Profile
Blog
Photos
Videos
Kanchanaburi 4.12.2010
Päätimme lähteä Kanchanaburiin junalla. Juna lähti klo 07.45, joten edessä oli aikainen herätys. Otimme aamuvarhain taksin Thonburin juna-asemalle, jossa oli jo paljon paikallisia junaa odottamassa. Olimme päättäneet mennä junalla Nam Tokiin asti, joka oli Kanchanaburista vielä kaksi tuntia eteenpäin. Junamatka Nam Tokiin oli se vaikuttavampi osuus, sillä Kanchanaburin aseman jälkeen alkaisi kuuluisa kuoleman rautatie sekä ylitettäisiin Kwai-joen silta.
Pienen luonnollisen myöhästymisen jälkeen juna lipui, tai no, puhkui ja puhisi asemalle.. Kiivettiin junaan ja saatiin hyvät ikkunapaikat junan sympaattisilta puupenkeiltä. Liput Bangkokista Nam Tokiin maksoivat 100B/hlö eli noin 5 euroa yhteensä. Pian juna jyrähtikin liikkeelle. Olimme ensimmäisessä vaunussa, joten tunnelma oli kohdallaan.Juna kirskui ja jytisi eteenpäin ja veturi puski mustaa savua torvea toitottaen. Oli hieno tunne tunkea pääulos junasta ja katsella maisemia, kunhan huolehti siitä, ettei pää osu ohi viuhuviin oksiin ja puihin tai rautatietolppiin. Välillä juna heilui ja pomppi niin hurjasti, että takapuoli oli enemmän ilmassa kuin puupenkillä. Silloin mietitytti, miten se juna pysyy kiskoilla. Vaikka junakyyti ei ollut kaikkein tasaisinta, silmät alkoivat väkisi painua kiinni. Vuorotellen pilkimme unen ja hereillä olon rajamailla. Sai Samikin uni seuraa vieressä istuvalta mummolta, joka nukahtaessaan kellahti Samin "vahvalle" olkapäälle
Junamatka Kanchanaburiin kesti kolmisen tuntia, jonka jälkeen alkoi vaikuttavin osuus. Kanchanaburista junaan änkeytyi valtava ihmislauma, juna oli ääriään myöden täynnä. Seisovia ihmisiä oli vähintään yhtä paljon kuin istuvia. Onneksi tultiin junalla Bangkokista asti, sillä matka Nam Tokiin kestäisi vielä pari tuntia. Kwai- joen ylitys oli hieno kokemus ja joki näkymät sokeritoppavuorineen mahtavat. Näkymät junasta vaihtuivat pian riisi- ja maissipeltoihin sekä viidakkoon. Nam Tokia lähestyessä saavuimme vihdoin kuuluisalla kuoleman rautatie osuudelle. Rautatie kulki kallionseinämän juureen hakattuna ja alapuolella virtasi kwai-joki. Näkymän kruunasi vielä jylhät sokeritoppavuoret.
Nam Tokiin päästyämme hyppäsimme paikallisbussiin pysäkiltä ja suuntasimme Kanchanaburiin. Matka maksoi huikean euron per nubukka. Olimme varanneet jo etukäteen Kanchanaburista majoituksen Nita raft house nimisestä kelluvasta majatalosta. Etukäteisvaraus oli tänä viikonloppuna pakollista, koska kanchanaburissa olisi paljon porukkaa kuninkaan syntymäpäivän ja Kwai-joen sillan festivaalien vuoksi.
-Veera
Saavuimme kelluvaan lukaaliimme, joka kustansi reilu 5 euroa yöltä. Huone oli vain hieman siellä sijaitsevaa sänkyä suurempi, mutta kodikas. Seinät oli tiikkiä ja ja hyttysverkon läpi oli hieno näkymä joelle. Kämpässä oli myös vessa, suihku ja tuuletin, joten mitäpä sitä muuta tarvitsee. Ohiajavat veneet antoivat kivaa keinutusta tavaroita purettaessa. Iltapäivä oli jo hyvässä vauhdissa, joten päätimme syödä raft-housen ravintolassa, jossa muuten tarjoiltiin edullisen lisäksi myös erittäin maukasta sapuskaa. Näillä oli täällä järkevä systeemi, eli itse merkitset vihkoosi omat ruokasi ja jääkaapista ottamat juomasi ja maksat kaiken vasta lähtiessäsi. Jälkkäriksi siemailtiin oluset, jonka jälkeen siistiydyimme ja lähdimme tutustumaan läheiseen rantakatuun.
Käppäilimme pitkin joen rantaa, etsien katseella sopivaa baaria, johon istahtaa drinkille. Sopiva paikallinen rafla löytyikin ja istahdimme muovipöydän ääreen kadun varteen. Tilasimme "tavallisen" eli pullo paikallista rommia, pepsiä, soodaa ja ämpäri jäitä. Kaikki tämä hintaan 4€. Tunnin verran istuskelimme jutustellen ja tissutellen, kunnes päätimme vaihtaa kapakkaa. Kävelimme vähän sieltä sun täältä, enimmäkseen sieltä, mutta päädyimme pääkadun varrella sijaitsevaan pikkubaariin, jossa ei ollut ketään. Paikan omisti skottilainen herrasmies, joka muistutti ulkonäöltään aivan Sean Connerya. Huitasimme rommipullon pohjat ja muutamat oluset naamaan ja parannettiin maailmaa.. Houkuttelimme läsnäolollamme paikalle myös muita länsimaalaisia. Kävimme sisällä pelaamassa myös erän biljardia olusella höystettynä, jonka jälkeen jatkoimmekin taas matkaa viereiseen seven eleveniin. Siitä mukaan tarttui vähän hodaria ja nakkisnäkkiä. Tien toisella puolella oli vähän isompi ravintola, josta kaikui musiikkia, joten päätimme kokeilla onneamme siellä. Paikka oli täynnä keski-ikäisiä ruotsalaisturisteja, jotka innostuivat vetämään karaokea ja HUIKEITA tanssimuuveja.. Me puolestamme innostuttiin vetämään toinen rommipullo. Siinä juodessa sen verran nälkäkin tuli, että tilasin pienen riisimätön, joka osoittautui aika pirun tuliseksi kaveriksi. Aivan en loppuun asti saanut syötyä, mutta ainakin suuta poltteli jos ei muuta. Yön pikkutunneilla päätimme lähteä mopotaksilla kolme päällä takaisin kämpille. Harmi, että meidän hieman vajaan oloinen mopokuski ei tiennyt yhtään mihin oli ajamassa.. Onneksi olimme valppaina matkalaisina painaneet kadut ja suunnat mieleen, joten neuvoimme vajukin ajamaan oikeaan osoitteeseen.
End of day one…
-Sami
- comments