Profile
Blog
Photos
Videos
Söin just marsun. Nykypäivänä safkaamisessa on ollut se ongelma että kaikki ruuat mitä yleensä syön on aika hyviä. Tai no oikeastaan mikään ruoka ei ole kesälomareissun jälkeen hätkäyttänyt. Omat kokkaukset kesällä ruotsissa olivat niin hyviä että ruoka sen jälkeen on oikeastaan ollut vain polttoainetta.
Tässä reissatessa on samaistunut jollain tavalla madventuresiin. Tuntuu että olen oppinut ymmärtämään hyvin noita gonzo-jornalismin pioneerejä. Kaikki kolme tuotankautta etenevät juuri niinkuin kuuluukin. Vuosia sitten en olisi uskonut näkeväni heitä ruokaohjelmassa. Ymmärrän kuitenkin täysin miksi he halusivat keskittyä juurikin ruokaan. Onhan se yksi konkreettinen asia (valhe) jonka kanssa lähes jokainen ihminen elää.
Yksi mielestäni nynnyimmistä safkoista madventuresissa on ollut marsu Perussa. Mieleni teki jo useita päiviä etukäteen syödä marsuateria, mutta missään vaiheessa ei ole ollut tarpeeksi nälkä.
Tänään kuitenkin marssin ravontolaan ja tilasin marsun. Mielestäni guineapig näyttää syötävältä eläimeltä. Huomattavasti paremmalta kuin muut eksoottiset ruuat ja esim. koiraa en varmaan pystyisi syömään. Marsu elää täällä vuorilla, joten yhteyksiä katurottiin en juurikaan näe. Kun odottelin annosta mielessä pyöri ruoka ylipäätänsä. Kuinka esimerkiksi sian syöminen ei herätä mitään tunteita? Minusta se elää aika kuvottavissa olosuhteissa ja näyttää oikeastaan aika pahalta. Entäs kanan olemus, tarkoitus ja elämä?
Kyseessä oli vähän hienompi ravintola ja lopulta sain marsun eteeni. Muiden turistien päät kääntyivät kun marsu tuotiin pöytään. Iso marsu ja muutenkin iso annos. Ei muuta kuin rohkeasti veistämään.
Olin ehkä ehtinyt miettiä täällä ollessani marsua jo aika paljon. Se marsu on tapettu siksi että se antaa minulle elämyksiä ja siksi että saan ravintoa. Vihdoin pääsin asiaan ja sain revittyä marsusta palan. Sitkeä nahka ja murea liha. Hiukan hankala syödä näin aloittelijalle, mutta lihan koostumus oli erinomainen. Maku oli hyvä, mutta silti minusta tuntui oudolta syödä jyrsijää. Pystyin kyllä syömään marsua, mutta se oli hidasta ja vaikka minulla oli nälkä tullessani ravintolaan tunsin hyvin nopeasti olevani jo täysi. Tai en ainakaan nälkäinen enää. Etukäteen luulin ett tämä on helppo nakki, mutta nössöyteni paljastui.
Tai ehkä se oli vain tunne jota minulla ei tavallista ruokaa kohtaan enää ole. Kun sen kanahampurilaisen kiskoo naamaan niin ei edes ajattele syövänsä olentoa joka oli joskus elossa. Se on ainoastaan lihaa, mutta siihen on jäänyt koukkuun. On hyvin vaikea kuvitella itsensä vegetaristina.
Miksi kaikki (useat) ovat niin ihmeissään marsun syömisestä? Se on se valtava aivopesu jota olemme elämämme aikana vastaanottaneet. Tai no ainaskin tottumus ja kaikki uusi tuntuu niin oudolta ja pelottavalta. Ihan niinkuin tuntui pelottavalta (tai no ei varsinaisesti) lähteä Afrikkaan eka kertaa ja nyt ei tunnu miltään vaikka olen kotoani LÄHES niin kaukana kuin tällä pallolla pystyy olemaan.
Silti jo marsun puolivälissä alkoi eteeni nousta seinä. "Tämä liha on ihan hyvää, mutta en pysty syömään sitä. Minua oksettaa ja se on vain joku ajatus." Ja mikä ihmeen ajatus sillä minusta marsu näyttää syötävältä? Perkele. No yritin parhaani ja maha oli täynnä. Luovutin vaikka marsusta oli vielä noin puolet syömättä. Sydän maistui yllättävän hyvältä vaikka ajatus sen syömisestä tuntui vielä pahemmalta kuin muiden osien syöminen.
Vaikka olen oppinut kyseenalaistamaan ruokaa jo aikoja sitten tämä oli kuitenkin uusi tilanne. Esiin tuli heikkous. Olen myös haavoittuvainen niille mielikuvilleni joita olen jostain päähäni saanut. Kuitenkin siitä hetkestä kun en pystynyt syömään kouluruokaa on menty suuri harppaus eteenpäin. Vaikka tiedän mitä teen pystyn ignoraamaan ne myrkytetyt ruuat joita eines hyllyistä löytyy ja vetämään naamarista alas. Silloin tunnen ainoastaan ne maut ja sen kuinka vatsani täyttyy. Vuosien saatossa ehkä totean että tuli hankittua diabetes niinkuin aika moni muukin länkkäri. Se tuli siitä myrkytetystä ruuasta jota pystyin tunkemaan kurkustani alas päivästä toiseen. Enkä aijo vertailla teollistasafkaa seksiin ilman tunteita. Pikaruoka on joskus vaan niin hemmetin hyvää ja kätevää.
- comments