tipata, koska hanen vieressaan oli rahakippo, mutta meikalla ainakin menee raja jossakin turhuuden suhteen. Aikamme diskoiltuamme (Gin Tonic maksaa kyseisella klubilla 11 dollaria) suuntaamme takaisin norjalais-suomalaisessa taksiporukassa ja kommin ylasankyyni nukkumaan.
Seikkailemme myos toiset kaksi ja puoli paivaa Deakinin, johon tutustuin ensimmaisena L.A iltanani, kanssa. Deakin on siis Uudesta-Seelannista kotoisin oleva kalastaja, joka tekee musiikkia pianolla ja on matkustamassa kolme kuukautta kypsytellen valmista albumiaan paassaan. Suunnittelimme menevamme Six Flagsiin ajamaan vuoristoradalla, mutta paadymme Downtowniin katselemaan meksikolaiskaupunginosaa ja Los Angelesin hallintorakennuksia. Pysahdymme ranskalaishenkiseen kahvilaan, jonka tyontekijan kanssa (L.A:n ihmiset muistuttavat O.C:n Seth Cohenia pukeutumiseltaan, pillifarkut, Converset ja muutenkin skeittarihenkiset mutta tyylikkaat vaatteet ovat yleinen naky kaupungissa) juttelemme ihmisten ajanviettotavoista kaupungissa. Paadymme siihen, etta paljon rahaa kayttavilla ihmisilla on paljon huvituksia tarjolla kun taas pienemman budjetin elelijat loytavat hyvin vahan tehtavaa ja nahtavaa. Illalla hostellissa on jalleen juhlat mutta tyydyn talla kertaa juttelemaan muutaman brittinuoren ja Australian hallitukselle ennen tyoskennelleen, nykyisin elakkeella olevan, 55-vuotiaan yksin matkustavan Johnin kanssa. Kuittaan kertyneita univelkojani ja nukun hyvat 10,5 tunnin younet.
Ensimmaisina paivina kavin myos katsomassa Stand-Up komiikkaa Melrosella, kahvittelin kolmen etelakorealaisen: Danielin, Jennyn ja Katien kanssa (jostakin syysta joillekin aasialaisille ihmisille annetaan amerikkalaisia nimia uskoen, etta heilla on edellytykset parjata paremmin) ja suunnitelimme menevamme LA Galaxyn futismatsiin englantilaisen huonekaverin (naihin tormaa harva se paiva jenkeissa matkustaessaan) kanssa. Olen myos tormannyt ensimmaista kertaa matkani aikana (tahattomasti siis) muihin suomalaisiin, silla kahdessa alueen hostellissa asuu kaksi suomalaista poikaporukkaa ja lisaksi yksi seitseman kuukautta reissussa ollut kauppistytto. Suurin osa ihmisista viipyy Losissa vain pari paivaa ja lahtee jatkamaan San Franciscoon, niin myos suurin osa suomalaisista ja huonekaverini Deakin.
Kavelin Venice Beachilta Santa Monicalle Ocean Walkwayta pitkin valokuvaten surffaajia ja tarkkaillen aaltoja. Venice on alyttoman ruuhkainen (parkkipaikka rannan vieressa maksaa henkiloautolta 25 dollaria) ja turismilla pilattu paikka, josta Arnold Schwarzenegger on bodannut itsensa huipulle. Ranta on kaunis ja siella on (toisinaan) sopivia aaltoja surffaamiseen, mutta vaenpaljous on valilla turhankin hairitsevaa. Parin kilometrin matkan aikana minulle tarjottiin muun muassa rap-levyja ja mustaa runoutta. Rannalta palattuani soitin alaskalaisen kaverini Rachelin kamppikselle Glendalle ja sovimme menevamme muutaman paikallisen kanssa Six Flagsiin tiistaina. Koin jalleen hauskoja hetkia kun Glenda kysyi minulta puhelimessa: "So, why did you go to Finland?". Ilmeisesti minusta voisi pienella vaivalla tulla amerikkalainen.
Minun Amerikkani:
- Avuliaat ihmiset
- Onnenonkijat
- Hollywood
- Travellerit
- Kalifornialaiset mansikat
- Autolla ajaminen suurkaupungissa
- Liikenneruuhkat
- Teemapuistot
- comments
Suosikkitäti (?) Suomesta Kettu kiittää ja kuittaa: törmäsit ilmeisesti DiiSiissä meikämannen tuttuihin...? Kiva kuulla reissun edistymisestä --- sulla on kyllä sana hallussa!! Saatanpa ehkä keksiä aiheeseen liittyen sulle pari nuorisolaisjärjestönakkiakin...? Terveinen helteen keskeltä koti-Suomesta.
Lauri Jeps, tutut tuli nahtya ja tadille kiitos kehuista. Terveisia takaisin helteeseen hieman maltillisemmasta Etela-Kaliforniasta.