Tervehdys!

Nyt on sitten suomalaiset kauneimmat joululaulutkin kayty laulamassa kirkossa Windhoekissa asuvien suomalaisten kesken. Kyllapas se tunnosti hieman oudolta laulaa joululauluja tallaisen kuumuden keskella. Liikutuin aivan kirkossa, kun olin pitkasta aikaa niin monen suomalaisen ymparoimana. Joululaulujen jalkeen kavimme suomalaisten tyttojen kesken Portugalilaisessa ravintolassa syomassa ja illalla "kotona" sytytimme itsenaisyyspaivan kyttilan. Itsenaisyyspaivaa juhlittiin myos eilen maanantaina, kun suomen suurlahetysto jarjesti itsenaisyyspaivanjuhlat. Juhlissa kuunneltiin suurlahettilaan puheita, ja tietenkin myos maamme-laulu kajahti ilmoille. Tulihan siella juhlissa taas todettua, etta kylla maailma on niin pieni. Tapasimme juhlissa kaksi reppureissaajatyttoa, joista toinen on tyoskennellyt aiemmin kotikaupungissani.

Sairaalassa on mennyt ihan kivasti. Olemme tyoskennelleet leikkausosastolla, gynekolologisella osastolla ja lasten kirurgisella osastolla. Edelleenkin minua kauhistuttaa joidenkin hoitajien tyyli kohdata potilaat. Tiuskitaan, arahdellaan, jopa huudetaan niille pain naamaa. Hoitajien tyoolot eivat ole tassa sairaalassa mitkaan parhaimmat ja kiire varmasti stressaa, mutta siltikaan en varmaan tule koskaan ymmartamaan taysin. Toisilla osastoilla meidat otetaan avosylin vastaan ja saadaan hyvaakin ohjausta. Toisilla olemme taas ilmaa, ja juoksupoikia. En tieda mitenhan sita osaa taas Suomessa tyoskennella pelkastaan hoitajana, kun taalla meita kutsutaan useimmiten laakareiksi, ja leikkurissa luultiin jopa kirurgeiksi :)

11viikkoa reissua takana ja 2viikkoa edessa. Nain lahestyva joulu on tuonut joulumielta, etta usea on varmasti miettinyt tekevansa jotain hyvaa vahaosaisempien hyvaksi. Eraan erittain liikuttavan pyynnon sain serkultani, joka tahtoi tehda jotain hyvaa avustuksellani naiden lasten hyvaksi taalla. Kiinnostuneet voivat jatkossakin ottaa yhteytta, koska ruotsalaiset tytot, joihin olen tutustunut taalla, tyoskentelevat hyvantekevaisyyystyossa ja aikovat kotiin palatessaan perustaa jonkinlaisen "yhdistyksen", joka mahdollistaisi kaikkien Katuturan slummin lasten koulunkaynnin. Ollaan varmaan sitten suomen paassa jotenkin myos apuna hankkeessa, mutta siita sitten ensi vuoden puolella enemman.

Huomenna aloitan tyot ambulanssissa, toivottavasti tulee paljon halyytyksia.