Päivän biisi: -Ska-P- "Los Hijos b******os de la Globalizacion"

http://www.youtube.com/watch?v=upnPasIYeMc

"Ken on paljon nähnyt eikä mitään omista,

sillä on silmät kirkkaat ja kädet köyhät"

-William Shakespeare-

Niin se rupee tämäkin viiden kuukauden maailmanvalloitus olemaan taputeltu ja on taas aika laittaa homma pakettiin. Tämä oli mun ensimmäinen trippi kiehtovaan latinalaiseen amerikkaan ja mukaansahan se tempaisi ensimetreistä lähtien. Mä ajattelin uhrata tällä kertaa viimeisen blogin TOP 20 mestoille. Listan laatiminen on ymmärrettävästi äärimmäisen vaikeaa ja jonain toisena päivänä se voisi näyttää täysin erilaiselta. Täytyy myös muistaa, että jonkun paikan "onnistuminen" on monen asian summa ja joskus joku mahtava kohde voi mennä vituiksi pelkästään sairastelun tai huonon sään vuoksi. Tässä nyt joka tapauksessa oman elämän, tavalla tai toisella, mieleenpainuvimmat jutut/mestat/happeningit. Ei tiedä, vaikka joku teistä saisi tästä virikkeitä oman loman suunnitteluun.

1. Sagarmatha National Park/Khumbu Region, Nepal

-17 päivän vaellus nepalilaisen oppaan kanssa kahdestaan keskellä maailman mahtavinta vuoristoa kohti Mt. Everestia oli jotain, mitä ei ikinä unohda. Tästä ei enää maisemat parane. Do it before you die!

2. Carnaval, Brasilia

-Unohtakaa Rion ökyhintainen karnevaali ja kärrätkää itsenne Olindaan tai Salvadoriin todistamaan maailman parasta juhlaa. Heittäkää tittelit rohkeasti vittuun, laittakaa peruukkia päähän ja hypätkää mukaan samban rytmeihin, caipirinhan lorinaan ja päättymättömään juhlahumuun. Parhautta!

3. Palawan, Filippiinit

-Tämä valtava viidakkosaari edustaa Filppareita parhaimmillaan. Pieniä bungalowikyliä, autioita saaria, valkoisia rantoja, kauniita viidakkotyttöjä ja maailmanluokan sukellusta. Paikka, johon voi unohtaa itsensä vuosiksi jos ei ole tarkkana.

4. Kathmandu Valley, Nepal

-Tammikuinen Kathmandu on viileä, mutta rauhallinen. Nepalilaisten ystävällisyys ja taskumatista tarjoama rakshi kuitenkin lämmittää. Kaupunki, jossa voisin asua. Ei lisättävää.

5. Varanasi, Intia

-Tämä on ehkä hämmentävin paikka, missä on tullu käytyä. Ruumiit palaa, lehmät on koskemattomia ja joet pyhiä. Jos jossain maapallolla eletään kuten 1000 vuotta sitten, on se ehdottomasti Intia ja Varanasi. Elämää aidoimmillaan. Suosittelen kaikille syntisille dippiä ruumiiden valloittamaan Ganges-jokeen, jolloin pääsee hindujen mukaan synneistään.

6. Baracoa, Kuuba

-Kuuban vanhin kaupunki on täydellinen pakopaikka kaukana Karibian meren rannalla. Palmun juurella nautittu aito Montecristo-sikari cuba libren kera on hedonismia täydellisimmillään. Illalla voi nauttia Kuuban parhaista safkoista ja siirtyä myöhemmin paikallisen katuravintelin lauteille fiilistelemään 7-vuotiasta Havana Clubia ja kuuntelemaan musikanttien kitaran rakastelua.

