Tuskallisen pikä matka? 3.-4.10.2010

Lennolla São Pauloon ja sieltä Manaukseen.. Eihän se ollutkaan niin kamalaa, kuin osasin odottaa. Saimme kaikki kolme nukuttua ainakin 4-5h ja saimme myös syötävää todellakin tarpeaksi :) Lennolla Frankfurtista São Pauloon saimme varmaan neljä ateriaa yhteensä. Tuntui kuin olisimme syöneet koko lennon ajan eikä mitään muuta. Lentoyhtiönämme oli TAM portugal. Samba moovit odottavat...

MA 4.10.2010

Lentokoneen laskeutumisen aikana alkoi suuresti jännittämään, että odottaisiko Raphael(Raphi) meitä kentällä vai joutuisimmekohan kenties pärjäämaan omillamme. Tämä vaihtoehto oli käynyt tuhat kertaa mielesäni. Pian nämä ajatukset valtasi toinen huoli. Entä matkalaukkumme? jotka olimme São Paulon kentällä onnistuneesti siirtäneet Manauksen lennolle... Onneksi kuitenkin odotettuamme hetken hihnan vierellä alkoi tuttua rinkkaa näkyä linjalla.

Sini oli hypätä omista housuistaan, kun Dani sanoi nähneensä Raphin ovien takana odottamassa. Taisimme hieman kiusatakkin Siniä, kun rinkkojen avaamiseen meni niin kamalasti aikaa . Tallustelimme ovista ulos ja Raphi odotti kuin odottikin meitä kentällä. Sini juoksi hänen luokseen ja antoi ison halin. Dani ja minä menimme ihan coolisti tervehtimään poikaa :) Sitten lähdimmekin jo matkaan.

Astuttuamme kentän ovista iski lämpö aalto, "kuin nyrkki silmään" 43°C tulikuumaa kosteata ilmaa! Osasin odottaa jotain tämän kaltaista, mutta ikinä tuntenut mitään vastaavaa, niin eihän tätä sitten kuitenkaan osannut odottaa! manauksessa on juuri alkamassa sadekausi ja tulimmekin siis juuri kuivan kauden huippulämpöihin.

Raphi lähti ajamaan meitä hostellillemme, joka on Manaus Hostel Trip Tour. Hostellista hieman myöhemmin, mutta Manauksen liikenne! Kun ei ikinä ole ollut Euroopan ulkopuolella, niin mitään vastaavaa ei osannut odottaa. Sääntöja ei ole ja kaikki vain liikkuvat eteenpäin (sanovat Manauksen liikenteen olevan vielä lasten leikkiä "Menisitte Rioon"). Kysyimmekin ensinmäiseksi toisiltamme. Näettekö liikennevaloja?

Hostellimme; Manaus Hostel Trip tour

Ensimmäiset vaikutelmat:

Mahtavaa päästä vaihtamaan vaatteet ja eroon suurista matkalaukuista... Hostelli on pieni ja kodikas perinteinen Etelä-Amerikkalainen talo (kuin asunto). Turvajärjestely on oivallinen, ulkona on portti, joka sisälla oleva hostellin virkailija voi avata. Talelokerot heillä on, mutta päätimme olla käyttämattä niitä, sillä jokainen käynti lokerolla olisi maksanut 5 BRL (brasilian reaalia). Huoneestamme löytyy kaksi lukollista kaappia ja laitoimmekin arvotavarat niihin. Hostellissa on toimiva TV, kaksi tietokonetta suht nopealla internetillä, joka pätkii aika usein (2 BRL/h), keittiö on pieni ja vähä varusteinen(kaasuhella/uuni, mikro, lautasia, pannuja ja kattiloita sekä jääkaappi), mutta suomalaisen nyt luulisi osaavan tehdä ruokaa ja helposti pienessä keittiössä. Ilmastointi menee huoneessa päälle klo 21 ja aamulla klo7 se suljetaan. Onneksi kuitenkin yöllä voimme nauttia ilmastoinnin viileydestä.

Tutustuttuamme Hostelliin lähdimme tepastelemaan lähimaastoon ja tutkimaan vaihtoehtoja vedenostamiseen, sekä missä voimme liikkua turvallisesti. Raphin ensimmäinen neuvo oli "älä ikinä avaa laukkuasi kadulla!" Ostimme vettä AfricanHousesta, joka on aivan TeatroAmazonasin vieressä ja kahden korttelin päässä Hostelliltamme. Sieltä saisi ruokaakin, mutta paikka ei vaan näyttänyt mitenkään houkuttelevalta. Kävimme myös maistelemassa paikallisista hedelmistä valmistettuja mehuja aivan Hostellin lähellä. MmmmMMMmm... Tapasimme samalla Raphaelin veljen tyttöystävän Paulan. Hän vaikuttaa oikein kultaiselta. Kutsui Siniä Tuhkimoksi, barbiksi ja meitä molempia prinsessoiksi. Mitenniin muka erotutaan joukosta?

Tähän mennessä olimme aivan totaallisen poikki, mutta Raphi halusi vielä viedä meidät läheiseen upeaan Manauas shoping -ostoskeskukseen. Ostimme maisteltavaksi Brasilialaista suklaata. Kävimme syömässä lihaa ja maistelimme myös brasilialaista herkkua HERKKUA HERKKUA farofaa naminami. Illalla istuimme Caçaca(jotenki näin) bubissa, jossa tapasimme Raphin kaksi ystävää, mahtavia ihmisiä. Takaan myös että nukuttiin varmaan elämämme makoisimmat unet, seuraavana yönä...