29.1.2010
Hienot hiekkarannat ja lämmin merivesi joudutaan nyt jättämään hetkeksi taakse ja ottaa
kurssi kohti pohjoista.

Delhi, 13 miljoonan ihmisen pääkaupunki täynnä sekamelskaa ja pakokaasua. Autoja,riksoja,
kameleita,norsuja. Meillä toimii vain välilaskupaikkana. 1 yö Paharganjan kaupunginosassa ja
matka jatkuu kohti Varanasia.

30.1.2010
Kun hypättiin bussista pihalle Varanasissa, oli lentää perseelleen.Käsittämätön määrä
hampaattomia turbaanipäisiä kuumottajia hyökkäsi kimppuun tarjoten taksia,riksaa,hotellia...
Meillä oli jo majapaikka tiedossa,joten äkkiä tingittiin riksa ja matkaan kohti guesthousea.

Varanasi on uskomattoman värikäs paikka,josta löytyy jos jonkinnnäköistä venyttäjää ja
tallustajaa. Se on hindujen pyhä kaupunki,johon ihmiset tulevat kuolemaan. Heti kuoleman
jälkeen ruumis poltetaan Burning Ghatissa,joita kaupungin läpi virtaavan Ganges joen rannalla
on lukuisia. Polttamisen jälkeen tuhkat sirotellaan pyhään jokeen. n.300 ruumista
palaa päivittäin näissä Ghateissa.Läheskään kaikilla ei ole tosin varaa polttohautaukseen,jonka takia
välillä voi bongata ruumiita kellumasta joessa. Myöskään raskaana olevia naisia ja lapsia
ei polteta vaan lyödään painon kera pyhään veteen.

Täytyy sanoa,että oli kohtuu rankkaa katsoa,kun ruumiit vieri vieressä roihusi,raajat irtoilivat
toinen toisensa jälkeen liekkien voimasta,joissain kehon kohdissa oli vielä lihaa,joissain pelkkää
palavaa luuta. Onneksi polttamisessa käytetään erillaisia öljyjä ja puita mm. hajun peittämiseksi.

Mainitsemisen arvoista on myös,että ensimmäisen kerran vasta täällä nähtiin kunnolla apinoita.
Verhoja,kun raottaa luulee olevansa viidakkokirjassa.

Käytiin myös katsomassa muutamaa kaupungin temppeleistä. Temppeleihin sisään mentäessä oli kaikkien
otettava kengät pois jalasta ja käveltävä paljain jaloin. Yhden alttarin kohdalla joku pyhä mies tuli
painamaan peukalolla punaista merkkiä otsaani,jonka jälkeen otin takapakkia,enkä voinut uskoa silmiäni,kun
paljas jalkani sukelsi pyhän kaupungin,pyhän temppelin SISÄLLÄ,pyhän eläimen pyhään paskaan.

3.2.2010
Pyhä kaupunki jää taakse tältä erää ja lähdetään säätämään kohti pohjoista ja Nepalia. Alkumatka
päästään taittamaan mielyttävästi junalla Gorakhpurin kaupunkiin,josta pohjoisempaan ei enää pääse
raiteita pitkin. 7h junamatkan jälkeen on hieman väsyksissä ja ajatellaan,että matkustetaan Nepalin
rajalle bussin sijasta jeepillä. No,heitetään rinkat jeepin katolle ja hypätään kyytiin. Pikkuhiljaa
aletaan ihmettelemään,että kuinka ihmeessä näitä ihmisiä kerääntyy jeepin ympärille,toinen toisensa
jälkeen jengiä lappaa jeeppiin. Jeeppikuski sitten kysyy,että halutaanko me lunastaa 1 eurolla
ylimääräinen paikka takapenkiltä,jossa me istutaan. Aatellaan,että ei helvetti,se yrittää vaan saada
lisää rahaa,ettei 3 hengen takapenkille mahdu enempää sakkia,joten kieltäydytään tarjouksesta.
2h ollaan istuttu jeepissä,jossa on uskokaa tai älkää 16 ihmistä. 2h vielä matkaa jäljellä,
tulee väkisinkin ajatus mieleen,että tulikohan nyt säästettyä se 1 euro väärässä paikassa.
Edes sillä 1 ihmisen paikan lunastamisella hengittäminen olisi ollut huomattavasti helpompaa!

Jotakuinkin elossa päästään Nepalin rajalle,jossa säädetään viisumit ym. Alkaa aurinko laskea ja
punnitaan,jäädäänkö yöksi rajalle vai vedetäänkö perille Pokharaan kertakirpaisu taktiikalla.
Kaikista varoitteluista huolimatta,ettei Nepalissa kannata matkustaa yö-busseilla,koska pienillä
serpentiini-vuoristoteillä pimeässä matkustaminen on hengen vaarallista,päätetään huitasta kerralla
perille. Eikä 8h bussimatka enää kuulosta pahalta. Bussi jolla matkaa lähdetään taittamaan on jotain
aivan muuta,kuin Tampere-Helsinki väliä höyläävä väinö paunu,josta saa kuumaa kaakaota nappia painamalla.
Bussin keskikäytävän takaosa oli täynnä jotain hiekkasäkkejä,ilmeisesti painoksi,en vieläkään tarkasti
tiedä. Mutta,joka kerta,kun tuli monttu (mikä oli n.2s välein) säkit hyppivät ilmaan,eikä bussin
takaosassa pystynyt erottamaan vierustoveriaan järjettömän sankan pölyn takia mikä säkeistä irtosi.
Koko bussimatkan ajan oli pakko pitää huivia naamalla,että sai edes hieman hengitettyä.
Lämpimään intiaan tottuneena Nepalin yö tuntui jäätävän kylmältä,ehkä +3 astetta. Kylmyyttä vielä
lisäsi bussin ikkunat,jotka eivät pysyneet kiinni millään.
Matkan aikana nähtiin 1 bussi ja 1 kuorma-auto jotka oli suistunut pimeältä tieltä syvälle rotkoon.
Oli lähes mahdotonta saada unta matkan aikana,kylmyyden,pölyn ja pelon takia. 8h bussimatka
muuttui jossakin vaiheessa 14 tunniksi täyttä helvettiä.
Lähes 30h taipale ilman unta. Perillä Pokharassa uni maittoi!