7. Vang Vieng, Laos

-Tiedetään, tiedetään. Paljon on nykyään reissaajia, hälyä ja melua, mutta silti edelleen yksi siisteimmistä paikoista pallolla. Tubing-renkaalla baarien täyttämälle joelle lillumaan, aika-ajoin stoppi, shotti käärmeillä terästettyä laolaoa ja köysirataa pitkin riipaten takasin jokeen. My kind of activity! Seuraavan päivän darra lähtee kylän täyttämillä loikoilurafloilla, joissa voi pahimpiin puutostiloihin vetää globaalia travelleriruokaa ja tuijottaa frendien tuotantokausia. Parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa voi lähteä uuteen nousuun ja siirtää darraa seuraavaan päivään.

8. Rio de Janeiro, Brasilia

-Itsestäänselvyys listalla, joka ei paljoa perusteluita tarvi. Maailman kaunein ja seksikkäin kaupunki, jossa yhdistyy valtameri, biitsit, viidakko, suurkaupunki ja vuoret. Copacabanan tissituijottelun jälkeen kannattaa lähteä Lapan kaduille katsomaan, mistä on kunnon katubileet tehty.

9. Iquitos, Peru

-Amazonian viidakon keskellä sykkivä kaupunki on jotain mikä pitää omin silmin nähdä. Maailman övereimmältä street marketilta löytyy kaikki mahdollinen ja mahdoton aina apinan käsistä ja alligaattorin pyrstöistä viidakkoviagraan ja boan myrkkyyn. Vierestä löytyvä Amazonin päälle rakennettu kelluva kaupunginosa tarjoaa huomattavasti mielenkiintoisemman vaihtoehdon Venetsialle.

10. Gili-saaret, Indonesia

-Kolme vierekkäistä ympärikäveltävää saarta tarjoaa kaiken mitä ihminen tarvii. Gileillä yhdistyy kiehtovasti hyvä ruoka, juhliminen, mahtavat sukellusvedet, huikeat biitsit, riippumaton raiskaus ja Robinson Crusoe -elämä. Saarilta ei löydy yhtäkään moottoroitua kulkuneuvoa ja poliisit loistaa poissaolollaan, joten paikka on loistava myös kaikille, ketkä tykkää polttaa muutakin kuin siltoja.

11. Salkantay trek to Machu Picchu, Peru

-Jo ensimmäiset neljä päivää matkataan niin hienoissa maisemissa, että välillä meinaa unohtaa trekin päättyvän Machu Picchulle. Tämä inkojen kadonnut kaupunki on ehdottomasti maailman upein massaturismikohde, joka tuntuu huomattavasti palkitsevammalta jos sinne omin räpylöin kävelee. Matkalla pääsee harrastamaan kaikkea huimaa aktiviteettia kuumista lähteistä zip lineen, joten tarinoitavaa jälkipolville riittää.

12. Bogota, Kolumbia

-Kathmandun ohella maailman mielenkiintoisin pääkaupunki, jossa natsaa kaikki naisista ruokalistaan. Jos olet Etelä-Amerikassa, mene Kolumbiaan ja Bogotaan! Se muuttaa elämäsi...

13. Boracay, Filippiinit

-Tästä varmaan harva on kanssani samaa mieltä nykyisen turismin takia, mutta itse olin paikassa v. 2009 low seasonilla ja kokemukset olivat mahtavat. Omassa bungalowitalossa vietetty viikko oli yhtä harmoniaa hyvien frendien, Tanduayn ja rantabileiden muodossa. Ja anteeksi vaan Brasilia ja Thaimaa, maailman hienoin biitsi on kyllä Boracaylla. Tsori...

14. Jericoacoara, Brasilia

-Keidas keskellä aavikkoa meren rannalla, surffausta, riippumattoa, caipirinhaa, seksikkäitä brassitansseja... Jos kuulostaa sun jutulta, suosittelen ostamaan lennon Fortalezaan ja jatkamaan matkaa bussilla "Jeriin", jossa ei aika käy pitkäksi. This is Brazil!

