Profile
Blog
Photos
Videos
Päivän biisi: -Creedence Clearwater Revival- "Fortunate Son"
http://www.youtube.com/watch?v=JBfjU3_XOaA
"Jos haluaa suojella jotain tässä maailmassa, on ensin opittava arvostamaan sitä"
-Bolivialaisen luonnonpuiston tunnuslause-
"Jos haluaa oppia arvostamaan jotain, on opittava ensin ymmärtämään"
-Kiinalainen sananlasku-
"Jos haluaa oppia ymmärtämään jotain, on otettava ensin pää pois perseestä"
-M. Rasi 4.5.2012-
La Paz oli tässä vaiheessa trippiä pelkkä välipysäkki. Tarkoituksena oli hoitaa pakollista paperisotaa Jackie Brownista tutun kuumaakin hotimman Pam Grierin kaksoisolentoa muistuttavan Kuuban suurlähettilään kanssa, jotta saadaan aikanaan poika sisään Cheguelandiaan. 30 dollaria tiskiin ja hymyssä suin ulos lähetystöstä onnellisena Kuuban viisumin haltijana. Tarkoitus oli vielä myöhemmin palata tähän erikoiseen kaupunkiin, joten siitä lisää myöhemmin. Nyt oli aika kääntää googlet kohti etelää ja Salar de Uyunia.
Kaikki, ketkä on ikinä jalallaan astunut Boliviaan, tietää mikä Salar de Uyuni on. Sen sijaan kovin moni, joka maassa ei ole päässyt vierailemaan, tuskin omaa haisuakaan siitä, mikä kyseinen nimihirviö oikein on. Nyt tämä vuosikymmeniä kestänyt, hermoja raastava ja parisuhteita koetellut piina kuitenkin helpottaa, sillä minä kerron. Salar de Uyuni on maailman suurin ja korkeimmalla sijaitseva suola-aavikko ja samalla Bolivian tunnetuin turistipesäke. Aavikolle tehdään 1-4 päivän jeeppisafareja ympäri surrealistisia maisemia. Mä törmäsin Uyunissa loistavaan suomiparejaan Sariin ja Kariin, joiden kanssa päätettiin porukalla lähteä kolmen päivän aavikkomatkalle kohti suurta ja tuntematonta. Meidän tiimiin liittyi lisäksi jenkkipariskunta Jason ja Brooke, unkarilainen zirkku "enmuistanimeä" ja kuskin virkaa päivystänyt Cesar. Siispä taskut täyteen kokalehtiä, kamat jeeppiin ja kaasua!
DAY 1
Tour de suola-aavikko alkoi heti mielenkiintoisesti, koska ensimmäinen pysäkki oli junien hautausmaa. Kyllä, luitte aivan oikein. Kyseessä siis hautausmaa, jossa lepää rauhassa läjäpäin ikivanhoja junia. Mestan historia juontaa juurensa alueen aktiiviseen kaivostoimintaan, jonka tarpeisiin raiteet on aikanaan rakennettu. Käytöstä poistuneet junat on sittemmin kasattu samalle alueelle turistinähtävyydeksi. Mä voin kuvitella, kuinka kaikki VR:n sikariportaan natsifasistit näkee märkiä päiväunia kyseisestä paikasta. Itse sen sijaan hautasin paikan "luulin jo nähneeni kaiken" -kansioon ja jatkoin matkaa. Ei sillä, etteikö meidän rakkaalle, lähes pakkasen kestävälle, pendolinollekin löytyisi paikka porttien takaa.
Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli tämän jälkeen itse Salar de Uyuni. 3600 metrin korkeudella 12 000 neliökilometrin laajuudelle ja 8 metrin syvyyteen levittäytyvä vitivalkoinen suola-aavikko laukesi kasvoillemme voimalla, johon ei suomalainen umpihankikaan vedä vertoja. Paikasta oli aiemmin nähnyt kuvia, mutta silti sen karuuden ja kauneuden kiehtova kombinaatio pääsi yllättämään. Mika Häkkistä lainatakseni: "Amboliivebul!" Silmänkantamattomiin levittäytyvä valkoinen suola, loi myös täydellisen ympäristön mielikuvitukselliseen valokuvaukseen. Porukka loi erilaisia valokuvailluusioita käyttäen apunaan mm. muovidinoja, kahvikuppeja, kenkiä ja muuta rekvisiittaa. Itsellä sen sijaan oli aika hypätä taas lupaukseni mukaisesti Borat-simmareihin ja ikuistaa La senorita de suola-aavikko koko komeudessaan. Mark my words, this Borat costume will be a thing....... NOT! Samassa rytäkässä päästiin käymään suolahotellissa, jonka suolakivestä veistetyillä jakkaroilla halukkaat pystyi nauttimaan ylihintaisia virvokkeita tai vaikka arvostelemaan ylipainoisia kilpailevia safarilaisia. Päivä numero uno päättyi lopulta suola-aavikon ulkopuolelle maailman ehkä karuimpaan kylään, jonka kivitalojen uumenissa nautittiin hanurit suolassa laamapihvejä ja perunoita ennen unille häipymistä.
