Profile
Blog
Photos
Videos
No, nyt sekin on nahty, maailman suurin (vesimassaltaan, vissiin) vesiputous nimittain. Upeahan se oli, hitto vie! Kaimaaneja bongattuamme suuntasimme siis pallistelemaan virtaavaa vetta. Kyyti Carlos Pellegrinin pikkukylasta eteenpain alkoi polleasti ensimmaiselle (ja toivottavasti niita ei hirveasti tule, vaikka hauskaahan se olikin) nelivetokyydilla. Paatimme saastaa ajassa ja tuhlata parikymmenta ylimaaraista pesoa ottamalla yksityisen kuskin yhdessa kahden sveitsilaisen kanssa. Matka vei lapi loputtoman tasangon, jolla nakyi vain lehmia ja tarayttavan upea auringonnousu, lahdimme matkaan aamulla 6.30.
Silmat ristissa paadyimme Puerto Iquazun turistikylaan joskus iltapaivasta, matkattuamma kymmenisen tuntia bussissa. Nyt on istuttu Argentiina autossa lahes paasta paahan ja tehty pikkumutka naapurimaankin puolelle. Yhtaan lentoa talla mantereella ei vielakaan ole paketissa, jos tassa pysytaan loppuun asti, niin johan on istuttu autossa riittavissa maarin.
Seuraavana aamuna otimme ensimmaisen bussin keskelle tropiista sademetsaa ja putouksia kohti. Iquazun kansallispuisto on osa siita pienesta lantista, joka viela on jaljella taman maailman kolkan sademetsista. Argentiinassa komeuden kruunaa uskomaton Iquazun vesiputous. Paraqayun puolella viela isompi putous on jo hienosti saatu hukutettua suuren padon tielta. Idiootit.
Mutta siis Iquazulle. Olimme selvasti heranneet ennen muita reppureissaajia, silla aamubussissa matkasivat vain me ja paikalliset. Odottelimme perse jaassa puiston aukeamista ja hammastelimme, etta koska ne trooppiset kelit oikein alkavat... Lopulta rynnimme portista sisaan ja kohti puiston paanahtanyytta, Garganda del Diaploa, kaanetaan nyt vaikka kankeasti paholaisen kidaksi tama komeus. Se on paikka, jossa ehka kymmenisen putousta tippuu samasta kohtaa kymmenia, ellei yli sata metria alas ja nostaa ilmoille hirmuisen aanen ja vesisateen kaltaisen sumun. Niin, ja lisaksi paikalla on viela monta pienempaa putousta.
Huomasimme jo ennen paholaisen kitaa, etta emme saaneet harhautetuksi koko turistilaumaa kannoiltamme. Putouksille vieva sahkojuna (niin, niilla on siella juna...) oli jo valmiiksi puolillaan, kun hyppasimme sen kyytiin toiselta asemalta. Ryntasimme vauhdilla kapeille kavelysilloille, jotka vievat putouksen reunalle. Perille paastyamme naimme kiitettavan upeat putoukset kiitettavan harvojen turistien seurana. Kaikista arsyttavin otus aamutuimaan oli ammattivalokuvaaja: nama herrasmiehet nimittain kuvittelivat omistavansa parhaan nakoalan putouksille ja tuuppivat heti pois, jos joku suvaitsi seista katsomassa putousta. Otti nuppiin.
Pallistelimme upeaa putousta aikamme ja napsimme sen sata kuvaa. Lopun paivaa sitten kiertelimme kolmea kavelyreittia, jotka veivat katselemaan muita putouksia milloin mistakin kulmasta. Kaikkiaan puistossa vierahti melkein kokonainen tyopaiva. Kokemus oli upea, naimme mukavasti myos liskoja ja muuta villielamaa. Paivassa rupesin myos hieman toipumaan pettymyksesta, joka syntyi, kun en onnistunutkaan bongaamaan tukaania.
Tanaan Satu sitten onkin tahkonnut rahamyllya kayntiin kirjoittelemalla putouksista juttua Keski-Pohjanmaahan. Itse olen yrittanyt juosta ympari kaupunkia etsimassa nettipaikkaa, jossa kuvat voisi polttaa DVD:lle. Ei muuten niin helppo nakki, kuin luulisi... Parissa edellisessa kaupungissa olen puolestani jalleen tormannyt Etela-Amerikkalaiseen postijarjestelmaan, joka sallii kirjeissa lahetettavan vain paperia ja piste.... Esimerkikisi videokasettien kuskaaminen Suomeen tapahtuu tullin kautta. Ei siina mitaan, mutta Ylelle pitaisi saada omat tuotokset menemaan, etta matkakassaan tippuisi lisaa rahaa.
Mutta lisaa tuskailua myohemmin, huomenna aiomme viimein ottaa hatkat Euroopasta ja tallatuilta poluilta ja painua Etela-Amerikan vahiten tunnettuun maahan: Paraguay, taalta tullaan! Vielakaan en tieda, mita siella oikein puuhailisi, mutta eikohan se tasta. Vaistellaan Dengua-kuumetta ja otetaan iisisti, arvioisin.
Antti
- comments