Profile
Blog
Photos
Videos
Futista palmujen alla ja vegeä!
Ziisus, että ruoka osaa olla herkullista täällä Indian maassa. Olemme saanet kunnian nauttia jo ekan viikon aikana sellaisia kotikokkaus ja local mestojen settejä, että ruokakulttuurisaarekkeen oksat pois. Masuja on täytettymm. tulisella Bav Bhaji vegemätöllä (papua, tomaattia, sitruunaa, sipulia, kasa tuntemattomia mausteita ja aineksia, voissa paistettua leipää), kotikeittiön Bher Pur letturherkulla (kaalia, chiliä, perunaa jne.), viimeeksi jo mainitsemalla Shel Pur -jälkkäriyllärillä (paahdettua riisiä, keitettyä perunaa, sipulia, makeaa, tulista ja valkosipulimössökastiketta), tuoreilla ananasviipaleilla, herkkujäätelöillä sekä monella muulla vaikeasti kuvattavalla herkulla! Kanaakin ja kanakebsua on toki nautittu paikallisessa ja "rantakadulla", ettei ihan mene vegemättämäksi, vaikkei siinäkään kait mitään pahaa ole. Vielä kun saisi jostain yhden Coloradon jättipillillä imettävän mansikka margaritan, niin tämä viikonloppu olisi miltei paketissa. Madcookin olisi ylpeä ennakkoluulottomuudestamme ja halusta kokeilla tuntemattomia makuelämyksiä, nam! Mahatkin edelleen kunnossa; kiitos elämänasenteen ja maitohappobakteeritabujen, käsien desifiointiainetta ei ole juurikaan kulunut.
Perjantaina tapahtui myös iso hetki pienen ihmisen elämässä kun menimme skulaamaan fudistapaikallisten junnujen ja jannujen sekaan. Aluksi pallottelua omassa porukassa ja sitten tiukat pelit Tommin, Tommin pojan Micon sekä n. kahdenkymmenen Indian soccer boysin kanssa. Oli aivan mahtavaa ja kyllä hiki lensi, tätä vauhtia pyykkilauta on valmiina ennen rastoja.
Luonnollisesti olin kentän kuningas ja ohjasin junnuinkkareita kapteenin elkein, ainakin melkein. Vasen jalka ei ollut ihan vielä juoksukunnossa, kipu oli törkeä, mutta pelin edetessä luonnollisesti tuskakin häipyi. Tällä hetkellä astuminenkin on vaivalloista, joten pakko etsiä joku paikallinen hindulekuripoppamies imemään pahat luupiikin kiviroiskeet pois kantapäästä. Peliareena ei luonnollisestikaan olisi täyttänyt uefan olosuhdekriteereitä Hongan tapaan, mutta olipahan upea kokemus pelata kuoppaisella tiilimurska-nurmi-asvaltti-heinä-kentällä, jonka toisena rajana toimi kookospalmurivistö ja tien puolella asteli pyhiä lehmiä sivurajan merkkinä. Hieno kokemus kaiken kaikkiaan! Kotimatkalla vajaa kilsa viidakkovillasta näin autosta reissun ekan käärmeen kun n. metrinen pätkispökäle luikerteli tien yli; eikä edes pelottanut.
Länkkäreitä ei täällä meidän lisäksi juuri näy. Ja hyvä niin, sillä pakettimatkarysistä ei paikallista kulttuuria tai elämää voisi rupian verran löytääkään. Bunkkaaminen paikallisten keskellä, autiosaarella tai viidakossa ovat travellauksen ensiohjeita ja niistä pyrimme pitämään kiinni niin paljon kuin mahdollista. Madventures oli ja on suuri innostuksen kohde ja perässä tullaan kovaa vauhtia samoja, tai siis uusia omia, reittejä.
Tommin, Pian, Marian, Micon ja Markon (Marcon) luona on mahtavaa olla. Olemme saaneet upeita kavereita ja nähdä ison määrän onnellisuutta, ystävällisyyttä ja iloa. Viikko on kulunut nopeasti ja kieltämättä hieman nukkuen ja ylichillatessa altaalla ja sohvilla. Viikonloppuna Pohjoiseen päin, ehkä jos jaksaa. Fyysisesti kaikki edelleen ok ja seikkailu etenee täysin voimin.
Vernoventures siirtyy taas poolille, nappaa icekylmän Tuborgin tumppuun ja pyyhkii malariahyttysten kuset pois otsalta, täältä tullaan aurinko ja uusi päivä!
- sami
ps. päiväkirjan mukaan 95 päivää tätä vuotta jäljellä, emmeköhän siinä ajassa saa myös edes muutaman valokuvankin blogiin.
- comments