Terveiset taalta jaatikon reunalta! Taas on taitettu pari paivaa matkaa. Kuvien lisaily nyt ei nayta taas talla koneella onnistuvan, josko huomenna saatais toivottavasti taas kuviakin nakyviin.

Toissapaivana oltiin Westportissa, joka on pieni maanviljelys ja kaivoskaupunkin etelasaaren lansirannikolla. Paikka oli melko pieni, ja naytti ihan silta kun oltais hypatty pari vuosikymmenta ajassa taaksepain. Koska oli sateinen paiva, niin ei juurikaan viitsitty olla ulkona. Niinpa me vietettiin porukalla leffailtaa hostellissa. Sielta sitten jatkettiin taas aamusta matkaa kohti Lake Mahanipuaa. Matkalla pysahdyttiin katsomaan Seal Colonya, eli kaytiin paikassa jossa yksi hyljelauma asustelee pysyvasti. Siellahan niita otuksia makoili rantakalliolla. Saa oli edelleen kehno, ja meri oli melkoisen myrskyisan nakoinen. Koitettiin laittaa pari kuvaa tuolta, mutta ei tiieta etta nakyyko ne teille, meille ne ei jostain syysta nyt tuu nakyviin. Myohemmin matkan varrella pysahdyttiin Punakaikiin, jossa on upeat Pancake Rocksit. Kallioiden nimi tulee siita, etta ne nayttavat ihan silta kuin siina olisi pannukakkuja kasassa. Paikka olikin tosi upea, isoja upeita kalliota meren rannassa, ja aallot loivat vetta kallioiden valiin. Iltapaivalla saavuttiin sitten Lake Mahinapualle, joka on hieno jarvi lansirannikolla. Siella majoituttiin hostelliin, jota pitaa 83-vuotias Les. Kaytiin tutustumassa jarveen, jonka jalkeen syotiin Lesin meille grillaamat tosi isot pihvit. Ruoan jalkeen mentiin pukeutumaan illan naamiaisbileita varten, joihin oli hankittu asusteita matkan varrelta mm. pelastusarmeijan kirpputorilta. Kaikkien piti pukeutua joksikin P:lla alkavaksi, joten Tommi oli prinsessa ja Taru Peter Pan. Juhlatunnelmaan paastiin helposti 16 dollarin viinipullojen ja edullisen oluen avustuksella, ja bileista tulikin melkoiset. Koitetaan saada kuvia meidan hienoista puvuista teille jossain vaiheessa. Me taidettiin sitten kuitenkin talla kertaa selvita suht ajoissa nukkumaan, Tommi tosin halusi nukkua prinsesssapuvussaan. Rooli taisi olla sisaistettyna hyvin...

Aamusta sitten lahdettiin kohti Franz Josefia, jossa nyt sitten ollaan. Taalla on siis maailman nopeimmin uusiutuviin kuuluva jaatikko, mitaan muuta taallakaan ei sitten ole. Eli kolmatta paivaa ollaan keskella ei mitaan, ja kannykatkaan ei taalla laheskaan joka paikassa loyda verkkoa. Huomenna me ollaan lahdossa valloittamaan jaatikkoa helikopterin avustuksella, eli meidat lennatetaan helikopterilla jaatikon paalle, jossa sitten tehdaan parin tunnin mittainen vaellus jaatikkoon tutustuen. Odotetaan jo ihan innolla. Kerrotaan sitten ehka jo huomenna miten se reissu meni, ja millaiset nakymat siella oli.