Profile
Blog
Photos
Videos
Eteläsaari
24 - 31 lomapäivä
Joulu-aattoamuna oli sattunut hotellimme naapureille aika hassusti. Hotelli sijaitsi melko korkeaala vuoren rinteessa ja autojen parkkipaikka oli oli alhaalla. Jostain syystä iso pyöreähkö kivi oli lähtenyt pyörimään mäkeä alas ja törmännyt hotellinaapureiden auton etulokasuojaan, aiheuttaen siihen hitommoisen lommon. Naapureita nauratti hitosti ko. tapahtuma ja siitä otettiin paljon valokuvia. Eipä haittaa kun kysessä vuokra-auto.
Aamunaurujen jälkeen jatkettiin jouluaattoa urheilun merkeissä nousemalla gondolihissillä Queenstownin vuoren huipulle. Vuorelta on upeat maisemat ympäri Queenstownin pikku kaupunkiin sekä Wakatipu-järvelle. Joulua ei huomannut, paitsi yksi tonttu. Joulupukki ei varmaan päässyt tänne asti. Jouluista ruokaa olisi marketeissa tarjolla mutta lanttu- ja porkkalaatikkoa ei kuitenkaan ollut myynnissä, mutta maassa maan tavalla, nautimme lammasta kera oluen ja punaviinin.
Reavers lodgen huoneesta oli mahhtavat näkymät lumiselle vuorelle, varmaan Joulun kunniaksi. Sää alhaalla oli lämmin, mutta ei helteinen. Baarissa tapaamamme paikallisen herrasmiehen mukaan sää oli jouluna normaalia kylmempi. Kasveri kertoi, että suomalaisia turisteja tapaa täällä harvoin.
Joulupäivänä jatkoimme matkaa oikein aurinkoisessa ja helteisessä säässä kohti Mount Cookia, joka on Uuden Seelannin korkein vuorenhuippu. Sielä jatkoimme matkaa Takepo-järvelle ja kävi kerrankin niin ettei saatu leiripaikkaa koska kylän ainoan leiripaikan toimisto oli suljettu normaalia aikaisemmin joulupäivän vuoksi. Jouduimme leiriytymään aivan leirintäalueen kupeeseen Takepo-järven rantaan. Käytimme röyhkeästi viereisen Lodgen suihkua ja muita tiloja omiin tarpeisiimme. Tällä kertaa saimme nauttia lähes ykkösluokan palveluista aivan ilmaiseksi. Muutenkin tänään jäi ruokailut hiukan vähemmälle kun useimmat ravintolat ja kaupat oli koko päivän suljettuna. Onneksi tässä pikkukylässä yksi pikaruokapaikka oli kuitenkin avoinna.
Takepo-järveltä jatkoimme matkaa kohti Cristchurstin kaupunkia. Koska oli niin kaunis ja aurinkoinen keli päätimme hiukan ennen Cristchurstin kaupunkia suunnata Akarioon.
Tässä vaiheessa emme vielä tienneet, että aivan Cristchurstin keskustassa oli ollut useita pieniä maanjäristyksiä pitkin päivää josta voimakkain 4,9 oli sattunut aamulla klo 10.30. Suurin osa kaduista oli suljettuna talojen saamien vaurioiden vuoksi. Lehtietojen mukaan ihmiset olivat kaupungissa aivan hysteerisiä koska näitä jälkijäristyksiä on ollut viime aikoina melko tiheään. Tämä oli kuitenkin voimakkain jälkijäristys viime syyskuussa olleen järistyksen, jonka voimakkuus oli ollut 7,1.
Akario on oikein kaunis pikkukaupunki mutkaisen ja kapean tien takana noin 70 km Chrischurstista kaakkoon. Akariossa leiriudyimme melko korkealla olevalle leirinta-alueelle, josta oli kaunis näkymä Akarion pikkukaupunkiin ja kaupungin lahdelle.
