Profile
Blog
Photos
Videos
Perjantai 4.9, lauantai 5.9, sunnuntai 6.9, maanantai 7.9
Voi tätä keinutuksen määrää. Kolme päivää kuivalla maalla ja vieläkin öisin huojuttaa, kun laivalla konsanaan.Otimme yhden lisäyön Quitossa, kun emme millään jaksaneet lähteä reissaamaan perjantaina. Se olikin toivottavasti viimeinen yö tuossa taskuvarkaiden ja rikollisten paratiisissa. Säästyimme ainakin toistaiseksi ryöstelyltä, mutta kovasti tuntui muille turisteille tapahtuneen. Sveitsiläistyttö esitteli käsilaukkuaan, joka oli viillelty auki ruuhkabussissa, mitään saalista ei tosin herunut. Kyllä mekin tarkkailimme selustaamme aika huolellisesti, ensimmäistä kertaa sitten Filippiinien Cebun, joka on äänestyksessämme voittanut kauheimman kaupungin ykköspalkinnon.
Hiukan olin ilmeisesti väsynyt edellistä blogia kirjaillessani, että muutama tarina jäi kokonaan tallentamatta. Galapagosilla toimii maailman hienoimpiin lukeutuva postitoimisto. Postimerkkejä ei kirjeiden lähettelyyn tarvita, eikä juuri muitakaan kuluja valtiolle toimistosta tule sillä miehitys puuttuu myös kokonaan. Homma toimii seuraavalla tavalla: Vuosisatoja Florianan rannalla on ollut tynnyri, johon jokainen voi postinsa jättää. Samalla matkaan otetaan kirjeet tai kortit, jotka ovat menossa samaan suuntaan kuin itsekin. Testiksi jätimme kortin omaan kotiosoitteeseemme ja otimme matkaan Helsinkiin suunnatun kirjeen. Katsotaan josko seuraavaan vuosikymmeneen korttimme tulisi perille.
Asiasta ankkuriin (kun merellisissä tunnelmissa olemme aikaamme viettäneet), tiesittekö muuten, että Bolivisassakin on laivasto. Eihän asiassa muuten mitään hassua olisi, mutta kun Bolivia sattuu olemaan sisämaassa. Kaverit ilmeisesti seilaavat Titikakaa ympäri ja valmistautuvat yhteenottoon Perun kanssa, vaikka maiden välit ovat kuulemma varsin sopuisat, että sellaista.
Nyt kuitenkin olemme päässeet Banosin kaupunkiin, joka käännettynä tarkoittaisi kylpyhonetta tai vessaa, mutta tässä tapauksessa ilmeisesti kylpylää. Kaupunki on täynnää enempi ja vähempi ränsistyneitä maauimaloita, joissa viikonloppuisin koko lähiseudun lapsukaiset perheineet tuntuvat ilakoivan. Ihan ei visio vastannut minun kuvitelmiani rauhallisista termaalikylvyistä. Muuten kaupunki on pikkuruinen, viehättävä ja aurinkoinen. Lähiympäristössä on huomattava määrä vesiputouksia ja niinpä mekin vuokrasimme auton ja lähdimme retkelle. Tai noh, auton ja auton, ehkä ennemmin neljä pyörää ja ratin.Kypärät päähän ja menoksi. Pikku mopedimme ei hirvittävän kovaa vauhtia kulkenut, mutta oli huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto esimerkiksi maastopyärille, kun matkaa kertyisi kuitenkin kuutisenkymmentä kilometriä. Herra tottakai toimi kirpun kuskina, kun rouvaa hiukan hirvitti tuo rekkojen ja bussien joukossa ajaminen.
Teimme taas kerran pienen kävely ekskursion, kun laskeuduimme noin 300 porrasta alas vesiputoukselle ja tietenkin kiipesimme ylöskin. Sunnuntain päätimme eläintarhassa kaikkien paikallisten lapsiperheiden seurassa. Miten niitä riittääkin joka paikkaan. Aikamoista hulinaa sielläkin oli ja hiukan olimme tietysti pettyneitä kun suurimman osan eläimistä olimme nähneet jo luonnonvaraisinakin. Vielä muutama päivä lepoa ja sitten kohti uusia seikkailuja, joskaan emme ole vielä päättäneet mihin suuntaan lähtisimme.
- comments