15. Hampi, Intia

-Oi Hampi minkä minulle teit. Varanasin jälkeen ristiriitaisen Intian ehdoton helmi sialle, johon on pakko joskus palata. Paikka on ihanteellinen kaikille temppelin hinkkaajille, sillä niitä riittää. Tässä valtavien kivikasojen ja krokotiilien asuttaman joen halkovassa hindujen pyhässä kaupungissa ulkopuolinen maailma helposti unohtuu ja hyvä niin. Siellä ihmisen on yksinkertaisesti hyvä olla.

16. Live-musiikki, Kuuba

-Kuubalainen musiikki on maailman parasta musiikkia, jos sitä pääsee livenä seuraamaan. Benny More, Orishas ja Buena Vista Social Club ei ymmärrettävästi toimi yhtä hyvin läppärin kaiuttimista syyskuisessa Suomessa, jossa niskaan sataa Kreikan valtionvelan kokoisia räntälätäköitä, joten suosittelen polttamaan stereot ja lähtemään Karibialle. Parhaat kohteet musiikillisesti ovat Santiago de Cuba, Trinidad ja Havanna.

17. Amazon, Etelä-Amerikka

-Kahdeksan maan alueelle levittäytyvä maailman suurin joki ja sitä ympäröivä sademetsä tarjoaa loputtoman määrän aktiviteettejä kolmen viikon jokimatkoista viidakkovaelluksiin ja puukiipeilyyn. Jos on vuoristoissa omanlaisensa taika, on sitä ehdottomasti myös sademetsissä. Muista, että tässä pusikossa jokainen askel voi olla viimeinen...

18. Salar de Uyuni, Bolivia

-Kolmen päivän jeeppisafari tarjoaa silminkantamattomiin levittäytyvää valkoista suolaa, hypnotisoivan punaista hiekkaa, laguuneja, flamengoja ja tulivuoria. Kiehtovan Bolivian must see -kohde, jonka vetovoima vaivoin vetää vertoja Forssan keskustan elävälle Manneken Pissille. Tätä lähemmäs avaruuden maisemia tuskin tällä pallolla pääsee.

19. Trans-Mongolia Helsingistä Pekingiin

-Tämä saattaa kuulostaa masokismilta, mutta viikon junamatka Suomesta Kiinaan eväänä 8 pulloa vodkaa, nuudeleita ja hapankorppuja on edelleen yksi hauskimmista tekemistäni tripeistä. Ota mukaan parhaat frendit, pelikortit ja kaksimielinen ajatusmaailma, niin tulet varmasti viihtymään. Vinkki: valitse kiinalainen juna venäläisen sijaan. Tämä puhtaasti siksi, että saat henkilökunnaksi iloisia kiinalaisia jurojen ryssien sijaan.

20. San Sebastian, Espanja

-Käy kovaa kilpailua Euroopan lempikohteesta Rooman kanssa, mutta voittaa pintxon ja kalimotxo-kannun mitalla Italian jättiläisen. Jos tykkäät ruoasta ja juomasta, tykkäät San Sebastianista. Nämä vihuliaan maukkaat tapakset laittaa poskionteloissa pystyyn sellaiset ruokaorgiat, joita kerran saatuaan, tulee suuaukko halajamaan niitä lopun elämää. Kaupunki on lisäksi suomeksi sanottuna helvetin kaunis, jossa pystyy surffaamaan, vaeltamaan tai vaikkapa vaan jumittamaan lumoutuneena Atlantin hiekkarannalla. Me gusta!

Kunniamaininta: Blekholmen, Suomi

-Tämä kuvankaunis saari Helsingin edustalla on mitä mainioin paikka karata vaimolta juomaan pussikaljaa hulttiokavereiden kanssa. Saarelta kuulemma saa myös huippuruokaa ja maailmanluokan palvelua, joten suosittelen kokeilemaan. Etsikää saarelta käsiinne gay stuertin näköinen ruiskuruskettunut karvanaama, niin saatte lisäinfoa. Blekholmen on Kouvolan kävelykadun ohella ehdottomasti Suomen överein paikka!

