Profile
Blog
Photos
Videos
18.2.2010
Nyt ollaan pari päivää toivuttu trekistä täällä Pokharassa ja huomenna on aika ottaa kurssi kohti
Chitwanin luonnonpuistoa ja lähteä jahtaamaan Bengalin tiikeriä.
Matka Chitwaniin taittuu osaksi bussilla ja osaksi kumiveneellä koskenlaskun merkeissä.
19.2.2010
4h bussimatkan jälkeen ollaan jokitaipaleen starttipisteessä ja aletaan vaihtamaan sopivaa vaatetusta
päälle,sillä todennäköisesti tullaan kastumaan! Käydään läpi kaikki turvallisuusjutut ym,heitetään
kamat veneeseen ja hypätään kyytiin. Pari tuntia koskien kuohuja takana ja jätkien kanssa siinä puhutaan,
että tää on kyllä aika laimeeta,olis pitäny lähtee katsastaan jotain rankempia koskia. Nepalista löytyy
koskia ihan aloittelija tasosta yber hc pro tasoon,jonnekka ei ole meillä mitään asiaa.
Meidän reissu sijoittu johonkin vaikeusasteikon puoleen väliin.
Reissun loppu alkaa häämöttään,enää pari koskea jäljellä. Toiseksiviimeinen koski olikin sitten aika kova!
Muistan meidän oppaan viimeiset sanat keskellä koskea:kääntäkää,kääntäkää,melokaa jumalauta!
Kumivene kääntyy keskellä pahimpia kuohuja poikittain ja juuri kerkeää tajuamaan,että ei helvetti se on
menoa! Botski iskeytyy poikittain pahaan pyörteeseen ja yhtäkkiä kaikki on veden varassa. Suuntavaisto
katoaa täysin vedenalla,pyrin pintaan,mutta jotain tippuu päälleni,ollaan taas jossain pohjassa ja vesi
virtaa rööreistä sisään,yritän nousta taas pintaan,mutta kumivene on päälläni,enkä pääse ylös.
Iskee pieni epätoivo päälle,kun hapesta ei ole tietoakaan,alkaa jo ajattelemaan,että ei helvetti olikahan
tämä nyt tässä. Paskamainen tapa kuolla. Jollain tavalla pääsen vihdoin pintaan yskien vettä keuhkoista.
Iskee uudelleen paniikki päälle,missä on Joonas ja Jarno. Joonaksen jalka oli jäänyt
veneeseen kiinni,joten puoli miestä oli veden alla ja toinen puoli kiinni veneessä.
Jarno oli lentänyt ilmeisesti meikäläisen päälle jonka jälkeen joutunut virran vietäväksi. Toinen vene
poimi Jarnon kyytiin kosken alajuoksulta myöhemmin. Opas kiskoi minut ja Joonaksen ylös veneeseen
ja nauroi kauheaa huutonaurua. Siinä oli vielä sen verran sekaisin,että oli todella lähellä,ettei opas
toimittanut ankkurin virkaa loppumatkaa.
Saavuttiin Chitwanin luonnonpuistoon majapaikkaamme,kamat kuivumaan koskiseikkailun jäljiltä ja unta
kuulaan.
20.2.2010
Aamulla hypättiin elefantin selkään ja viidakkoon jahtaamaan Bengalin tiikeriä. Tiikeriä ei näkynyt,mutta
sarvikuonoihin,villisikoihin ja peuroihin törmättiin.
21.2.2010
Tiikeriä tänne tultiin katsomaan,eikä sitä vielä ole löytynyt,on pakko lähteä viidakkoon yöksi.
Tiikerit saalistaa ja liikkuu enimmäkseen yö-aikaan,joten on paremmat saumat nähdä se,kun lähtee yöpymään
niiden omalle reviirille. Joten jeeppi alle ja parin paikallisen sällin kanssa viidakkoon.
Mukaan otettiin 2 kanaa,perunaa,riisiä ja muita perustarpeita. Illalla väsättiin sitten nuotio
jossa valmistettiin maittavat viidakkosafkat. En tiedä,johtuiko se viidakkoruoista vai
mistä,mutta meikäläiselle nousi yhtäkkiä kauhea kuume päälle. Kuumehourailusta päätellen
lämpöä oli enemmän,kuin vähän.
22.2.2010
Oli palattava takaisin kylään,majapaikkaamme toipumaan kuumeesta. Jarno ja Joonas lähti
melomaan pienellä kanootilla joelle bongailemaan krokotiileja ja minä jäin kaikesta hauskasta paitsi.
Meininki oli ollut hieman kuumottavaa,kun yhdestä puusta veistetyllä kanootilla kurvailee joessa
krokotiilien seassa,vesiraja lähes samassa tasossa kanootin laidan kanssa.
Tiikeri jäi valitettavasti näkemättä, joten eikai auta muu,kuin lähteä sirkukseen tai eläintarhaan.
Muuten luonnonpuisto oli kyllä käymisen arvoinen paikka. Käteen jäi ainakin paskamainen tauti!
- comments