Profile
Blog
Photos
Videos
Etela-Perun pakolliset turistinahtavyydet ja Lounais-Bolivia
Reitti: Lima-Cusco-Aguas Calientes-Machu Picchu-Aguas Calientes-Puno-Lago Titicaca-La Paz-Uyuni-eramaa-Salares de Uyuni-Uyuni
Vietettyani viikon Limassa uuteen kotiini ja naapurustooni tutustuen, tuli aika ottaa vastaan vieraita kotisuomesta ja lahtea taasen reissuun. (Kerron enemman Limasta ja elamasta siella, kunhan palailen talta reissultani.) Talla kertaa suuntasin pariksi viikoksi iskan ja pikkusysterin kanssa kohti Etela-Perua ja Boliviaa.
Iskan kanssa reissailu on ollut hiukan kulttuurishokki, matkustuskulttuurishokki. En ole tottunut matkaamaan kuin parahin turisti, jolle kaikki taytyy olla niin kuin kotona ja hotelli valitaan sangyn pehmeyden perusteella. Vaikka kaikki hienoudet (taksi paikallisbussin sijaan, kallis turistiravintola halvan paikallisten suosiman ruokalan sijaan, hieno hotellihuone dormisangyn sijaan...) ovatkin menneet vaatijan pussista, tuntuu kaikki tuo tuhlailu kovin turhalta ja superturistin elaman hiukan sieluttomalta. Kivaa on kuitenkin ollut.
Vieraideni saavuttua kierrettiin ensin Liman pakollisia turistinahtavyyksia paivan ajan. Toisen paivan aamuna lennettiin Limasta Cuscoon, sielta matkattiin paikallisbussilla Ollantaytamboon, josta jatkettiin matkaa overikalliilla turistijunalla Aguas Calientesiin (tunnetaan myos nimella Machu Picchu Pueblo). Illalla syotiin herkullista alpakkapihvia hienossa ravintolassa. (Tai siis Ilonahan otti pitsan ja iska tuttua ja turvallista nautaa.)
Seuraavana aamuna noustiin jo ennen auringonnousua ja matkattiin kuumottavaa jyrkkaa vuorenrinnetta kiemurtelevaa soratieta bussilla Machu Picchulle. Iska joutui taas matkustamaan silmat kiinni korkeanpaikankammonsa vuoksi.
Machu Picchu oli tarunomainen, kaunis ja kiehtova. Ei niinkaan itse raunioiden erityisyyden vuoksi, vaan niiden sijainnin. Saapuessamme Picchulle ymparillamme velloi sankka sumu, joka pikkuhiljaa antoi tieta auringonpaisteelle ja paljasti meille rauniokaupungin ja sita ymparoivat henkeasalpaavat maisemat: jyrkat, kooorkeat ja vehreat vuoret.
Kiivettiin Ilonan kanssa jyrkkia rappuja laheiselle vuorenhuipulle, Wayna Picchulle, ihailemaan vielakin upeampia maisemia. Ilona sai noin kolmen tunnin kiipeilyreissusta punaisen naaman, hikisen selan ja vasymyksesta vapisevat jalat. Mullahan ei tuntunu missaan...
Seuraavana paivana matkustettiin junalla ja taksilla takaisin Cuzcoon ja sielta edelleen Punoon, 3800 metrin korkeuteen, Titicaca-jarven kupeeseen. Vuoristotaudin oireet (vasyminen, paansarky, huimaus, ruokahaluttomuus...) saatiin peitottua kokateella, buranalla ja levolla.
Titicaca-jarveen tutustuttiin paivaretkella, jolla paasimme kummastelemaan kelluvia, ruo´oista rakennettuja saaria, Islas Flotantes, ja niiden ystavallisia asukkaita, jotka pukivat minut perinnepukuunsa ja yrittivat myyda kasityokraasaansa. Vierailtiin myos Isla Taquilalla, todella kauniilla parin tuhannen asukkaan saarella. Sininen vesi, kuuma aurinko ja puskainen kasvillisuus toivat hammastyttavan paljon mieleeni Valimeren rannat, vaikka oltiinkin 3800 metrin korkeudessa jarvella, toisella puolella maapalloa.
Titicacalta matkattiin Boliviaan, La Paziin. Tutustuttiin (tai siis Iskahan makasi hotellihuoneessa flunssassa ja turistiripulissa) paiva La Pazin kaoottisiin katuihin, kymmeniin kasityokraasakauppoihin ja hammentavaan noitatoriin, jolla myytiin kokalehtia, San Pedro -kaktusta, alpakan sikioita ja kaikkea muuta vaivaan kuin vaivaan.
Illalla lahdimme yobussilla kohti seuraavaa maaranpaata, Uyunia. Onneksi bussimme levisi aamuyosta keskelle autiomaata venyttaen 10 tunnin bussimatkamme noin 20 tuntiin.
Uyuni on tomuinen, rahjainen, tuulenpieksema ja jatehuolloton pikkukaupunki 4600 metrin korkeudessa. Rumuudestaan ja hyytavasta ilmastostaan (paivalla kuuma aurinko polttelee, mutta yolla jaatava aavikkotuuli viilentaa ilman lahelle nollaa astetta) huolimatta se on suosittu matkailijoiden keskuudessa. Tahan syyna on laheiset luonnonihmeet. Naita luonnonihmeita, eramaata erikoisuuksineen ja etenkin valtavia Uyunin suolatasankoja, mekin tulimme katsomaan.
Niinpa lahdimme kolmen paivan autiomaakierrokselle kolmen muun turistin seka herttaisen kokin ja loistavan kuskimme, Linon, tayttamalla jeepilla. Tasta kierroksesta lisaa seuraavassa blogikirjoituksessani. Nyt hiukan kuvia naamakirjaan.
Ciao!
- comments
anna OI että miten hienoa! Voi miten naurettiin kun sami luki blogia ääneen ja kertoi siitä kun iskä söi nautaa ja ilo pitsaa. Legendaarista! Kuka sitten olikaan lentokakkkataudin kourissa:) Odottelen innolla kuvia niistä lauttasaarista ja suolatasangolta. Noitatohtorin kauppatavaratkin kiinnostaisivat kovasti. Huima matkakuume! Tersui Ilolle ja Iskälle, jos Isukki ei ole vielä ehtinyt lähteä. Halei