Listalta jäi mahtavia paikkoja kuten Perhentian Islands(Malesia), Koh Rung(Kambodza), Lake Titicaca(Bolivia), Don Det(Laos), Sumatra(Indonesia), Kairo(Egypti) jne, mutta näillä mennään. Maailma ja sen jokainen maa on täynnä mielenkiintosia mestoja, joten tämä on harrastus, mihin ei ikinä kyllästy. Koska mä oon aina hehkuttanut ruokamatkailua matkailun parhaaksi alalajiksi, haluan mä kaikille kulinaristeille listata nyt myös maailman ikimuistoisimmat safkat so far... Järjestys on sattumanvarainen...

-Pekingin ankka, Kiina: Pekingiläisessä ravintolassa pekingiläisen herrasmiehen kanssa pekingiläisittäin nautittu ankka nostattaa villat pystyyn vielä vuosienkin jälkeen. Todella maineensa veroinen setti kaikkien vihreine lisuineen. Hans Välimäki saa mun puolesta painua rauhassa Pariisiin nauttimaan glaseerattua ankkaansa. Minä menen hymykuopat takaraivossa Kiinaan.

-Gado gado, Indonesia: Call me simple, mutta tässä tapauksessa yksinkertainen on kaunista. Lautasella höyrytettyjä vihanneksia ja kananmunaa. Päälle järkyttävän hyvä maapähkinäkastike, jonka jälkeen ei voi kun polvistua Mekkaa kohti ja sanoa hiljaa mielessään bismillah. Tulet tilaamaan tämän yhä uudelleen ja uudelleen.

-Sizzling Sisig, Filippiinit: Filippiinokeittiön Aki Räisänen, joka ei jätä ketään kylmäksi. Pieneksi pilkottua sian kärsää, korvaa, maksaa ja muita lärvin osia. Koko komeus maustetaan tulisilla chileillä ja tarjoillaan kananmunan kera nimensä mukaisesti tirisevänä. Toiseen käteen kylmä San Miguel ja ruokaporno otto 1 on valmis alkamaan. Tämän jälkeen voikin juoda 7 litraa Tanduayta ja kuolla onnellisena.

-Phad Thai, Thaimaa: Koko thaikkukeittiön voisi vetää listalle, mutta valitaan sieltä nyt se itselle rakkain klassikko. Epämääräinen nuudelimättö, josta löytyy vihanneksia, tofua, pähkinää, chiliä, kananmunaa ja milloin mitäkin. Unohtakaa turisteille tarkoitetut ripuliravintolat, sillä tämä ruoka pitää nauttia perinteisessä muovituoleilla varustetussa katukeittiössä. Jos Suomessa iskee phad thain ikävä, suosittelen kärräämään rasvaisen turpansa Kallion Lemon Grassiin, jossa tarjolla LÄHES Thaimaan katujen veroista huttua.

-Ajiaco, Kolumbia: Pieneen hämyiseen paikallisten täyttämään bogotalaiseen ravintolaan eksyttyäni en ollut ihan varma, mitä minulle tulee käymään. Hetken kuluttua eteeni roudattiin tämä Kolumbian kansallisruoka, joka muutti koko oman konseptini hyvästä ruoasta. Iso kulho kana-maissi-peruna -keittoa, jonka päälle kaadetaan oman tunnelman mukaan smetanaa ja kapriksia. Koko tajunnanräjäyttävä hulabaloo tarjoillaan riisin ja tuoreiden avokadojen kera. Käsittämätön setti!

-Lihavartaat, Brasilia: Brassien ruokavalio oli itselle ehkä pienoinen pettymys. Lähinnä sen lihasta, pavuista ja maniokista johtuvasta yksitoikkoisuudesta johtuen. Siitä huolimatta olen syönyt elämäni parasta lihaa Manauksen katusyöttölässä. Vilkkaan autotien varressa pakokaasun seassa nautittu grillivarras oli joltain toiselta planeetalta. Todellista laatunautaa...

