Nyt on Palawanin paratiisikin koettu, tosin vielä jäi niin paljon näkemättä, että on pakko mennä takaisin joskus!

Viime stoori taisi päätty viikonloppuun sabangilla, ja sen jälkeen kerkesi olla monenlaista tapahtumaa calapan-cityssäkin! Meinaan sunnuntai-iltana suunnistimme Markin, Lovelyn ja Joannelin kanssa katsomaan Miss Mindoro Island- kisoja. Oli meinaan pikkasen huikeet kisat suurella lavalla, oli laulajia, tanssijoita yms. sälää itse kilpailun välissä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen alettiin jakamaan palkintoja, jolloin ihmettelin, että tässäkö nää kisat nyt sitten oli, totuus oli taas kuitenkin jotain ihan muuta.. Palkintoja sen illan aikana jaettiin valehtelematta lähemmäs viitisenkymmentä, kuka oli minkäkin firman suosikki, kuka miss hajuvesi ja uhh, löyty tittelii ihan joka lähtöön!! Hulluin kierros oli joku fantasia-puku tyyppinen, missä kandidaateil oli ihan uskomattomii pukui!! :D Ykskin oli pukeutunut hedelmäsalaatiks ja toinen vilkkuvista valoista päätellen joulukuuseksi! Huhh! Puuduttavan viiden tunnin, ja joo o, viis tuntii siin voittajan valitsemises meni, kylhän sen nyt ymmärtää ko kaikki näyttää ihan samalle mut silti!! Takapuolet puuduksis istuskeltii ja välillä torkuttiinkii katsomos, mahto olla misseil posket kipeenä kaikesta hymyilystä! Väsyneinä lähettii tricykelillä kotia kohti, vielä oltiin aikasemmin Markin kanssa puhuttu, että voitas kävellä takasi kotii mut eeeipä enää huvittannu yhen jälkee yöllä lähtä hoipertelemaan vesisateessa polkkopimeessä viien kilometrin matkaa..

Seuraavana päivänä lähettiin samalla porukalla katsomaan Festival of Lightsiä kaupungille. Oli yks huikeimmista kokemuksista koko reissulla!! Juhlassa oli 11 joukkueen välinen tanssi-kilpailu, jossa jokaisella joukkueella oli rekvisiittana satoja kynttilöitä ja hulmuavia pukuja! Suurimmassa joukkueessa taisi jäseniä olla n. 150! Jokainen voi hiljaa mielessään miettiä, miten mahtavan näköistä on, kun jokaisella tanssijalla on lyhtyjä niin käsissä kuin kruunuina päässäkin ja tanssivat monimutkaisia koreografioita! Waauuu!! :) Jos joku sattuu eksymään jonnekin päin maailmaa Festival of Lightsin aikaan kannattaa ehottomasti mennä katsomaan minkälaista showta on tarjolla!! Pari tuntia miekin jaksoin hiljaa istua ja lumoutuneena tuijotella elävää tulimerta edessäni, joka jatkuvasti muutti muotoaan! :) Ihan uskomaton show!! Suomeenkin jotain tällasta! Ainii mut pitäähä Luciallakin olla Suomessa sähkökynttelikkö, joten mitään vastaavaa tuskin suomessa tullaan koskaan näkemään!

Viikko töissä meni nopeasti, sillä työtä ritti enemmän kuin tekijöitä!! Maanantaina saimme Ruel-taloon 3 päivän ikäisen tytön, jolla painoa hurjat 2,5kiloa!! Kovin on pieni ja niiin suloinen!! :) Tämä suloinen nyytti annettiinkin miun vastuulle aina kun oon työvuorossa! Miten siiistiä! Suomessa harva vastasyntynyt ees on niin pieni!! :D älytöntä!! Niin ja loppuviikosta sitten vähän ikävämpikin asia kävi ko jonkin sortin mahatauti yllätti vauva-osaston! Voin kertoo, että pesemistä riitti, säästän teijät tarkemmilta yksityiskohilta ja jatkan vähä kivempaa aiheesee!! :D