DAY 2
Toisen päivän maisemat muuttui merkittävästi, kun suolamaisema vaihtui psykedeeliseen punaiseen hiekkaan, kivikasoihin ja ympärille levittäytyviin tulivuoriin. Tasaisin väliajoin ohjelmassa oli stoppi valtavilla vuoristolaguuneilla, jonka jälkeen taas jeeppi tanaan ja hanaa! Oli kyllä jäätävän hieno fiilis tykittää pitkin flamengojen valtaamia tasankoja huudattaen autostereoista samalla Dire Straitsin, Bob Dylanin ja CCR:n kaltaisia vihreäksi jämähtäneitä el classicoita. Musiikki vaan on niin paljon parempaa tien päällä.
Siinä missä venäläiset vodkanarkkarit oli merkannut omat maasturinsa konepeltiin kiinnitettävillä Rysslandian lipuilla, oli meillä oma tunnusmerkkimme. Puolen päivän aikoihin Jason, tuo Texasin lahja kaikille maailman aavikkorotille, huomasi kaukaisuudessa jotain. Pusikon juurelta löytyi laamapoikasen luuranko, josta saatiin mersun rynnäkkötähtäintä muistuttava keulakuva meidän aavikkotankkerin konepellille. Tunnit vieri, kilometrimittari juoksi ja lopulta saavuttiin Laguna Coloradalle, jossa oli tarkoitus viettää toinen yö. Laguuni oli siitä erikoinen, että se oli väriltään punertavan oranssinen. Lisäksi se oli vaaleanpunaisten flamengojen valtaama, joten oli hyvä hetki seurata tämän tyylikkään ja muotitietoisen siivekkään niin kovin karua elämää läheltä. Laguna Colorada ja viereinen kylä sijaitsee 4270 m korkeudessa, mikä meille valkoisille alankojen kasvateille tarkoittaa kylmempää ilmaa, nopeampaa pulssia ja vähemmän happea. Tiedossa oli siis retken fyysisesti rankin yö.
DAY 3
Vuoristotauti on vittumainen tauti. Se aiheuttaa yleensä kaameaa hedaria, pahoinvointia ja oksentelua. Meikäläinen oli painellu jo kuukauden päivät vuoristossa, joten ilmanalaan oli jo tottunut. Jason ja muutama muiden seurueiden jäsen sen sijaan vietti tuskaisen yön pirjoliisan ja vessanpöntön lämpimässä syleilyssä. Tautiin ei ole muuta lääkettä, kun mennä alaspäin. Tämä oli kaikille sairastuneille huono uutinen, koska aamun ohjelma oli jyrkästi ylöspäin.
Herätys klo 4.30 ja aamiaisen jälkeen painettiin reiluun viiteen kilsaan geysireille tsekkaamaan auringonnousua. Vulkaanisesta maaperästä kohonnut kuuma höyry ja kiehuvat mutalammikot lämmitti kivasti allekirjoittanutta, joka tapansa mukaisesti sluibaili paikalle släpäreissä ja shortseissa. Geysireiden jälkeen ohjelmanumerona oli välilihaa rentouttava kuuma lähde, jonka höyryävän vulvan uumenissa oli mahtava nauttia perinteikästä aamuseitsemän olutta ja tiirailla auringonnousua. Näin rupesi pikku hiljaa virallinen ohjelma olemaan lopussa. Päivän aikana tarkastettiin vielä muutama tulivuorien ympäröimä laguuni ja Salvador Dali -aavikko, ennen kun lähdettiin etenemään takasin kohti Uyunin kylää. Paluumatkalla kärsittiin vielä keskellä aavikkoa pakollinen rengasrikko, jonka Cesar hoiti ammattimiehen varmuudella ja hoiti väsyneen porukan onnellisesti perille.
Loppuyhteenvetona sanottakoon, että Salar de Uyuni oli ehdottomasti 100 euron arvoinen kokemus. Road trip on aina road trip ja taas kerran tuli todistettua se, että karukin voi olla kaunista. Todennäköisesti tämän lähemmäs ei avaruuden maisemia maapallolla pääse, joten lämpimästi molemmat peukalot kohti kattoa. Suuret kiitokset myös Sarille ja Karille! Oli mahtava tavata muitakin avarakatseisia suomalaisia maailmankansalaisia, jotka ymmärtää, että maailmassa on muutakin kun sisu, sauna ja Soinin Timppa. Ennen kaikkea oli helvetin hauska puhua pitkästä aikaa paskaa suomeksi. Tack så bra!
Nyt mä lähden etenemään takaisin kohti La Pazia... Välissä mulla tosin on yksi todella mielenkiintoinen pysäkki, mutta siitä lisää ensi kerralla...
P.S. Nyt vahvasti näyttää siltä, että meikäläisen teknisestä laiskuudesta johtuen ei valokuvia tältä reissulta saada eetteriin, kun vasta Suomessa. Toisaalta, kuten Tirvan tanssilavan naistenhaku on jokaista Valkealan räkäturpaa opettanut, hyvää kannattaa odottaa...
- comments
Elmo Aivan mahtavaa settia jalleen. Villeissa unelmissa toivon lahtevani jaban kanssa reissuun viela joku paiva.
SariKari Kiitsa itelles ja terkut Galapagosilta! Otahan iisisti romminhuuruisten salsojen keskellä.
Mane Elmolle tiedoks et tulossa on Australiaa, Jenkkilää, Kolumbiaa, Meksikoa, Karibiaa, Malesiaa, Kanadaa, Myanmaria jne jne, Mut koska mä en oo ihan varma kuka tän nimimerkin takana on, pitää sun hieman valasta, että tiedän ketä venaa lentokentällä...