That´s awesome dude! Its amazing!!

Noita kahta lausahdusta olen kuunnellut tällä viikolla nomassa useaan otteeseen.

Tiistaina aamuna kävelin pieni "jännäkakka" housuissa Nomaan. Alakerran serviisikeittiöstä mut ohjattiin yläkertaan, jonne oli rakennettu ihan uusi keittiö jossa jo parikymmentä kokkia naputti misaa. Vaihdoin vaatteet ja jäin odottamaan lisäohjeistusta kuuden muun uuden harjoittelijan kanssa. Pian keittiöpäälikkö Matthew Orlando saapui paikalle, kierrätti ympäri ja esitteli meille tilat. Sitten täytettiin tiedot Noman arkistoihin ja arvottiin asemat. Mä päädyin kakkos asemalle, section two. Uusista mun kanssa samalle päätyi Amerikan pojat 23vuotias Steve Los Angelesista ja 27vuotias Adam Connectincutista. Section two oli luultavasti lisäke. Päivä alkoi iloisesti sitruuna timjamin nyppimisellä, 35g lehtiä ja pikku purkki nuppuja! Yksi timjamin lehti ei hirveesti paina joten arvata saattaa että kolmeen tai neljäänkin pekkaan meni pari tuntia homman suorittamiseen. Päivä jatkui erilaisten yrttien nyppimisellä. Aika pian valkeni etten ainakaan ekana päivänä näkisi edes ainuttakaan annosta. Yrtti maratoonien lomassa sai toki puhua ja kun Amerikan jannut pääsi vauhtiin niin sitä oli hauska kuunnella. "Dude, that´s amazing" "Awesome dude" "DUDE..." Monena päivänä jätkät jaksoivat jauhaa niinkin arkipäiväisestä asiasta kuin snickers patukasta. "That´s like the best chocolate bar ever!" "Yeah, totally dude". Toinen usein toistunut keskustelu oli parhaat illalliset "Dude that place was AMAZING, one of the best meals I´ve ever had." "That´s awesome dude".

Nomassa oli porukkaa muualtakin kun Amerikasta ja Suomesta. Itseasiassa yhtäkään tanskalaista ei tainnut olla palkallisena vaan työpaikat oli täytetty ulkomaalaisin voimin. Matt (Orlando) oli nyt kalifina kalifin paikalla kun herra Redzepi oli viettämässä varmasti ansaittua 2kk taukoa. Vuoromestarit olivat Ruotsista ja Skotlannista, junior vuoromestari oli Belgiasta. Kokkeja oli Irlannista, Norjasta, Ruotsista, Amerikasta, Englannista, Australiasta ja Kanadasta. Meitä harkkareita oli vielä useammasta maasta mm. Kreikasta, Singaporesta, Ruotsista ja Chilestä sekä pari Tanskasta ja pari Suomesta. Toinen suomalainen kaveri oli Henrik, nuori kaveri Kajaanista. Täytyy nostaa kyllä hattua kaverille, äskettäin koulusta valmistunut 19v kaveri pikku paikkakunnalta oli lähtenyt vanhempien sponsoroimana kahdeksi kuukaudeksi maailman parhaaseen ravintolaan harkkaamaan ruokapalkalla 75 tuntia viikossa. Voin myöntää ettei mulla ois ollu munaa sillon lähteä. Noma ei todellakaan ole mitään lasten leikkiä. Niinkuin kuvitella voi, kuri maailman ykköspaikassa on toista luokkaan kun ketju ravintolassa Helsingissä. Ne jotkat Hell´s kitcheniä katsoessa ajattelee että ei se todellisuudessa noin mene on oikeassa. Todellisuudessa se on vielä pahempaa.

Me harkkarit eli stagiers ei oikeasti oltu harkkareita. Suurin osa oli toinen toistaa paremmista paikoista maailmalta kokeneita kokkeja. Osa jopa yli 30 jopa yli 40 vuotiaita ammattilaisia jotka olivat halunneet tulla ilmaisiksi nyppimään kuusen neulasia ja katsomaan mitä maailman parhaassa ravintolassa tehdään. Vaikka olen Suomessa ja Ruotsissa pärjännyt hyvin ja ollut pidetty työkaveri niin tuossa seurassa tunsi itsensä loppujen lopuksi aika paskaksi kokiksi. Maailma on aika iso!

Viikon mennessä eteenpäin pääsi myös laittamaan muutamia annoksia sekä maistamaan muutamia kirjasta tuttuja klassikoita. Serviisikeittiö on aika pieni eikä reilu kymmenen palkallisen kokin lisäksi sinne mahtunut montaa harkkaria kerralla. Mulla kävi huono tuuri asema arvonnoissa ekana päivänä joten kokonainen serviisi jäi näkemättä.