Tällasta siis tapahtu viikossa Calapanilla. Ja perjantaina lähdinkin työpäivän jälkeen kohti suurta Manilaa, josta lensin seuraavana päivänä Palawaniin, Puerto Princesaan! :) Princesassa sitten koitin ettiä jonkillaisen rantamestan, mutta eeeipä löytynnyt, tai no.. Jos löyty niin hintakin oli ihan päätähuimaava! Yhden hienon resortin omistaja kuitenkin ystävällisesti sanoi, että pääsen viettämään päivää heidän kauniille uima-altaalle, huomatessaan pettymyksen hyökyaallon pyyhkäisevän ylitseni laskiessani pesoja taskun pohjalta ja todetessani ettei ne millään riitä majoitukseen edes yhdeksi yöksi. Niinpä heitin kamat kaupungille jonnekin halpaan hotelliin ja painelin onnellisena takaisin resortin uima-altaalle!, jossa vietinkin koko päivän. Seuraavana päivänä "tuntematon tuttu" Matti, teki seuraa miule 5 päivän ajaksi. Ette usko miten siistiä on nähdä joku tuttu, pitkästä aikaa ja päästä puhumaan muutakin kuin surkeaa englantia!! :P Olipa muuten Masa ensimmäinen suomalainen, johon oon törmänny koko Filippiineillä olo-aikana! Hetken pohdittuamme päätimme lähteä pois kaupuingin pölystä Honda Bayhin, jonka oletin olevan rantamesta, huom! oletin.. Toisin oli! :D Honda Bayhin saavuttuamme huomasimme sen olevan pieeeeni paikka, jossa on vain satama (josta lähtee aamuisin island-hopping retkiä läheisille saarille) ja yksi majatalo. Nnnooo majatalosta otettiin huone ja lähdettiin omistajan kyydillä (joku porvari, ko sillä oli oma henkilö-auto!!) kaupungille etsimään jotain syötävää. Reissu kaupungilla venyi ja illan lopuksi löysimme itsemme katsomasta ihan uskomattoman huonoa tagalogin kielistä stand-up showta, jonka tähtinä oli kaksi ladyboyta aina manilasta saakka! :D Toinen näistä oli ylipainoinen, finninaamainen ja suoraan sanottuna tosi ruma äijä, joka oli heittäny päälleen mikroshortsit ja 12 sentin korkokengät!! Huhh, siihe loppu sen illan vietto, tricykeli alle ja täyttä vauhtia kohti pimeyttä ja honda bayn majataloa!

Aamulla minibussin tyyppinen ratkasu tuli noutamaan meitä ja lähdimme ilo turvassa kohti El Nidoa! Lähes kuuden tunnin mutkaisen ja pomppuisen matkan jälkeen olimme perillä paratiisissa! Vielä kun löysimme majoitukseksi rannalta bungalowin 8e/yö niin ei huolta huomisesta! :D Eli Nidoa ei ole turhaan kehuttu yhdeksi kauneimmaksi paikaksi koko Filippiineillä, maisemat oli ihan huikeet! Turkoosi meri, jylhät kallio-saaret ja wooow! Seuraavana päivänä uhmattiin miun rengas-kirousta ja vuokrattiin mopedi, millä lähettin kohti vesiputouksia. Matka sinne päin sujui ihan hyvin (koha Masa eka pääs sinuiks vaihteitten kans) ja päästiin taas kulkemaan viidakon läpi putouksille, missä sitten uitiin ja nautittiin kauniista näkymistä! Putouksilta pois lähtiessä koitimme suunnistaa kuumille lähteille tai edes rannalle, kumpaakaan ei kuitenkaan ikinä löydetty ja käännettiin mopedi takasi kohti kaupunkia. Ja oho! Mitäs muutakaan meille oikein kävi ko rengas tyhjeni kesken matkan?? Mahtavaa.. Kui monelle tuli yllätyksenä?? Voin kertoo, ettei miule ainakaa, tää alkaa olemaan enemmä sääntö ko poikkeus!! Ja tullu jo nii monee kertaan seurattuu sivusta renkaan paikkausta et osaan sen homman kohta jo itekin!! :D Iltaa vietettiin kaupungin ravintolois istuen ja oottaen täpinöissää seuraavaa päivää, jolle olomme buukanneet yhdistetyn island hopping ja sukellusreissun (joka oli samalla Matin ensimmäinen kokemus sukelluksesta)!!

Aamulla sitten mentiin sukellusfirmaan ja siellä saimme priiffin päivän tapahtumista, kamat veneeseen ja merelle! Pääsinkin heti ekassa paikassa seinämä sukellukselle 30 metrin syvyyteen ja Masa pääs harjottelemaan perushommia hieman matalemmalla. Oli pikkasen erinäköin heppu Masakii tullessa takasi veneesee ekalta sukellukselt! Leveempää hymyy en oo nähny pitkää aikaa!! :D Ja niille leveysasteille hymyy ei saakkaa mikään muu ko elämän ensimmäinen onnistunu sukellus ja sen tuoma uskomaton fiilis!! :D Vai mitä Masa?? Kävin heittämäs yhen sukelluksen paikassa, missä oli lähinnä suurii kivii ja perus fisui ja siitä jatkettii matkaa Secret Beachille, missä olikin jo lounas. Ranta oli taas sarjassamme "woooow miten siistiii!!" ja vielä siistimpää oli tarjolla ko päästiin secret laguunille!! Sanat ei vaa riitä kuvaamaan näitä paikkoi!! :D Annetaa kuvien kertoo enemmä ko tuhat sanaa! :) Viimesella sukelluksella pääsin kokemaan jotakin siistiä, sillä yellow snapperien (eli pienien kalojen) iso parvi, alko piirittämään meitä, oli pikkasen hieno fiilis (taas kerran)!! :D

