Profile
Blog
Photos
Videos
Kolme viikkoa road trippiä takana ja kuusi paikkaa enemmän tai vähemmän koluttuna. Takana on Agnes water ja Town of 1770, kaksi pientä kyläpahasta johon allekirjoittanut kyllä ihastui. Asustimme hallituksen ylläpitämällä leirintäalueella viisi päivää ilman sähköä, lämmintä vettä ja valoja. Olipahan kokemus.. naapureina paikallisia hippejä ja mustalaisia joilla oli ilmeisesti sukukokoukset menossa leirinnässä. Viisi päivää elettiin suhteellisen alkeellista elämää; lämmin suihku oli haave vain, illan pimetessä mentiin aikaisin nukkumaan ja herättiin kun aurinko nousi. Päivät meni kävelypolkuja kolutessa, surffausta opetellessa ja snorklatessa. Yksi suurin syy lähteä Whitsundaylle oli päästä vihdoin sukeltamaan, jo pidempiaikainen haave jonka halusin vihdoin toteuttaa kun Great Barrier Reefit olivat vielä käden ulotettavissa. Varasinkin sitten kahden yön matkan joka sisälsi ilmaisen \'tutustumissukelluksen\'. Jei, vihdoinkin! Ilme olikin varmaan näkemisen arvoinen kun paattiiin noustessa sukellusohjaaja tuli luokseni ja sanoi etten voi sukeltaa, kiitos lapsuudessa kärsittyjen kroonisten korvatulehdusten! Kyllä harmitti! Mutta ilmeisesti kerran puhjenneet tärykalvot eivät toimi kovan paineen alla vedessä. Olisihan se pitänyt arvata, sen verran korvat temppuilee lentokoneessakin! Harmin nieltyä päätin kuitenkin ottaa kaiken ilon irti snorklauksesta ja polskinkin menemään koralleilla niin kauan kunnes kylmä ajoi uitetun koiran rannalle lämmittelemään. Vedenalainen maailma on jotain ihan uutta, käsittämätöntä ja kiehtovaa. Sadat mitä värikkäät kalat uiskentelivat vieressä värikkäiden korallien keskellä ja minä hymyilin typerää hymyä snorkkeliputkea purren. Olin niiiiiiin koukussa!Niinpä vielä Town of 1770:ssä (kylä saanut nimensä siitä kun kapteeni Cook astui ensimmäistä kertaa Australian kamaralle toukokuun 24. päivä vuonna 1770) houkuttelin muut mukaan päivän snorklausreissulle GBR:n eteläosille. Tällä kertaa otin tavoitteeksi nähdä sen Nemon (eli klovnikalan) ja muutakin kuin vain korallia ja kaloja. Päivän mittaan paattimme Narcosis pysähtyi kahdesti eri koralleilla ja ensimmäisellä löysin Nemon (ja kaverit) ja päivän viimeisellä etapilla vihdoin myös kaksi merikilpikonnaa! Olin entistä enemmän koukussa ja voinkin väittää että snorklausreissut jäävät ehdottomasti mieleen yhtenä matkan kohokohdista. Kunpa vain olisi ollut kamera mukana.. Viimeiset päivät synttärit mukaanlukien (jo neljäs peräkkäin ulkomailla!) vietettiin Noosassa. Tykkäsin paikasta todella paljon, mukavan pieni mutta eloisa, paljon rantoja ja kävelyreittejä. Harmi vain että hostelli oli tylsä ja kallis, jälleen niitä ketjuhostelleita joita pitäisi niiin välttää.. matka jatkuu kohta kohti Surfers Paradisea jossa toivottavasti saadaan taas puolestaan surffilaudat alle. Edellinen kerta olikin lähinnä koominen kun neljän tunnin kovan yrityksen jälkeen tulos oli pää täynnä vettä, kroppa hapoilla, bikinit täynnä hiekkaa ja käsissä mukavan kokoiset mustelmat.. yrittänyttä ei laiteta. Surfferilla varmasti pääsen jo laudalle seisomaan, periksi en ennen sitä anna! -J
- comments