Profile
Blog
Photos
Videos
8.2.2010
Muutama päivä ollaan nyt Pokharassa oltu ja hommailtu voimia sekä viimesiä tarpeita Annapurna Base Camp
trekkiä varten. Pokhara on oikein mukavan rauhallinen paikka hektisen intian jälkeen. Toisella puolella
iso kirkasvetinen järvi ja toisella lumihuippuiset vuoret,jonne meidänkin kompassi osoittaa.
Ilta hämärtää,reput on pakattu,huomenna alkaa se mitä ollaan odotettu ja kauan!
9.2.2010
Herätyskello soi 5.30 ja kaikki on intoa piukassa aikaisesta herätyksestä huolimatta. Mutta mitä
helvettiä, sataa vettä! Vesisade sankentaa hieman tunnelmia,koska se tarkoittaa sitä,että samaan aikaan
ylhäällä vuorilla sataa lunta. No ei annetta sen haitata vaan lähdetään valloittamaan ABC (Annapurna Base Camp)
Tunnin automatkan päässä Pokharasta on Piste,josta meidän Trekki alkaa. Fiksataan sadesuojat reppuihin,
heitetään jätesäkit suojaamaan omaa kuontaloa ja aletaan laittamaan jalkaa toisen eteen.
Meillä oli alunperin tiedossa,että ylhäällä on lunta,joten palkattiin opas matkaan,ettei eksytä
rankan lumipyryn yllättäessä.
Ensimmäinen trekkipäivä pitää sisällään 5h kävelyä kaatosateessa,joen ylityksiä,joista kukin
selviää enemmän tai vähemmän kuivana. Väljäkö sillä,majoitukseen päästessä kaikki ollaan aivan
yhtä märkiä,ei löydy ainuttakaan vaatekappaletta,josta ei voisi puristaa vettä pois.
Huono puoli ensimmäisessä majatalossa on se,ettei siellä ole tulisijaa,johon saisi vaatteet kuivumaan.
Niinpä viritellään huoneeseen eräänlainen kuivausuuni,jotta saisi edes kengät kuiviksi.
Laitetaan yöpöydän alle 2 kynttilää palamaan.Sisään kengät,sukat ja kaikki muu mikä mahtuu.sitten vaan viltti
päälle niin 5min päästä uunissa on ehkä 60c lämmintä ja kengät kuivuvat silmissä!
Matka ABC:lle starttaa n.1000m korkeudesta ja itse perusleiri on 4130m. Välillä kiivetään 2000m
korkeuteen jonka jälkeen lasketaan taas 1500m,jonka jälkeen on taas nousu 2500m jne..
Matkanteko on siis kokoajan nousua ja laskua,välillä ollaan syvällä metsässä,välillä kukkulan päällä,
josta avautuu mahtava vuoristomaisema. Lumiraja tähän aikaan oli n.2000m korkeudessa. Välillä lunta on
reisiin asti,välillä ei ollenkaan. Perusleiriin asti polun varrella on kyliä,jotka pienenee ja harvenee
mitä lähemmäs määränpäätä matkataan. Kylissä on aina majataloja,joihin väsynyt tallaaja pääsee
hetkeksi levähtämään. Trekin starttipisteessä on ehkä satoja majataloja,kun ylhäällä perusleirissä enää
pari.
Normaalin trekkipäivän ohjelma on seuraava: 5.30 herätys ja aamupala jonka jälkeen lähdetään talsimaan.
Muutaman tunnin kävelyn jälkeen lounastauko,jonka jälkeen taas muutama tunti kävelyä. Sitten seuraavasta
kylästä majapaikkaa etsimään,kamat kuivumaan,päivällistä tilaamaan,suihkuun (jos löytyy lämmin suihku)
venyttelyä ja lepäilyä. Illalla sammuu aikasin,kun saunalyhty päivän raitisilmamyrkytyksestä. Sitten on
taas virkeänä seuraavan päivän koitoksille.
Toinen ja kolmas trekkipäivä olikin keliolosuhteiltansa aivan loistavia. Aurinko paistoi pilvettömältä
taivaalta ja maisemat oli mahtavia. Kolmantena päivänä varhain aamulla kiipesimme 3210m Poon Hillille
katsomaan auringonnousua. Nousu oli rankka startti päivälle,mutta jokaisen askeleen arvoinen.
Neljäntenä päivänä saimme kuulla masentavia uutisia. Perusleiristä oli jouduttu evakuoimaan
porukkaa helikopterilla,koska lumivyöryt oli tukkinut täysin sinne johtavan polun.
Hetken aikaa oppaan kanssa tuumailtiin tilannetta ja päätettiin lähteä yrittämään ylemmäksi.
Seuraavana päivänä kuitenkin karu totuus iski päin kasvoja. Kaikkien ylös yrittäjien on käännyttävä
takaisin alas. Ei ole mitään toivoa päästä ylemmäksi. Lunta on liikaa.
Pieni kyynel siinä taisi vierähtää silmään,sillä tästä oltiin haaveiltu kauan,mutta luontoäiti
jostain syystä käänsi meille selkänsä.
Murtuneina miehinä lähdettiin tallustamaan alaspäin. Siinä törmättiin kohtalotovereihin,2 australialaiseen
tyttöön,joilla molemmilla oli jäätävän kokoiset rinkat selässä.Painoa n.15kg.Ei voinut,kuin hattua nostaa.
Jarnokin sai kummasti lisävirtaa,kun käveltiin tyttöjen kanssa joilla oli melkein tuplasti sen verran
kannettavaa,kuin meillä. Meidän reput painoi n.8kg + 3kg kameralaukku,jota Joonaksen kanssa kannettiin
vuoropäivin.
Trekki on peruskuntoiselle sopivan raskas,kun selässä on 10kg painoa. Jos palkkaa kantajan,on matkan
taittaminen aika helppoa. Lumi tietty tekee kävelystä huomattavasti raskaampaa.
Ylhäältä vuorilta virtasi kirkas joki alas kaupunkiin ja johonkin kauas. Yhdessä kohdassa joen vieressä
pulppusi kuuma lähde,jossa vesi oli varmaan 50 asteista,todella lämmintä. Siinä oli mukava rentoutua
ja huljutella kipeitä jalkoja ja muita.
Joonaksella siinä huljuttelun ohessa pamahti hieman kuumetta ja oli loppumatka taitettava puolikuntoisena.
Bakteeria yritettiin tappaa siinä viimeisinä päivinä paikallisella viinillä "rakshilla" joka
todellisuudessa oli laimeaa pontikkaa ja näin ollen sopi hyvin suomalaiseen makuhermoon.
Trekki kesti meidän osalta 7 päivää. Vaikkei päästy määränpäähään,oli kokemus mahtava ja jäi vielä
yksi hyvä syy lisää palata takaisin Nepaliin.
- comments