Zauuu!! :)

Taas ihan mahtava viikko takana!! Paljon on ehtiny tapahtua lyhyessä ajassa niin töissä kuin vapaa-ajallakin! Varotan jo nyt, että tulee pitkä päivitys!! :P

Pitää vissii alottaa tää stoori viime viikonlopun vietosta, joka alko perjantai iltana paikallisen kaverini Chin synttäri kemuilla upealla uima-allas alueella! Siellä sitten pidettin hauskaa syöden samalla hyvää ruokaa ja tietenkin pulikoimalla altaassa. Paikalliset todella rakastaa kameran edessä oloa, mikä hauskuutti koko iltaa! :D Aina kameran ollessa esillä porukka juoksi kilpaa poseeraamaan milloin mihinkin tapellen siitä kuka pääsee kenenkin viereen kuvassa! Hahh! Hauskaa porukkaa ja nää todellakin tietää miten pietään hauskaa!! :)

Lauantai aamuna lähin taas vaihteeks Puerto Galeraan Sabangille beachille, jossa olin sopinut lähteväni sukeltelemaan viime viikonloppuna tapaamieni tanskalaisten jätkien kanssa. Lähettiin sitten isommalla porukalla tutkimaan meren pohjaan, joukkoon liittyi britit Elaine ja Chris, vanhempi ranskalainen ukkeli Jeans ja pari muutakin keijen nimiä en muista tai ehkäpä edes tiedä! :D Osa tästä porukasta on sukellellu jo pitemmän aikaa, mikä näkyy niin varustuksessa kuin tietämyksessäkin kaikesta aina meren asukeista parhaisiin sukelluspaikkoihin asti ! Heiltä opin paljon ja nyt osaan jo bongailla paljon paremmin pienempiäkin otuksia kuin aijemmin! Kateellisena kattelin heidän hienoja kameroita ja ihan mahtavia kuvia, mitä he niillä ottivat!! Pitää kyllä itekin hankkia jonkillain kotelo omalle kameralle et pääsis ikuistamaan kaiken sen mitä näkee!! :) Pimeän tultua lähdimme yösukellukselle ja wooow, mikä maailma taas aukeni pinnan alla! Ihan ko ois avaruudessa kun pääsee leijailemaan painottomassa tilassa kaikkien outojen olioitten kanssa! :D Näki niiiin paljon kaikkee erilaista, mitä päivällä ei pysty näkemään! Lionfishejä oli paljon liikenteessä samate erilaisia rapuja! Miun riemuks alueella oli myös sellasta planktonia, mikä alkaa kosketuksesta kiilumaan! Pääs taas leikkimään sen kanssa sammuttamalla lampun ja huitomalla mielipuolisesti ympäriinsä, jolloin tuntuu että koko meri kimaltelis! :) Voin kertoo sen olevan siiiiistiä!! Meijen ohjaaja löys kypärän meren pohjast ja pelleili laittamalla sen päähänsä, pikkasenko säikähin ko se oli sen päässä! Näytti meinaa iha et joku mustekala ois hyökänny sen päähä ja et se tarttis apuu! :D :D Haah! Onneks en menny sekoilemaan ja riuhtomaan sitä "vaarallista mustekalaa" sen päästä pois! Siin oiskii ollu taas pilkan aihetta! :P

