Eilen pitkän taustatutkimuksen jälkeen päädyin 3 shamaanin ja yhden kuin kohtalon tuoman suomalaisen kanssa viidakkoon 40 km Iquitoksessa. Tarkoitus oli osallistua ayahuasca seremoniaan.

Ayahuasca on todella vanha lääke. Se vapauttaa mm. dimetyylitryptamiinia aivoissa joka aktivoi keskiaivoissa sijaitsee tietoisuuden lohkoa. DMT:a vapautuu ihmisen aivoissa myös luonnostaan syntymä ja kuolin hetkellä. Ehkäpä juuri tästä johtuen sitä kutsutaan "Sielun lianiiksi" ja "kuoleman liaaniksi". Ihmisen mieli ja tajunta on mielestäni yksi mielenkiintoisimmista asioista maailmassa. Esimerkiksi suomessa usein diagnosoitu depressio ei olekaan vain ihmisen kusipäisyyttä vaan aivossa oleva tulehdus, jota ei ole diagnosoitu mm. afrikassa. Ayahuascan avulla on mahdollista parantaa niin mentaaliset kuin fyysisetkin sairaudet. Se ikäänkuin johdottaa turmelluksessa olleet aivot uudelleen ja tarjoaa uusia ulottuvuuksia maailmojen tarkasteluun.

Tämä kaikkihan on kuitenkin vain sanahelinää ilman että olisin ottanut asiasta selvää. Erittäin oleellinen osa ayahuasca seremoniaa on set and setting . Set tarkoittaa sitä millaisella mielellä ja keskittymisellä osallistut seremoniaan ja setting tarkoittaa ympäristöä jonka tässä tapauksessa loivat viidakko ja shamaanit.

Kommunikointi shamaanien kanssa ei ollut täysin helppoa, mutta pääshamaanin kanssa pystyin kommunikoimaan vaikka hän ei osannutkaan englantia. Osallituin myös juoman valmistukseen. Suureen määrään vettä murskataan ayahuasca liaania ehkä pari kiloa ja sekaan heitetään myös pussillinen (ehkä 500g) chacruunan lehtiä sekä viidakko tupakkaa ja liraus jotain myrkkyä josta en edes tiedä. Pannu porisi ehkä noin viisi tuntia jonka jälkeen yrtit heitettiin pois ja pelkkää lientä keitettiin pari tuntia. Vesi oli otettu pikku lammikosta jossa lehmät hengailivat, mutta ainakin vettä keitetään pitkään vaikka se sisältäisikin lehmän paskaa. Lopulta oli valmiina maksimissaan puolilitraa lähes mustaa ayahuascaa.

Olen ollut ayahuascapaastolla muutaman päivän ajan ennen seremoniaa. Tosin kalaa shamaani lupasi syödä vielä viimeisenäkin päivänä. Seremonia alkoi yhdekseltä illalla ja päivän oli tarkoitus levätä ja unohtaa kaikki maailman asiat. Illan hämärtyessä koin pitkästä aikaa jännitystä. En ylitse pääsemättömän suurta, mutta olin ehkä koko elämäni jännittävimmässä tilanteessa.

Seremonia:

Kokoonnuimme pieneen huoneeseen ja shamaanit istuivat puulattialle. Kaverin kanssa me istuimme patjalle ja shamaani aloittaa hyvin taianomaisen seremonian. Pulloon puhallettiin tupakan savua ja pieni puinen muki täytettiin savuavalla ayahuascalla. Kaverini joi litkun ensin ja sen jälkeen oli minun vuoroni. Sain litkun helposti alas vaikka se pahalta maistuikin. Öljylamppu sammutettiin ja aloimme odottaa vaikutuksia.

Ekat viisitoista minuuttia oli vain pimeää. Päässä ei ollut juuri mitään ajatuksia niinkuin ei ollut ennen seremoniaakaan. Ehkä viidentoista minuutin jälkeen aloin nähdä huomattavasti enemmän värejä pimeyden keskellä. Näin silmissäni pieniä sähköiskuja ikäänkuin elektronit olisivat purkautuneet toiseen johtimeen. Kehoni alkoi vapisemaan, mutta en tiennyt vielä silloin johtuiko se vain tilanteen outoudesta vai itse ayahuascasta. Ayahuasca aiheuttaa voimakkaan oksennusreaktion, mutta vielä ei tuntunut pahalta eikä vieruskaverinikaan osoittanut oksentamisen merkkejä. Aloin näkemään enemmän näkyjä. En mitään isoja mutta silmissäni näkyi selvästi useita pieniä esineitä. Välillä kuulin viidakosta selvästi yksittäisien eläimien ääniä.

En ole varma missä vaiheessa mutta veikkaisin että 20 minuutin kohdalla minulle iski voimakas oksentamisen tarve. Tuota tunnetta ei kestänyt monta sekunttia, mutta salamannopeasti aivoni antoivat minulle oksentamiskäskys. Puhdistaudu! Oksensin ämpäriin. Jossain vaiheessa shamaanit aloittivat laulamisen. Se tuntui uskomattoman hyvältä ja turvalliselta. Samalla he heiluttelivat viuhkaa jonka rytmi auttoi jotenkin keskittymisessä. Kaverini ei osaittaunut mitään oksentamisen merkkejä kun taas parissa sekunnissa tajusin että pitää oksentaa. Oksensin pienimääriä ja ayahuasca maku nousi suuhuni. Ämpärin haju ja ayahuascan maku saivat aikaan sen että minun oli otettava ämpäri alleni varmaan 5 sekunnin välein. Nousin seisomaan ikäänkuin silta-asentoon ja laattasin ja taas laattasin.