-Pintxot & Kalimotxo, Baskimaa: Tätä tulikin jo ylempänä hehkutettua, mutta toisaalta San Sebastiania ei voi ylistää liikaa. Pienestä kaupungista löytyy läjäpäin Michelin-rafloja, joten ei ihme, että paikka on kaikkien suomalaiskokkien pyhiinvaelluskohde. Itse sen sijaan suosittelen näyttämään Mr. Michelinille karvaista pakaraa ja marssimaan Baskimaan kansantanssi korvilla keskustan pieniin tapasbaareihin. Baaritiskit notkuvat täynnä erilaisia herkkuja ja usein ongelmaksi muodostuukin valinnanvaikeus. Tähän päälle kannullinen baskien ylpeyttä kalimotxoa eli punkkukolaa, ni homma on valmis. Saatat mennä sisään narunvarjona, mutta ulos tulet rantapallona. Guaranteed! Eipähän rypyt näy lärvissä..

-Butterfish, Malesia: Jos mä matkustaisin pelkän ruoan takia jonnekin, olisi kohde ehdottomasti Malesia. Se on maa, jossa kiehtovasti sekoittuu kaikkien Aasian maiden keittiöt. Yksi mieleenpainuvimmista oli kuitenkin banaaninlehden sisällä kypsytetty butterfish, joka tarjoiltiin riisin, kasvisten ja huumaavan, mutta nimettömäksi jääneen kastikkeen kera. Malesia=paras safka!

-Ceviche, Peru: Tämä Perun kansallissapuska on monien mielestä sushin jälkeen maailman parasta raakaa kalaa ja tähän väitteeseen on helppo yhtyä. Lime-chili -kastikkeessa marinoitava fisu syödään maniokin ja maissin kera ja yhtälöön kun lisää kylmän Qusquena-oluen, on makumatka valmis alkamaan. Cevicheä tarjoillaan usein myös suomalaisissa huippuravintoloissa, joten rohkeasti kokeilemaan. Suosittelen Savoyta. Et tule pettymään!

-Palak Paneer, Intia: Intia on maa, jossa ei edes kiinnosta syödä lihaa. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että siellä kasvisruoat ovat niin perkeleen hyviä. Tästä parhaimpana esimerkkinä Palak Paneer, joka saa meikäläisellä alapään jöpöttämään pelkästä ajatuksesta. Tämä riisin ja naan-leivän kanssa nautittava tahnamaisen paksu pinaatti-tuorejuustokastike saattaa kuulostaa tylsältä, mutta saa lopulta sinut näyttämään tylsältä ja pyytämään anteeksi kaikkia pahoja sanoja.

-Sticky Rice, Laos: Ei uskoisi pelkän riisin pääsevän tälle listalle, mutta siinä se näyttää seisovan. Jos joskus voi olla pelkkään riisiin tyytyväinen, on se Laosissa. Nämä jannut saa sen kypsytettyä jollain ihmekonstilla sellaiseksi tahmaliisteriksi, että siitä pystyisi muovaamaan vaikka humalassa tanssivan Vladimir Putin -näköispatsaan halutessaan. Pervon koostumuksensa lisäksi se on todella hyvää. Sumatralta löytyy lähes vastaavaa riisiä, muttei näin hyvää.

-Mustekalaa & kookoskastiketta, Kuuba: Tämä ainoastaan Baracoasta löytyvä gastronomian viides evankeliumi sai meikäläisen makunystyrät tanssimaan reggeatonia ja haistattamaan vitut atrian friteeratulle jarrulevylle. Safka tarjoillaan riisin, salaatin ja baracoalaisten kuivattujen banaanilastujen kera. Asiaan ehdottomasti kuuluu höyryvän jääkylmä mojito ja päälle kyynäränvahvuinen havannalainen(sikari tai senorita, your call). Buen proveche mis amigos!