Sunnuntaina lähdimme aamu sukelluksen (jolla bongattiin mm. merihevonen, peacock shrimp ja paaaljon muuta siistii!!) jälkeen innoissamme vuokraamaan moottoripyörät Kasperin ja Jesperin kanssa. Tarkotushan oli mennä parin tunnin ajomatkan päähän Tukuranan vesiputouksille, mutta yllätys yllätys, toisin kävi! Taaaaas kerran meiltä puhkesi rengas kesken matkan! Tällä kertaa olimme keskellä vuoristoa, josta oli matkaa 25-30 kilometriä joko Calapanille tai Puerto Galeraan. Jesss!! EI paljoo naurattannu, niiin ja vettähän oli satanut kaatamalla koko matkan ajan, joten olimme aivan litimärkiä päästä varpaisiin! Yritettiin soittaa sille hepulle keneltä pyörät vuokrattiin, että pystyisikö hän jeesimään meitä, mutta hän vain hoki puhelimeen "haloo, halooo" ja "no, no" niin kauan, että Kasper jo turhautui ja antoi puhelun paikallisten hoidettavaksi. Eipä hekään tuntunut saavan toisistaan yhtään sen paremmin tolkkua, joten lähdimme paikallisten neuvoman ukkelin kotiin, jossa paikalle keräänty enemmänkin porukkaa ihmettelemään meitä valkolaisii.. Heppu sanoi paikkaavansa renkaan ja alkoi samantien parin kaverinsa kanssa latomaan kiviä ja lautoja päällekkäin jotta pyörä saataisiin ilmaan.. Mihin niitä oikeita työkalui oikee tarvitaan ko hommat näyttäs sujuva ihan hyvin alkeellisimmillakin kapineil?? Ongelmia kuitenkin ilmeni lisää, sillä renkaassa ei ollut vaan yksi reikä vaan useempia, joten paikkaaminen vei enemmän aikaa.. Eihän siinä, sitä sitten istuttiin paikallisten kanssa ja koitettiin jotenkin komminikoida heidän kanssa. Erehyin sanomaan pari lausetta Tagalogian kielellä, jonka jälkeen humalassa oleva vanha ukkeli ei muuta tehnykään renkaan paikkaamisen ohessa ko puhu miule tagalogia samalla huitoen ja nauraen hullunlailla! Sanottiin moneen kertaan, ettei meillä oo mitään käsitystä mistä se puhuu mut eipä tuntunu sitä haittaavan, juttua riitti siitä huolimatta ja hepulla oli hauskaa! :D Vihdoin ko rengas saatiin paikattua lähdimme takaisin kohti hotellia Sabang Beachille hyläten koko suunnitelman mennä Tukuranan vesiputouksille! Kerettiin ajella n. 5km enneko se samaine rengas oli taaas tyhjä.. Tällä kertaa lähistöllä ei ollut ketään kuka voisi auttaa meitä.. Ei muuta ko pyörä talutukseen ja matka jatku kävelle miun ja Jesperin osalta. Kasper lähti ettimään jostain kuorma-autoo tai jotain vastaavaa, jonka kyytiin pyörä saataisiin nostettua. Sellainen vihdoin löytyikin, pyörä kyytiin ja matka taas pääsi jatkumaan. Itse en kyllä muista koko loppu matkasta yhtään mitään, sillä nukahin kuin pieni lapsi etupenkille enneko auton ovi ehti ees painua kiinni ja heräsin vasta perillä.

Väsymyksestä huolimatta lähedimme viettämään Jesperin viimeistä iltaa sukellusporukalla Tamaravin ravintolaan. Ravintola on koko Sabang beachin vanhin rakennus, vuodelta 1981, josta lähtien se on ollut myös suosituin ravintola koko rannalla. Tällä ravintola reissulla käytin enemmän rahaa ruokaan, kuin normaalisti käytän n. 5-6 päivän ruokailuun (eli n. 10 e). Tilasin porsaan grillikylkeä ja voi luoja millasen annoksen sain eteeni!!! Kaksi älyttömän kokoista lihakimpaletta aivan törkeen hyvässä marinadissa kannettiin eteeni ja voi pojat!! :D Ei varmaan ikinä oo liha maistunu niin hyvältä ko silloin! Kovasti uhosin syöväni kaiken (onhan äippä opettanu et pitää aina syödä lautanen tyhjäksi), mutta eiiih, tällä kertaa annos vei voiton tytöstä. Vatsat täynnä lähdimme vielä yökerhon kautta hakemaan kaupasta jäätelöä jälkiruuaksi (ainahan nyt jäätelöö voi syödä, oli miten täysi tahansa!) viimeistelemäään hyvän illallisen. Seuraavana aamuna tuli aika sanoa jäähyväiset Jesperille, jota Kasper kyllä kovasti yritti houkutella jäämään vedoten "korva ongelmiin", jotka johtuvat Jesperin "sukellettua" liian syvälle. "Korvaongelmien" kanssaha ei saa lentää ja mikä parasta vakuutus olisi korvannut kaiken tällaisen "tapaturman" aiheuttamat lisäkustannukset, kuten lentojen siirtämisen, majoitukse, ruokailun yms. Pieni huijaus olisi antanut Jesperille viikon lisä aikaa nauttia elämästä Sabangilla. Mutta ei, Jesper lähti itku silmässä ja omatunto puhtaana kohti kylmää Tanskaa ja synkkää paluuta töihin.