Seuraavana päivänä Matin pitikii jo jatkaa matkaa kohti prinsecaa ja jatkolentoi ja mie jäin mahataudin kouris nukkumaan yhen päivän yli ja seuraavankii päivän otin rennost auringost nauttie. Lauantaina lähin aamulla aikasee enne auringon nousuu kohti Sabangii (sama nimi ko aikasemminkii, mut eri mesta!), tai oikeestaa jotain risteystä, mistä ehkä joku bussi saattaa jossain vaiheessa päivää ottaa kyytii ja viie ehkä perille sabangille, missä ootti underground river ja sen ihmeet. Liian monta ehkää ja risteykses otettiinkii yhen kanadalaisen pariskunnan kanssa pitkän venailun jälkee tricykelit ja motorbaikit alle ja jatkettii toiveikkaina kohti uuärrää. Lupa-toimistolla meille sanottiin että tulkaa parin tunnin päästä kysyy uuestaa nii saatatte päästä joelle sinä päivänä, mikä oli ainoo mahollisuus nähä koko joki, sillä seuraavana aamuna lento lähtisi jo manilaan.. Parin tunnin päästä sit ko mentii niii jono oli piiiitkä ja vielä pitempi veneille.. Luvat kuitenki saatii viimesten joukossa ja ei muuta ko venaileen venekyytii.. Pitkää saatiikii venailla, sillä meitä enne oli jonos 26 veneellistä jengii! :D Päästiin sit viimesenä koko mestaan just enne pimeen tuloa ja taas kerran pitää käyttää jo aika kulunutta lausetta "woooow miten siistiii!!", mut ko oli!! :D Pituutta uuärräl on 8,2 kilometrii, mut perus turisti setti on 1,5 kilsaa pitkä trippi. Oppaana meil oli älytön hemmo, kuka heitti hulvatonta läppää koko aja mm. ylös kattoessa piti ehottomasti pitää suu kiinni, sillä katosta tippuu "not allways just holy water, sometimes its holy s***!"! :D Nähtii tripil kaikenlaisii luonnon muokkaavii kivisii ihmeit, kuten puoliks syöty porkkana, jeesuksen kasvot, benji-hyppääjät ja kaikkee muuta mitä mielikuvitus pysty kehittään kivimuodostelmist ja voin kertoo et oppaan mielikuvitus kehitteli niist kaikennäköst!! :D Takasi satamaa mennessä keräiltii kaikkien muitten veneitten heput merestä meijen kyytii! Oli siistii ko jätkät vaa hyppu veneiltää meree ja loikki kyytii kuka mistäkii kohti venettä ja kävi vaa laidoille huilimaa enne ko maihi asti jouettii! :D Satamaa päästessä ei muute ollu mitään tietoo miten pääsen vielä sen illan/yön aikana puerto prinsecaa (viimeset bussit menny aikoi sitten!) mut taas kerran asiat hoitu iha ko itestään ja joku heppu siel jo venailikii miuta, ko oli saanu vinkkii joltain kelle satuin mainitseen asiasta aijemmi päivällä.. :D Uskomatonta kyllä tää paikallisten ystävällisyys!! Suomessa ei pahemmi jäätäis venaileen tuntemattomi pariks tunniks et ne sais kyyin minne ikinä tarviikaa! Toista meno on täällä, josta hatunnosto, iso kiitos ja kumarrus filippiiniläisille!! :)

Sellain oli reissu Palawanille! Suositteleeen kaikille!! :) Alkaa muuten reissu oleen aikaslailla puoles välis! Vielä on kolme viikkoo harjotteluu Calapanilla + joulun vietto Ruel Foundationissa, minkä jälkee pääsen taas kunnolla reissun päälle! :)

Heippa heei vaa, ei miul muuta täll kertaa!! :)

ps. Pitäkää pipostanne kiinni, vissii jonkullaist myrskyy luvattu Suomee!!