Hyräilin musiikin tahdissa. oli pimeää enkä saanut oikeen mistään ajatuksesta kiinni. Yritin ajatella, mm. kotia, jyväskylää, ystäviä, vanhoja tyttökavereita jne, mutta en kokenut mihinkään keskittymistä niin tärkeäksi. Yritin keskittyä viidakkoon. Se oli ehkä helpointa. Oksensin, shamaani pesi päätäni kylmällä vedellä. Se tuntui hyvältä. Välillä mietin että miten seremonia etenee ja välillä mietin sitäkin että menisipä tämä ohi. Silloin samalla hetkellä tajusin että ei aina pidä odottaa vain tulevaa. Tämä on tärkeä hetki ja tämä "matka" kannattaa tehdä vaikka se ei helppo olekkaan. Ainut mikä minua tympi oli oksentaminen. Se iski aina kahden sekunnin varoitus ajalla ja yritin oksentaa varmaan 10 kertaa seremonian aikana. Aina mietin että joko se tavara on ulkona. Mietin myös vieressä istuvaa kaveriani joka ei ollut oksentanut. Oksentamisen tarkoitus on puhdistaa keho. Ymmärsin shamaanin puheista että minussa on paljon likaa joka on saatava ulos. Mietin sitä kuinka kaukana normaali elämä on tätä viidakkoa. Ja sitten taas tajusin sen kuinka outoa se ns. normaali elämä on. Siellä keskitytään aivan outoihin asioihin ja tämä tilanne missä nyt olin ei uppoa kovin helpola länsimäisen ajattelun. Tätä pidetään hulluutena vaikka tajusin että pohjimmiltaa se elämä siellä on hullua. Harvoin enää katsotaan edes taivaalle koska kenenkään ihmisen ymmärrys ei riitä isojen kysymysten äärellä. Äärettömyys ja ääreellisyys. missään ei todellakaan ole pohjimmiltaa mitään järkeä. Mutta ne kysymykset ovat siellä, mutta niitä ei kotona tutkita vaan se leimataan poikkeavuudeksi ja hulluudeksi.

Avasin silmäni ja taskulamppu oli välillä päällä. En pelännyt mitään, vaikka näin että shamaanin kasvot olivat muuttuneet. En osaa kuvailla niitä mutta ne olivat enemän noitamaiset. Jossain vaiheessa näin myös valtavan parven lepakoita huoneessa. Se oli ehkä kaikkein konkreettisin näky jonka näin silmät auki. Muut näyt olivat häilyviä enkä pitänyt niitä niin konkreettisina. Useat näkevät käärmeitä. Jossain vaiheessa tunsin että nyt niskani takana on varmaan se käärme, mutta tiesin että se on vain hallusinaatio enkä pelännyt sitä. Lopulta huomasin että se oli kaverini jalka joka oli ihan luonnottomassa asennossa. Seremonia oli valtavan kaunis. oksensin paljon kaveri ei oksentanut kertaakaan. välillä minulla oli kuuma ja revin pairtani pois päältä, mutta myöhemmin minulle tuli kylmä ja tarvitsin peiton. Tuntuu että osasin yhdistää maailma ilmiöitä niin hyvin toisiinsa. Ja mietin myös näitä shamaaneja. He tietävät mitä tekevät ja tekevät sen meidän takia. He eivät saa tästä paljoa rahaa.. Oli mystistä että nämä tutemattomat shamaanit katsoivat ja pitivät minusta huolta. Tunsin suurta kiitollisuuden velkaa. Välillä tajusin että voisin ajatella jotain asioita ja ne ajatukset muuttuisivat pahoiksi. Tajusin kuitenkin että niitä asioita ei kannata lähteä seuraamaan sillä tajusin että elämässä on tehtävä jatkuvasti hyviä valintoja. Miksi tehdä huonoja valintoja ja seurata huonoja ajatuksia jos niistä ei voi saavuttaa mitään hyvää.

Laulut olivat jo loppuneet kauan aikaa sitten. me vain istuimme siinä pimeällä lattialla. Tuntui että intensiivisin vaihe oli ohi. Näin paljon asioita joita en nyt osaa tässä sen enempää avata. ehkä tässä oli tärkeimmät yhtä lukuunottamatta. Mietin nimittäin sitä kuinka hulluna länkkäri saattaisi pitää tätä seremoniaa. Kaikkia ääniä ja juttuja mitä shamaanit tekevät. Nämä seremoniat ovat jalostuneet sukupolvien ajan ja jokainen asia varmasti jostain syystä. Tuntui että shamaanit osasivat tehdä kaiken. Tunsin kiitollisuuden velkaa. Tajusin että kaikkien ongelmien ratkaisuun länsimaissa koitetaan löytää oikoteitä. sukupolvien ajan jalostuneet ayahuasca seremoniat ovat varmasti kehittyneet valtavan testaamisen kautta. Olin todella tyytyväinen koska olin päättynyt tähän tilanteeseen.

Lopulta shamaani ohjasi minut terassille telttaan jossa nukuin aamuun. aamulla kävin suihkussa ja matkustin takaisin iquitokseen. Kaikesta tästäkin huolimatta totean että vaikutus ei ollut äärimmäisen raju. Yleinen ohje on että ayahuasca puhdistautuminen olisi tehtävä 3-5 kertaa. Olin kuitenkin prosessista niin väsynyt että päätin jättää toisen seremonian välistäni. Se on kuulemma voimakkaampi, mutta siitä en nyt ota selvää. Kaverini ottakoot. Tuntuu että tässä pikkuhiljaa vois alkaa miettimään paluuta kotisuomeen. Mission accomplished?! :)