Me sen sijaan lähdimme Kasperin kanssa taaas kerran mahtavalle sukellusreissulle, jolla vihdoin bongasimme jo kauan etsimämme merikäärmeen!! Musta-valko raidallinen käärme uiskenteli sulavasti ja me tuijotimme sitä kuin hypnoosissa! Käärme ui ihan miun vierestä pintaan ottamaan happea ja samaa reittiä takaisin! Miun teki niiiin mieli koskea sitä, mutta samalla teki mieli uida karkuun sitä! :D Päivällä loikoilimme ruotsalaisen hotellin uima-altaalla koittaen saada edes vähän väriä pintaan huonoin tuloksin. Ilta kuluikin ruokaa tehden tai oikeastaan auttaen valmisteluissa, sillä Kasper on ammatiltaan kokki ja hän lupasi tehdä meille mahtavan meri-illallisen! Mahtava se illallinen olikin!! Tarjolla oli simpukoita, kalmaria, rapuja ja katkarapuja! Itsehän en ollut aikaisemmin oikeastaan edes syönyt mitään edellämainittua, maistellut vain vähän ja tullut siihen tulokseen etten tykkää. Vitsi miten oli taas hyvää ruokaa, jopa miun on se myönnettävä!! :) Nammnamm!

Tiistai aamuna lähdin takaisin Calapille (maanantai oli vapaata paikallisen juhlapyhän takia), jossa minua odotti iltavuoro. Töihin mennessäni huomasin meidän saaneen uuden tytön Ruel Talon asukkaaksi. Tyttö on 3-vuotias ja hänet on otettu huostaan Rueliin äidin psyykkisten ongelmien takia. Hänen äiti oli yrittänyt työntää tämän tytön useaan kertaan auton alle, mutta jotenkin ihmeen kaupalla tyttö on aina selvinnyt näistä ja viimein joutunut sairaalaan yhden auton tönäistyä häntä!! Ihan kauhee juttu! Onneks tyttö on nyt täällä turvassa!! Hän oli tullessaan todella säikky ja turvautui kujaMarkiin, jota hän ei hetkeksikään laskenut silmistään. Tänään nähdessänni tytön uudestaan, hän on jo paremmassa kunnossa, uskaltaen olla muiden lasten seurassa ja luottaen jo muihinkin kuin kujaMarkiin. Torstaina tänne tuotiin toinenkin uusi tyttö, hän on 6-vuotias, eikä hänen vanhempansa enää halunnut häntä, joten he toivat tytön tänne. Tytöllä on paha kapi, eli helposti tarttuva ja erittäin kutiava syyhypunkin aiheuttama ihotauti, joka tietenkin aiheutti aikamoista hässäkkää täällä. Ensi töiksemme veimme tytön pesulle, leikkasimme hänen pitkät hiuksensa koneella kaljuksi (joo o, kuulostaa kauheelta sekin, mutta helpottaa huomattavasti hommia!) ja koitimme saada kaikki lapset tajuamaan, että tähän tyttöön ei saa koskea. Uteliaat lapset tietenkin pyörivät uuden tulokkaan ympärillä jatkuvasti, joten töitä riitti enemmän kuin tarpeeksi koittaen estää kapin tarttumisen muihin! Tyttö joutuu olemaan pari päivää eristyksissä muista, ennenkuin lääkkeet vaikuttavat kapiin.