-Paistettu vesipuhveli & rakshi, Nepal: Nepalissa on paljon hyviä mättöjä, joista tämä jäi itselle parhaiten mieleen. Kahden viikon Himalaja-vaelluksen jälkeen sähköttömässä vuoristokylässä kynttilän valossa tarjoiltu, sipuleilla ja chileillä maustettu, vesipuhveli maistui paremmalta kuin mikään koskaan. Tähän ämpärillinen paikallista hirssiviinaa, rakshia ja chang-riisiolutta niin ilta oli valmis. Varsinkin kun nousuhumalassa piti laulaa nepalilaisille mammoille Pikku G:tä, oli yksi ikimuistoisimmista illoista valmis.

-Pizza & punaviini, Italia: Suomalaisella kebabliha-kinkku-pekoni-salami-pepperoni -sydänkohtauksella on niin kovin vähän tekemistä oikean italialaisen pizzan kanssa. Surffaile aikasi Rooman ahtailla kujilla etsien sitä täydellistä pikku bistroa, jossa voit upottaa torahampaasi kunnon parman kinkku-rucola-mozzarella -pizzaan ja muistella lämmöllä niitä rakkaita turkkilaisia veriveljiä, jotka pilaa tämän hienon ruoan maineen. Kylkiäiseksi kannullinen talon punaviiniä ja paikallinen Luigi soittamaan vaikka nokkahuilua. Welcome to Italy!

"Elämä on ihmisen parasta aikaa"

-Matti Nykänen-

Siinä siis tämän minun 27-vuotiaan taipaleeni kohokohtia. Mun suuri unelmani on, että joskus joku tulisi mulle kertomaan, kuinka nämä mun tarinat saivat hänet innostumaan matkailusta ja lähtemään maailmalle. Ei niinkään sen takia, että ottaisin siitä mitään krediittiä, vaan sen takia, kuinka älyttömän hienoja juttuja täältä pallolta löytyy. Mä koen olevani onnekas ja äärimmäisen etuoikeutettu siitä kaikesta, mitä jo nyt olen ehtinyt kokemaan. Me suomalaiset ollaan siitä hannuhanhia, että meillä on olosuhteiden ja talouden puolesta mahdollisuus mennä oikeastaan minne vaan. Elämä on lahja, jota ei kannata jättää käyttämättä. Pointtini on se, että vaikka kuinka rakastaisi Suomea, ei sitä kannata elää pelkästään siellä, vaan hakea edes vähän perspektiiviä jostain, missä asiat hoidetaan aivan toisin.

Kysymys, johon mä joudun Suomessa takuuvarmasti vastaamaan kymmeniä kertoja kuuluu: "Kumpi on parempi: Aasia vai Etelä-Amerikka?" Mä voin jo nyt kertoa teille, että tohon on mahdoton vastata. Se on yhtä vaikeaa, kun vastata kysymykseen: "Kumpi on tyhmempi: Jussi Halla-Aho vai Teuvo Hakkarainen?" Molemmat on erilaisia, mutta yhtä tyhmiä. Täällä on kalliimpaa, puhutaan espanjaa ja nukutaan dormeissa. Aasiassa on halvempaa, puhutaan mitä sattuu ja tehdään mitä halutaan. Aasia on yksi suuri kaaos, jonka syvässä ytimessä kuitenkin piilee aina järjestys. Latino-Amerikka taas on huomattavasti puhtaampaa ja järjestäytyneempää, jossa hommat yleensä hoituu niin kuin on sovittu. Aasian ehdoton voimavara on ihmiset. Intiaa, Vietnamia ja Etelä-Thaimaata lukuunottamatta porukka on aivan mahtavaa ja siellä pystyy luottamaan lähes ihmiseen kuin ihmiseen. Aasiassa paikalliset ovat kiinnostuneita sinusta eikä pelkästään sinun rahoista. Parhaimpina esimerkkeinä Filippiinit, Laos, Nepal ja Sumatra(Indonesia). Latinoissakaan ei mitään vikaa varsinaisesti ole, muttei he myöskään ole yhtä avoimia kuin itäiset ystävämme.

