Emäntä meni nukkumaan, kun ei Juhannusta ymmärrä.

Nyt on Juhannus. Yritän yrittää viettää Juhannustani täällä Filippiineillä Suomalaiseen tapaan, mutta siinä kuitenkaan onnistumatta. Istun rannalla ja kuuntelen aaltojen kohinaa. Olen aina näillä ulkomaidenreissuillani pyrkinyt kunnioittamaan Suomalaisia perinteitä ja pitämään Suomalaisen asenteen, paikallisia kuitenkin kunnioittaen.

Juhannus on minulle kuin uusivuosi. Itseasiassa, jostain syystä sekoitan aina Juhannuksen ja uudenvuoden keskenään. Mielestäni Juhannuksena aloitetaan jotain uutta. Juhannuksena on valo korkeimmillaan ja siitä lähdetään pimentymään.

Tämä mielestäni tarkoittaa uuden ajan syntyä.

Jostain syystä Juhannukseeni kuuluu kuitenkin aina alkoholi.

Mutta miksipäs ei.

Vaikka olenkin eri puolella maailmaa ja ylisuuret hämähäkit kiiruhtavat kohti alushousujani, ei tämä muuta Suomalaisuuttani mihinkään.

Ajattelin kirjoittaa jotenkin väkevää tekstiä, mihin jokainen Suomalainen voisi jollain tavalla yhtyä. Mutta miten sellaista voi kirjoittaa kännissä palmupuiden alla.

Palmupuiden ja kalansuomujen maailma ei kuitenkaan ole mitenkään erikoinen.

Samanlaiset alkoholiongelmat ja työn vähyys, on täälläkin voimassa.

Monet ihmiset ajattelevat, että minä olen jotenkin etuoikeutettu olemaan täällä. Mutta samaa paskaa se on täälläkin. Tottakai paremmat kelit.

En nyt lähde näihin, mutta kyllä sossua täälläkin kaivattaisiin.

Samaa paskaa, eri paketti.

No, tässä vaiheessa täytyy varmaan jo tyhmemmänkin jo tajuta, että Jari onjo kännissä ja hänellä on koti-ikävä.

Minä rakastan kaikkia teitä kavereita ja olis mahtavaa tulla Suomeen...

PS: Aika kivinen ranta, mutta taidampa kuitenkin lähteä uimaan...

Nän uineena, voin sanoa, että en hukkunut. Eikö tämä uiminen ja hukkumuinen ja muu veneileminen kuulu kuitenkin Juhannukseen.

No, kävin uimassa. Ihmeellisiä valoelukoiten kera. Psykedeeliset elikot kiinnittyivävät vartalooni , kummallisia vihreitä ja sinisiä valoja luoden. En Tiedä oliko tämä jonkinlaista kiima kutsua, mutta kivasti se kehollani kutkutteli. Kaikenmaailan ötököitä... Hauskoja kuitenkin...

Toisessa suunnassa oli pilkkopimeää, mutta kivat valohattivatit pitivät minut lähellä rantaa.

Ei ollut kokkoa, mutta ainakin jotain valoa...

PS: Oranssit muurahaiset puree...

Hyvää Juhannusta!

Seuraavana aamuna huomasin, että tämä perkeleen jorpakko vei vihkisormukseni. Sitä sitten yritin koko aamun sieltä helvetin järvestä etsiä, mutta eihän sitä enään löydä. Nyt ollaan sitten varmaan meren kanssa naimisissa...

Juhalle: Kaikki kunnossa kun ei olla Manilassa ja asutaan kuitenkin seitsamannessa kerroksessa...

HuiJari