Heippa taas! Ei olla ehditty pariin paivaan tulla kirjoittelemaan mitaan, kun ollaan matkustettu kovaa vauhtia etelaan pain. Tauposta lahdettiin aikaisin aamulla hyppypaivan jalkeen, ja ajettiin etelaan pohjoissaaren korkeimpien vuorien ohitse. Nahtiin mm. Taru Sormusten Herrasta -elokuvista tuttu Mt. Doom, ja siina lahistolla pysahdyttin myos noin 11 metrisella vesiputouksella, jossa on myos kuvattu trilogian kakkososaa. Osa porukasta hyppi vesiputouksen ylapuolelta alas uimaan, Tommi oli noiden rohkeiden joukossa. Tarua ei niin kylmaan veteen saanut. Sitten matka jatkui River Valleyhin, joka oli pieni hostelli/hotelli keskella ei mitaan. Lahimmalle isommalle tielle oli kymmenia kilometreja. Bussilla ei edes paasty perille asti, vaan meidan rinkat haettiin bussilta lava-autolla ja me kaveltiin loppumatka perille. Itse paikka oli tosi kaunis jokilaakso isojen kukkuloiden keskella. Hostelli oli ihan joen rannassa, ja siella sitten otettiin aurinkoa ja uitiin joessa. Me otettiin Tommin kanssa siella ihan vaan rennosti ja lepailtiin, ja illalla sitten taas juhlittiin porukan kanssa. Meidan matka suurimman osan meidan bussilaisista kanssa olisi eroamassa seuraavana paivana, joten vietettiin siina sitten samalla ikaan kuin vikaa iltaa yhdessa. Tommi ja mina taidettiin lopulta olla viimeiset asiakkaat baarissa...

Seuraavana paivana lahdettiin ajelemaan vasta iltapaivalla kohti Uuden-Seelannin paakaupunkia Wellingtonia, johon saavuttiin vasta melko myohaan. Paakaupungissa vietetty aika jai siis ikavan lyhyeksi, eika me ehditty siella tekemaan juurikaan mitaan. Kaytiin kavelemassa ja katselemassa paikkoja, ja ajeltiin vanhalla Cable Carilla ylos kukkulalle katsomaan kaupungin valoja. Hostelli oli kylla hyvalla sijainnilla, ja meilla oli varattuna ihan kahdenkeskinen huone. Huone olikin sitten ylimmassa kerroksessa ja merinakoalalla. Ja oli kylla kivaa saada vahan omaa rauhaa valilla. Oltiin niin vasyneita, ettei jaksettu edes menna muiden kanssa baariin, vaikka siella olis ollut kaikki juomat vain 4 dollaria (1 EUR = 2,4 NZD).

Aamulla saatiinkin sitten naureskella, kun meidan kanssa matkaa jatkavia hollantilaista Bobia ja kolumbialaisia Santiegoa ja Andresta ei nakynyt bussilla, oli tainnut pojilla menna vahan myohaiseksi. Ehtivat kumminkin onneksi viime tipassa bussille. Bussi vei meidat Wellingtonin satamaan, josta lahti laiva etelasaarelle Pictoniin. Bussikuski oli kovasti kehunut kuinka hienolla laivalla me mennaan yli, mutta kyseessa oli johonkin Eckero Linen laivaan verrattavissa oleva kamainen vanha paatti. No, ehka se on sitten taalla hieno... Porukka oli laivalla aika vasynytta, ja suurin osa taisi nukkua. Tarukin otti pienet torkut, mutta vietti suuren osan ajasta kannella maisemia katsellen. Oli kylla upea laivareitti, ja homman kruunasi laivaa vastaan uinut delfiiniparvi, joka teki hienoja hyppyja laivan ohi mennessaan. Ja Taru oli onnessaan. =) Pictoniin paastya hypattiin taas bussiin, ja ajettiin tanne Nelsoniin jossa nyt ollaan. Etelasaarella on vahan epavakaisempi saa kuin pohjoissaarella, joten heti kun paastiin perille alkoi satamaan. Kaytiin kuitenkin kavelemassa kaupungilla, ja sen jalkeen palattiin hostellille olutmaistiaisiin, jotka meille jarjestettiin. Sen jalkeen syotiin hostellilla lammaspaistia, joka oli kylla hyvaa. Illemmalla paatettiin lahtea viela kavelemaan, kun noin puolen tunnin matkan paassa sijaitsi Uuden-Seelannin keskipiste. Paikka oli tosi korkean maen paalla, ja kun paastiin sinne, tavattiin siella pari paikallista. Paikallinen kundi oli ihan innoissaan kun kuuli etta me ollaan Suomesta, koska se tykkas Duudsoneista. Paikalliset myos tiesivat kertoa, etta keski-piste ei oikeasti ole siina kohti vaan jossain lahistolla. No, olishan se ollut hyva sattuma etta se olis osunut just maen paalle... No, sielta naki kylla hyvin koko Nelsonin, joten oli ihan kiva reissu kumminkin.

Kuvia ei saada nyt talla kertaa laitettua, kun tassa hostellissa ei saa koneeseen kytkettya kameraa. Mut palataan asiaan taas lahipaivina. Huomenna suunnataan vahan etelammaksi Westportiin, ja sen jalkeen onkin vuorossa Franz Josef, jossa paastaan sitten jaatikolle.

Terveisia kaikille, voikaa hyvin! Meilla ei oo vielakaan yhtaan ikava kotiin. =)