Profile
Blog
Photos
Videos
Tikalin Maya-rauniot nahtyani ja pari erittain rentouttavaa paivaa loistavassa hostellissa vietettyani kerasin tanaan kamppeeni kasaan ja suuntasin kohti etelaa, Rio Dulcea ja Caribian rannikkoa. Tata kirjoittaessani (paperille tietysti) istun bussissa. Pellot ja sademetsan peittamat kukkulat vilahtelevat ohi. Aurinko on juuri laskemassa kukkuloiden taa luoden erittain kauniin, mystisen maiseman horisonttiin. Bussiin noustuani pieni poika tuli juttelemaan minulle, ihmeissaan mista tallasia ihmisia tulee. Poika on aitinsa ja pikkuveljensa kanssa matkalla rajalle. Pojalla ei ole papereita. Muovailuvahaa pojalla kuitenkin on. Han tulee esittelemaan taideteoksiaan. Pyydan kissoja, kilpikonnan, koiran, talon, pikkuveljen muotokuvan, koko perheen. Viimeisena poika tuo minulle lentokoneen. Lahjaksi. Bussista noustessani naan viela pojan vilkuttavan takaikkunasta, kun bussi kaahaa tiehensa.Matkustaminen on ihanaa. On ihanaa paasta irti arjen rutiineista, keskittya vaan nauttimaan olemassaolosta ja tekemaan asioita, joita tekee mieli tehda. Matkustaessa on helppo olla impulsiivinen. Pitaisi oppia kotonakin olemaan rennommin ja nauttimaan elamasta ilman jatkuvaa kiiretta. Lupaan itselleni opetella tata.On myos ihanaa nahda upeita paikkoja, luonnon ihmeita, erilaisia kulttuureja. Voi ihmetella ja oppia ymmartamaan. Kenties parasta on kuitenkin uusiin ihmisiin tutustuminen. Matkailijoita lahes joka maailman kolkasta, kaikilla intohimona nahda maailmaa, seikkailla. En vielakaan lakkaa hammastelemasta kuinka helppoa on tutustua uusiin ihmiseen reissaillessa. Muiden reissajien kanssa on mahtavaa hengailla ja vaihtaa kokemuksia, mutta ainutlaatuisinta on tavata paikallisia ihmisia. Jutella ja oppia heidan elamastaan.
- comments
Ilona Ai että taitaa olla aika ihanaa siellä :)
anna-maija Voi miten jännältä kuulostaa. Voiku olisi nuorempi, vaikka kait sitä vieläkin vois, vai voisko? Pidä itsestäsi huolta ja nauti vapaudestasi.