tervehdys Windhoekista!

Syntymapaivalleni tuli huipennus, kun ennalta varustautumatta lahdimme perheen mukana rugby- joukkueen 30. vuotisjuhlaan. Juhlassa oli jaanyt ylimaaraista syotavaa ja meidat pakattiin autoon ja vietiin paikalle. Ruokailessamme Minttu oli kaynyt kertomassa syntymapaivastani ja pian bandi soittaa onnittelulaulua ja nousin ihmeissani seisomaan. Perheen isa tuli onnittelemaan poskisuudelmin ja olin hammastynyt. Syntymapaiva sai siis huipennuksen!:)

Farmiviikonloppu keskella eramaata puhelinliittymien kuulumattomissa on nyt onneksi takana. Matkamme alkoi perjantaina. Lahto piti olla kahden aikaan, mutta huomioiden afrikkalisa lahdimme neljalta (taalla ihmisilla ei ole kiire minnekkaan, eika onneksi meillakaan). Matkaa farmille oli vain 90km, mutta huonoitsa teista johtuen matkasimme usean tunnin erittain huonoa tieta. Menimme kahdella autolla, koska mukana olivat kaikki 7suomalaista + 3 ruotsalaista. Matkalla ihailimme autosta apinoita ja hevosia. Saavuttuamme perille farmille ilta pimeni pian ja aurinko laski vuorten taa. Ihailimme auringonlaskua, joka on taalla erittain kaunis. Farmilla oli satoja lampaita ja paljon nautoja, seka aaseja.

Viikonloppu otokoiden seassa oli pitka ja tekeminen loppui useasti kesken. Olimme Helin kanssa hieman tylsaa matkaseuraa, tapoimme vain otokoita, kun lahes koko muu porukka ryyppasi. Vainoharhaiseksihan siella tuli, kun koko ajan piti otokoita kytata. Sittehan niita vaan naki joka puolella.

Sunnuntaina kavimme seikkailemassa eramaassa, ajoimme maastureilla lahemmas vuorten huippua ja ihailimme maisemia ja nautimme puhaltavasta tuulesta. Lentoonkin olisi varmasti paassyt, jos olisi ollut lakana mukana.. Ihana olla takasin kaupungissa puhelimena aarella.

Tanaan aloitimme tyot klinikalla. Klinikalla on erilaisia vastaanottohuoneita. Eri huoneet aikuisille, lapsille, rokotuksia tarvitseville, verinaytteita antaville jne. Olimme Helin kanssa lasten vastaanotolla. Hoitajan vastuu potilaiden hoidosta on taalla paljon suurempi kuin suomessa. Vastaanottopoydalla on pitka rivi eri laakkeita, joita hoitaja voi tarvittaessa maarata potilaille. Laakari ottaa vastaan vain tarvittaessa.

Hoitajat kohtaavat potilaat epainhimillisesti katsomatta heihin, ojentavat vai kaden potilaskorttia varten. Potilaskorttiin tehdaan kirjauksia, poissuljetaan lahes kaikki lasten taudit, mutta kovin vahan itse potilaaseen kosketaan. Taalla paikalliset sairaanhoitajaopiskelijat vievat kaiken ohjaajien huomion ja me ollaan taalla kuin ilmaa. Mutta kylla me oppia saadaan, alkaa ollenkaan huoliko. Aijomme pistaa Helin kanssa huomenna oman vastaanoton pystyyn. Saavatpahan potilaat ainakin hymya ja empaattista kohtelua.

Kirjoitelkaahan viestitaululle kuulumisia sieltakin! kiitos!