Yrtti hommat oli vielä jotenkin siedettäviä, vaikka niissäkin alkoi muutaman tunnin jälkeen silmissä sumeta, niskaan ja hartiohin sattui. Katon moppaaminen ja kellarin siivous oli jo semmosta paskaa että siinä alkoi jo huumori loppumaan. "Veal fibers" eli vasikan rinnan nyppiminen ohuiksi hiuksen paksuisiksi nauhoiksi oli myös todella syvältä perseestä. Keskiviikkona teimme sitä kuusi tuntia. Siis KUUSI TUNTIA. Se savotta mursi yhden kaverin, tanskalainen kaveri joka alotti tiistaina meidän kanssa ei tullut enää takaisin torstaina. Lähes yhtä tylsä homma oli kuusen neulasten nyppiminen, yksi neulanen painaa varmaa samanverran kuin timjamin lehti ja yhteen kuusiöljy satsiin tarvittiin 350g neulasia. Toki kuusen nyppiminen meni sata kertaa nopeammin kuin timjamin. Yksin noita hommia tehdessä olisi pää hajonnut monta kertaa, mutta porukassa se menetteli jotenkin. Kuuntelin alapää vitsejä englanniksi ja samaistuin joihinkin armeija muistoihin. Intissä tehtiin jotain muuta ikävää yhdessä ja Nomassa nypittiin vasikanrintaa. Noma on nyt päässyt siihen asemaan että vain taivas on rajana. Heillä on varaa teettää noita koiran hommia ihmisillä jotka tulevat sinne ilmasiksi omasta tahdostaa. Tällä viikolla siellä oli noin 20 ihmistä ilmasiksi töissä.

Vaikka viikko oli suurimmaksi osaksi tylsää niin kuitenkin oli hieno nähdä joitain uusia juttuja ja tekniikoita. Sai uusia kavereita ja kontakteja ympäri maailmaa. Myöskin sain hyviä ravintola vinkkejä matkamme myöhempiin kohteisiin. Nyt matka jatkui jo Berliiniin jossa alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen en tee harkkausta koska herra Sale Kemppainen veti sen homman pystyyn. Ensi viikolla aijon siis nukkua enemmän, päivttää blogia, syödä makkaraa ja juoda kaljaa.

Auf wiedersehen.

Ps. That´s awesome DUDE.

That´s awesome dude! Its amazing!!

Dessa två meningar har hört flera gånger under veckan på Noma.

På tisdag morgon åkte jag med fjärillär i magen till Noma. Från serviceköket på gatuplan fördes jag en trappa upp till köket var ett flertal kockar gjorde mise en place. När jag och sex andra nya praktikanter var ombytta så väntade vi på mer information. När köksmästaren Matthew Orlando kom så visade han runt i restaurangen och sedan "lottades" stationerna till alla. Jag fick section two. Med mig på samma station kom 23 åriga Steve från Los Angeles och 27 åriga Adam från Connecticut. Section two var troligen garni. Dagen började glat med plockning av citron timjan, 35g blad och en liten burk med knoppar. Ett blad timjan väger ju inte så mycket så man kan bara gissa hur länge det tar att få klart det.

Dagen fortsatte med olika örters plockning. Ganska snabbt försod jag att jag inte kommer att se en ända portion under första dagen. Man behövde inte vara tyst medan man jobbade så när Amerikanerna kom i gång var de roligt att bara lyssna. "Dude, that´s amazing" " Awesome dude" "DUDE"... och många dagar hörde man även " That´s like the best chokolate bar ever!" "Yeah, totally dude". Ett annat samtalsämne var bästa middagplatser "Dude that place was AMAZING, one of the best meals I´ve ever had" "That´s awesome dude".

Det fanns inte en ända dansk kock som jobbade på Noma. Matt Orlando var ansvarig under tiden när Renee Redzepi var på sin 2mån semester. Sous cheferna var från Sverige och Skottland, junior sous chef var från Belgien. Kockarna var från Irland, Norge, Sverige, Amerika, England, Australien och Canada. Praktikanter fanns det av fler länder bl.a. Grekland, Singapore, Sverige, Chile, Danmark och Finland. Den andra finska killen var Henrik, en 19 årig kille från Kajaani. En modig kille som kommer till världens bästa restaurang till ett par månader med bara matlön och jobbar 75h/vk. Noma är ju inget för barn, det är hårt jobb. Dom som kollar på Hell´s kitchen och tänker att det inte är så där på riktigt, så nej, det är värre.

Vi praktikanter var egentligen stagiers. Alla var super kockar från sina egna länder, en del var 30 och 40 åriga proffecionella kockar som kom till Noma för att plocka granbarr och för att kolla hur man jobbar på världens bästa restaurang. Även om jag är rätt känd och gillad av mina arbetskompisar i Finland och Sverige så kände man sig rätt dålig där. Världen är stor!!

Medan veckan rullade framåt så fick vi laga och smaka av några klassiska rätter från boken. Jag hade lite otur i lottningen i början av veckan så min grupp fick inte se en hel kväll från restaurangköket.

Örtgrejorna gick bra att göra, men att moppa och att städa källaren var skit jobb! "Veal fibers" alltså att "riva" kalv bröst till tunna tunna hårstån var också ett skit jobb. På onsdagen gjorde vi det i sex timmar. Detta jobb räckte för den danska praktikanten, han kom aldrig mera tillbaka. Lika tråkigt jobb var plocking av granbarr. Till en granolja mehövde man 350g barr, barren väger säkert lika lite som timjan. Det gick ju rätt snabbt när man var många och hade sällskap. Att lyssa på andras jokes hjälpte också till. Noma är nu på en sådan plats att bara himlen är gränsen. Dom kan utnyttja alla som jobbar gratis, den här veckan fanns det ca 20 som jobbade gratis av egen vilja.

Fastän veckan var tråkig så lärde jag mig nåt också. Jag fick nya ideér och lärde mig tekniker. Man fick ju också nya kontakter utomlands. Många bra restaurangtips för vår resa.

Nu är vi redan i Berlin och detta blir en semestervecka för det blev ändringar i planen. Jag skulle jobba här också, men Sale Kemppainen behövde inte mig. Så nu under veckan kommer jag att sova, blogga, äta korv och dricka öl.

Auf wiedersehen!

Ps. It´s awesome dude!