Tämän kaiken hässäkän lisäksi yhden lapsen adoptio vanhemmat ovat saapuneet Ruel Taloon hakemaan tytön kotiin Kanadaan. MamaPauline oli menossa torstaina saattamaan perheen Manilaan lentokentälle ja etsimään sopivia adoptiovanhempia eräälle toiselle tytölle ja hän pyysi minua mukaansa, jotta näkisin senkin puolen tästä työstä. Niinpä suuntasimme torstai aamuna Manilaan mamaPaulinen ja uuden onnellisen perheen kanssa. Veimme perheen lentokentälle ja hyvästelimme heidät suunaten sen jälkeen itse kohti toimistoa, jossa valinnat tehtäisiin. Edessä oli pitkä iltapäivä, jonka aikana luimme kymmeniä kansioita miettien mikä perhe olisi paras vaihtoehto vilkkaalle 5-vuotiaalle tytölle. Torstaina emme vielä osanneet tehdä valintaa, joka tiesi hommia perjantaillekin. Perjantaina iltapäivällä vihdoin saimme valinnan tehtyä, pitkän ja turhauttavan prosessin jälkeen Turhauttavaksi prosessin teki idioottimainen sääntö, että meidän piti valita perhe, jonka hakemus oli saapunut tammi-maaliskuussa 2009. Löysimme kaksikin aivan mahtavaa perhettä, joiden uskoimme olevan parhaat vaihtoehdot tytölle mutta olimme saaneet jostain syystä väärät kansiot, emmekä voineet valita heitä, sillä heidän hakemuksensa oli jätetty kesäkuussa 2009. Hienoja sääntöjä, eikö??

Kuitenkin tehtyämme vihdoin päätöksen lähdimme kohti bussi-asemaa, jossa hyppäsimme bussiin Batangkselle, josta ottaisimme veneen takaisin Calapanille tai Puerto Galeraan (jossa on Kaperin viimeisen illan juhlat). Bussi kierteli ja kaarteli pitkin ihmeellistä reittiä ja pysähteli vähän väliä, joten tietenkin myöhästyimme kello 19 SpeedCatista Calapanille, eikä Puerto Galeraan enään mennyt veneitä. Great! Lähdimme siis lautalla, jolla matka kesti 2,5h kahdeksan jälkeen kohti Calapania, josta miun piti vielä napata joku kyyti Puerto Galeraan. Eräs tuttu heppu tulikin hakemaan minua ja moottoripyörä-matka kohti Kasperin jäähyväis-juhlia pääsi jatkumaan. Matka kesti melkein 2 tuntia, jonka aikana pääsin ihailemaan täysikuun muokkaamaa vuoristo ja meri maisemaa! Kokemus tuokin, parin tunnin moottoripyörä ajelu keskellä yötä! :D Vihdoin perille päästyämme pääsin juhliin, joissa porukka kyllä alkoi hyytymään, mutta meno oli kuitenkin leppoisan mukavaa ja oli mukava nähdä Kasper vielä viimeistä kertaa ennen hänen lähtöä takaisin hyiseen Tanskaan! Aamulla sanoimme heipat Kasperille ja raskalaiselle Jeansille, jotka molemmat lähtivät jatkamaan matkaa. Itsehän suuntasin taaaas kerran sukeltamaan! Ja onneksi suuntasin, sillä kyseinen sukellus oli ihan huikea!! Sukelsimme Alma Jane (30 metriä pitkä laiva on upotettu vuonna 2003 sukeltajien toimesta) nimiselle hylylle 30 metrin syvyyteen, jossa oli suuuuria batfishejä parvina, lionfishejä ja näimme todella ruman koralliksi naamioituneen scorpionkalankin! Sukelsimme hylyn sisällä ja wauuuu!! Ei sanat riitä kuvaamaan miten oli hieno kokemus!! :P Jokaisen on vaan koettava itse sukeltamisen mahtavuus enneko sen hienouden oikeasti tajuaa!! :D

Huhh, taas tuli juttua varmasti ihan kyllästymiseen asti! Toivottavasti kuitenki jaksoitte lukea koko jutun läpi ja vielä saaman siitä jotain irtikin! :) Niinkuin sanoin jo alussa, on ollut todella tapahtumarikas viikko, jonka aikana on ollut vaikeita hetkiä (kuten uusien lasten saapuminen rankoista oloista) mutta sitäkin enemmän hyviä hetkiä, joista on saanut ottaa kaiken ilon irti!! :) Tuleva viikko olisi vielä töitä edessä ja sen jälkeen ansaittu viikon loma, jonka tulen viettämään Palawanilla suomalaisen kaverini Matin kanssa. Sitä odotellessa !! :)

Heippa heii ja kirjottelen sitten taas ko on jotain kerrottavaa!! :) Nnii ja kommentteja on ollut kiva lukea, laittakaahan lisää tulemaan! (Äippäkin vois koittaa saaha sen laskutoimituksen menemään oikein ens kerralla! :D )