Etelä-Amerikasta sen sijaan löytyy luonnon puolesta makeempia kohteita, joita katsellessa haukkoo henkeä vielä vuosienkin päästä. Löytyy Amazoniaa, Patagoniaa, Iguazun putouksia, Andien vuoristoa, Machu Picchua, Perdidaa ja vaikka mitä muuta. Yksi Aasian suuri plussa verrattuna Etelä-Amerikkaan, on ruoka. Latinot syö joka paikassa paljon lihaa ja ruoka on paljon yksitoikkoisempaa, kun taas Aasiasta löytyy mitä erikoisimpia yhtälöitä. Siellä ruokalista myös elää huomattavasti enemmän siirryttäessä maasta toiseen. Parasta latinalaisessa maailmassa kuitenkin on katujen syke, musiikin rytmit ja se tunne millä latinot elää. Monissa maissa(mm. Brasilia, Kuuba, Kolumbia) paras aktiviteetti on lähteä samoilemaan kaupungin kaduille ja seuraamaan elämää. Lapset pelaa jalkapalloa. Nainen pesee pyykkiä. Kulman takana yksinäinen mies soittaa kitaraa ja kolmen hengen naisporukka tinkii mangokauppiaalta parempaa diiliä. Viisi kaverusta hakkaa korttia. Yksikätinen leidi kerjää kolikkoa. Jalaton invalidi raahautuu käsien varassa kulmakuppilaan. Kaikki on niin aitoa. Tunnelma on käsin kosketeltavaa. Tämä on elämää...

"Jos tämä on järjestystä, tulisi meidän koittaa kaaosta"

-Steen1-

Ei tarvi lukea ruudinkeksijää cv:ssä huomatakseen mun blogeihin sisältyvän suomi-piilovittuilun. Itse asiassa se ei edes ole kovin piiloa vaan täysin ansaittua kritiikkiä, joka toivottavasti on saanut edes joskus jonkun miettimään asennettaan ja käyttäytymistään. Mä oon aikaisemmissa blogeissani avautunu vapaudesta, pinnallisista ja tekopyhistä suomalaisista ja vaikka mistä, joten se niistä tällä erää. On kuitenkin yksi juttu, josta mä haluan tähän loppuun vielä kirjottaa. Mä tiedän, että siellä kotivastaanottimien ääressä näitä mun stooreja lukee muutamia ihmisiä, jotka naureskelee mun jutuille ja mielipiteille. Suomi, kun on selän takana paskaa puhuvien luvattu maa. Suotakoon se ilo heille. Mä kuitenkin oon sitä mieltä, et tää on suunnilleen ainoa asia maailmassa, josta mä todella tiedän mitä puhun. Mä itse asiassa luulen, että suomalaisten suurin ongelma on se, ettei me OIKEASTI tiedetä mitä maailmalla tapahtuu. Jos me todella oltaisiin maailman tapahtumista viisaampia, mä takaan, oltaisiin me myös huomattavasti onnellisempia ja käyttäydyttäisiin ihan eri tavoin kuin nyt. Jos joku väittää uutisten ja sanomalehtien välityksellä tietävänsä mitä maailmalla tapahtuu, puhuu hän maailman suurinta paskaa.

"Hullunlehmäntauti, SARS, sikainfluenssa;

kusetuksen tajuumiseen ei tarvi kuuluu mensaan;

mä maksan niiden velkaa, mut valittaa mä en saa;

mä tarvin vittu rätin ja pullollisen bensaa!"

-Steen1-

Tämä maailma on paha, muttei läheskään niin paha kuin media antaa ymmärtää. Älkää hyvät ihmiset uskoko kaikkea, mitä siellä sanotaan. Tämänkertainen kritiikkini meneekin vahvasti kansainvälisen median suuntaan. Muistakaa, että media myy pelkoja ja vain sinä voit päättää myytkö itsesi vai ajatteletko omilla aivoilla. Ainoa tapa todella tietää, mitä maailmalla tapahtuu, on matkustelu. Muuallekin kuin Phuketiin tai Las Palmasin suomibaariin, missä paikalliset puhuu sujuvampaa Suomea kuin Pataässän asiakkaat. Saatte vapaasti olla toista mieltä jos haluatte olla väärässä. Voi niitä tuhansia kertoja, kun mä olen lukenut lehdistä uutisia ulkomailla kuolleista suomalaisista, räjähdyksistä, vaarallisista oloista, mellakoista ja ties mistä liioitellusta...

