Profile
Blog
Photos
Videos
Torstai 23.10.2008
Aamulla luukut aukesivat tuttuun tapaan klo 6:30. Löysäilyn, suihkuttelun ja aamu-acain jälkeen lähdimme historiakierrokselle. Kartanluku takerteli, joten menimme suurin piirtein siihen suuntaan, mihin pitikin, mikä osoittautui varsin toimivaksi vaihtoehdoksi. Tutustuimme muun muassa kolmeen kirkkoon: kulutimme niiden penkkejä pepuillamme ja nautimme niiden kauneudesta. Vaikuttavaa sisällä vallitsevan tunnelman lisäksi oli se, että paikalliset, kaikenikäiset ja aivan tavalliset ihmiset istuivat siellä rukoilemassa, ja se tuntuu olevan heille osa arkista elämää.
Tänään huomiomme kiinnittyi erityisesti poliisien runsaaseen läsnäoloon São Paulon kaduilla. Kahvilla istuessamme näkökentässämme oli yhdellä silmäyksellä neljätoista poliisia. São Paulon luotiliivein varustetut poliisit kulkevat kävellen, pyörillä, hevosilla, autoilla (neljä poliisia per auto - mihin ne rosvot sitten survotaan?) ja moottoripyörillä. Juuri moottoripyöräpoliisien mahdin saimme havaita ottaessamme lepoa tutun puistomme kynsisaksin huolitellulla viheriöllä: rankan kävelykierroksemme päätteeksi halusimme näet oikaista hikiset ruhomme nurmelle hetkeksi, mutta tämän ilonpidon keskeytti moottoripyöräpoliisien pyyhällys paikalle ja pillien vinkautus. Ei muuta kuin ahterit ylös tontista, takaisin ruotuun ja kivipolulle.
Lounaaksi kävimme ahmimassa herkullista ja halpaa papusoosia höystettynä murealla naudanlihalla. Jälkiruoaksi päätimme nauttia Mc Donald'sin antimia. Brasilialaisen tavan mukainen äärimmäisyyksiin viety tehokkuus näkyi myös Mäkkärin asiakaspalvelussa: Jonottaessamme erilliselle jälkiruokatiskille tyttö kimaltelevissa hammasraudoissaan ja terhakka ponnari kiivaasti ilmaa halkoen tuli kysymään mitä aiomme ottaa. Hän kirjoitti tilauksemme lapulle ja antoi sen meille. Päästessämme kassalle, tiskin vieressä seisova työntekijäpoika otti lappumme ja ojensi sen kassatytölle, joka rahasti ostoksemme ja informoi kahta jätskintursottajatyttöä tilauksestamme. Jätskit tursotettiin kuppiin ja ne maistuivat taivaallisen hyviltä. Kaikki voivat tässä vaiheessa miettiä, mitä Suomen Mc Donald'sissa tapahtuu, kun tilaat sundaen ja monta ihmistä vaaditaan toteuttamaan toiveesi.
Syötyämme jätskit, paikalle pyyhälsi Tiinan vilkutusten houkuttelemana saksalaissyntyinen Gerd. Harmaahapsinen eläkelläismies tuli luoksemme nahkainen olkalaukku olalla riippuen. Gerd oli niin sympaattinen, että hän vei sydämemme ja luottamuksemme jo keskustelun alkumetreillä. Gerd kertoi meille paljon São Paulon historiasta ja rakennuksista sekä omasta elämästään ja perheestään. Hän ohjasi miedät myös São Paulon katolle (o Edificio Altino Arantes, the Altino Arantes Building), jonne menimme hyvästeltyämme Gerdin ja haettuamme henkilöllisyystodistuksemme hotellihuoneesta. Siellä oli vaikuttavaa ja valtavaa - 160 metrin korkeudesta näimme yli koko kaupungin kavuttuamme 32. kerrokseen. Näistä näkymistä ja Gerd-sedästä on kuvamateriaalia saatavilla tuonnempana. Paluumatkalla katolta hotellille saimme vielä kookkaalta Amatsonin sedältä vaaleanpunaiset ystävyyden ja rakkauden kivet.
Kaiken kaikkiaan viimeinen päivämme São Paulossa oli miellyttävä. Huomenna nenä osoittaa kohti Ubatubaa: edessä on nejän tunnin bussimatka ja uudet tuulet. São Paulo kuittaa.
Ps. Tiina heräsi viimeyönä ääniin, jotka viittasivat tapahtumaan, jossa naapurihuoneen pariskunta rakasti toisiaan ehkä turhankin äänekkäästi. Riemunkiljahdukset näet raikuivat läpi kartonginohuiden ovien.
- comments