Akariosta jatkoimme matkaa Cristchurstiin. Kaupunki vaikutti edellisen päivän järistysten jälkeen melko normaalilta. Useita rakennuksia oli kuitenkin aidoitettu ja liikkeitä suljettu, koska oli vaarana, että taloista irronneita kappaleita voi pudota kaduille. Ainakin jos tulee vielä lisää jälkijäristyksiä. Meidän muutaman tunnin kaupungissa olon aikana ei tullut yhtään järistystä onneksi. Toisaalta olishan sekin ollut uusi kokemus. Kaupungissa ei tainnut olla kuin turisteja.... näytti aivan kuin paikalliset asukkaat olis "paenneet" pois kaupungista. Toisaalta täällä on lomakausi meneillään ja paikalliset asukkaat ovat lähteneet lomareissuilleen.
Crischurstista jatkoimme matkaa kohti Kaikoiraa, jossa aattelimme viettää ainakin pari yötä. Kaikoura on kuuluisa valaiden ja delfiinien bogailusta. Kaupungissa on iso yritys joka kuljettaa useimman laivan voimalla turisteja bongaamaan valaita. Me onnistuttiin varaamaan myrskystä huolimatta torstai-iltapäivälle reissu merelle. Matka oli mielestämme aika kallis kun maksoi hiukan alle 100 € per henkilö. Reissun pituus oli n. 3 tuntia.
Kun päästiin avomerelle niin venettä keikutti aika hurjasti ja ensimmäiset oksenteli jo alle tunnin merellä olo ajan päästä. Tarkku kuitenkin kesti hiukan pitempään ennekuin tarvitsi "pussia". Minullakin oli paha olo mutta ei kuitenkaan tarvinnut vatsaa tyhjentää. Keikutti kyllä pari tuntia vielä reissun jälkeen vaikka oltiin tukevasti maaperällä.
Reissun aikana nähtiin kaksi sinivalasta (tai ainakin luulin sinivalaaksi) joista tuli napsittua ainakin 40-valokuvaa. muutama albatrossi ja muutamia delfiinejä. Kiva kuitenkin, että nähtiin valaita muutaman kymmenen metrin päästä. Näillä on täällä aika hyvä viestintä järjestelmä. Aina kun valasnousi pintaan niin välittömästi pari-kolme helikopteria ja/tai lentokonetta alkoi pyöriä taivaalla valaan ympärillä.
Valas on pinnalla suunnilleen 10-minuuttia ja sen jälkeen lähtee sukeltamaan jolloin on ainoa mahdollisuus saada valokuva sen isosta pyrstöstä. Siinä sitä onkin kyttäämistä kun muutenhan koko valaasta ei paljon mitään näe. Oppaan mukaan valas voi olla sukelluksisssa lähes tunnin.
Kaikourasta jatkoimme illalla matkaa Pictoniin josta uudenvuoden aattona lähdemme iltapäivällä bluebridgen laivalla Wellingtoniin ottamaan uutta vuotta vastaan.
Neljän tunnin laivamatkan jälkeen saavuimme Wellingtonin satamaan. Aivan kaupungin keskustassa ei ollut yhtään leirialuetta joten päätimme parkkeerata Motorhomeemme aivan kaupungin keskustaan parkkiruutuun ja viettää uuden vuon aatto yö laittomasti kaupungin keskustassa. Täällä Uudessa Seelannisssa vuosi vaihtuu aivan ensimmäisten joukossa, joten saimme lähetellä uuden vuoden onnitteluja 11 h aiemmin kuin suomessa.
Aika vaisusti Uusseelantilaiset otti vastaan uutta vuotta, ketään ei ollut rannassa sammuneena vaikka lämmintä oli yölläkin varmaan hiukan alle 20 astetta. Kaupunki ei järjestänyt mitään ilotuksia eikä yksityiset ihmisetkään muutamaa lukuunottamatta paukutelleet raketteja.
- comments