"Suomalaismies kuoli Thaimaassa käärmeen puremaan."

"Suomalainen opiskelija menehtyi kolarissa Etelä-Afrikassa."

"Suomalaistyttö raiskattiin ja tapettiin Malagassa."

"Suomalaispastori tukehtui tekopenikseen Pattayalla."

Viimeinen oli omasta hatusta, mutta pointti varmaan tuli selväksi. Onko teistä kukaan ikinä lukenut uutista siitä, kuinka joka vuosi kymmeniä tuhansia suomalaisia matkustaa suvereenisti ympäri palloa ilman minkäänlaisia ongelmia? Minä en oo. Ymmärrettävää sinänsä, koska kyseisen uutisen viihdearvo olisi aika minimaalinen. Raha pyörittää maailmaa ja media on puhdasta bisnestä. Jos mä oon ihan rehellinen, on Suomi yksi vaarallisimmista paikoista, missä oon ikinä käyny. Siellä jos jossain saa turpaansa ilman mitään syytä. Itsekkyys kun tekee ihmisestä vaarallisen eläimen...

Se, että Pablo Escobar pyöritti kauan sitten huumekartellia Medellinissä tappaen satoja ihmisiä ei tarkoita, etteikö Kolumbiaan voisi matkustaa vuonna 2012. Se, että inkakuningas Carloksella oli ripuli pilaantuneen banaanin takia 400 vuotta sitten, ei tarkoita, että ruoka olisi epäpuhdasta Perussa tänä pävänä. Se, että paikallinen gigolo ryöstää 46-vuotiaan pieksamäkeläisen känni-Hannun Copacabanalla, ei tarkoita, ettei Brasiliaan kannata matkustaa. Pitää muistaa, että toisin kuin Suomessa, maailmalla pitää ottaa itse vastuuta teoistaan. Se voi olla monelle Hervannan jurriääliölle kova pala katsoa seuraavana päivänä taskut tyhjinä peiliin ja tunnustaa, että itsekin olis voinut tehdä jotain toisin. Sen sijaan tyydytään raportoimaan, kuinka vaarallinen maa on ja haukkumaan paikalliset alimpaan helvettiin. Käsittämätöntä touhua!

Eiköhän tämä tarinointi rupee taas tällä erää riittämään. Loppuun haluan vielä sanoa, että vaikka te kuinka lukisitte mun blogeja, ette te tuu ikinä ymmärtämään mua, ennen ku itse lähdette pitkälle retkelle. Sen takia mä toivonkin, että joku saisi sen kipinän ja lähtisi rohkeasti maailmalle seikkailemaan ja tulisi sanomaan vuoden päästä, et jumalauta sä Mane olit oikeassa! Vaikeinta on tehdä se päätös. Loppu sujuu kuin itsestään ja voin luvata, ettei elämä oo enää entisensä. Nyt mä en toivo muuta, kun et ton purukumista ja pahvilaatikoista tehdyn Aeroflotin siivet kantaa mut onnellisesti Suomen kamaralle, jotta mä pääsen viettämään hauskan kesän mun mahtavien frendien kanssa. Kuten oon aina sanonut, ootte te ainoa asia, joka saa mut tulemaan kerta toisensa jälkeen takaisin. Jos teitä ei ois, en mä todennäkösesti palais ikinä Suomeen. Nyt kiitos kaikille blogia seuranneille ja hyvää kesää. Tavataan kesäkissojen kera terassilla. Adios el mundo, bienvenido a Finlandia!

Next trip: Australia

"Älä kerro minulle kuinka koulutettu olet,

kerro paljon olet matkustanut"

-Profeetta Mohammad-

T. Profeetta Mane