Hyvät ystävät!

Pyydän nöyrimmästi anteeksi etten ole kirjoittanut blogiani vaikka niin pyhästi lupasin lähtiessäni sitä tehdä.

Kun vihdoin tänä aamuna ryhdyin hommaan oikein inspiroituneena katkesi nettiyhteys kesken kaiken ja kadotin pitkän tekstini. Rangaistus saamattomuudestani varmaan. :)

Matkamme alkoi viiden päivän oleskelulla Pariisissa. Pezo oli onnellinen ja ehdotteli kovasti että voisimme jäädä sinne. Oli ihana tavata ystäviä ja rakkaita. Pariisita jatkoimme matkaa Maliin, Bamakoon, jossa olimme viikon. Jostain kumman syystä en osannut asettua Bamakossa. Siellä ole aivan liikaa trafiikkia enkä muutenkaan tuntenut oloani kotoisaksi. Olimme vieraana kaksissa häissä, joista toinen oli Tartit-yhtyeen Discon siskontyttären ja viimeisenä iltana oli juhlat Tumast-nimisessä "kulttuurikeskuksessa". Bamakossa "metsästimme" myös Nigerin ja Burkina Fason viisumit.

Sunnuntai-aamuna hyppäsimme bussiin joka lähti kohti Burkinaa ja Ouagadougou:a. Matka oli pitkä ja hikinen, mutta maisemat olivat hienoja. Rajamuodollisuudet hoidettiin sekä Malista lähtiessä että Burkinaan saavuttaessa. Nukuimme sunnuntain ja maanantain välisen yön bussissa Burkinassa. Tarkoitus oli olla maanantaina puolilta päivin Niameyssa, Nigerissä. Kuten arvata saattaa ei näin tapahtunut. Maanantai-aamuna bussi hajosi ja sen korjaamisessa meni jonkin aikaa. Bussin piti matkata viimeinen pätkä ennen Nigerin rajaa armeijasaattueessa ja hajoamisen takia jouduimme odottamaan pari tuntia seuraavaa, klo 11:30 saattuetta. Oli kuuma.

Vihdoin saattueemme saapui. Yksi sotilas hyppäsi bussiin sisälle ja matka jatkui. Jätimme Burkinan ja saavuimme sen ja Nigerin väliselle raja-alueelle, n. 5 km pätkä. Ja eikö ollakaan, n. klo 15 bussi pimahti taas! Tällä kertaa se ei korjaantunutkaan. Odottelimme tienposkessa ja mietimme nukkuisimmeko ensi yön "puskassa". Kaikki miehet olivat kerääntyneet bussin taakse keskustelemaan moottoreista ja koneistosta ja siitä, miten bussin saisi parhaiten takaisin tien päälle. Me naiset olimme levittäneet maton tienposkeen ja istuimme siinä juttelemassa. Bussin tavaratilassa matkasivat kana ja kukko ja niitä täytyi välillä juottaa ja vauvojen pyllyjä pestä, joten aika kului.

Alkoi tulla pimeä. Bussinkuljettaja oli yrittänyt soittaa Niameyn varikolle, mutta puheaika hänen kännykästään oli loppunut. Ihmiset pesivät itseään rukousta varten ja osa alkoi jo hieman hermostua. Nyt oli jo niin pimeää, ettei mitään nähnyt ilman taskulamppua. N. klo 20 saapui naisten kiljunnan säestyksellä pelastuksemme, toinen bussi meitä hakemaan ja rajamuodollisuuksien jälkeen, n. klo 23 olimme perillä. Kuulimme, että jo iltapäivällä oli varikolta lähetetty meitä hakemaan bussi, mutta siltä oli posahtanut rengas!