14.5.
Hello lobster!

Ei, ei oo näkyny oikeita hummereita paitsi yks 170-senttinen; Reija Pauliina. Mä oikeesti käytin aurinkorasvaa! Mut minkäs teet kun snorklaat 3x50 min, kyl siinä selkä iha mukavasti altistuu auringolle... Ja nyt mulla sit on valkoset ihobikinit selässä. Ihan hakaset ja kaikki erottuu :D Vähän tuskasta pitää mitään vaatetta päällä, ja takareidetkin on nii mukavasti palaneet että istuminen on vähän hankalaa.. Onneks suurimman osan yöstä nukun kyljellä ja selälläni, yleensä joskus aamuyöstä käännyn selälleni, ni enköhän siihen sit herää ja pysy kylellä :P

Mutta joo, alotetaas aamusta. Herättiin seiskan maissa, torkutettii johki 20 yli seiskaan ja sit heräiltiin. Syötiin Colesista (eli aussien ruokamarketti) ostetut jugurtit, pakattiin kamat, haettiin respasta extrapyyhkeet ja jäätii venaamaan Calypson kyytiä. Calypso oli siis tää firma kenen järkkäämälle riuttareissulle mentiin. Paikallinen yritys, tainnu olla ainakin alunperin perheyritys, ehkäpä vieläkin (en oo varma). Meitä oli loppujen lopuks koko reissulla 16 henkeä, joten meillä oli erittäin pieni tiimi ja hyvä niin! Henkilökuntakin sanoi että meitä oikeen hemmotellaan.
Alussa meillä oli pieni briiffaus aamuteen tai -kahvin ääressä, osa oli tullu snorklaamaan ja osa ihan sukeltelemaan. Briiffin jälkeen mentiin kolmikerroksisen jahdin yläkannelle aurinkotuoleihin ja alettiin ottaan aurinkoa. Matka ekalle riuttaryppäälle kesti noin 1,5h. Sinne kun saavuttiin, tuikattiin räpylät jalkaan, yks oppaista laittoi mun maskin sopivaks ja eikun veteen! Ja se OLI KYLMÄÄ. Heidi otti meduusapuvun (sting suit), mä aattelin pärjää pelkil biksuil. Tuli vaa hirveen kylmä. Lopulta ku si oli PAKKO uskaltautuu veteen, tajusin et no eihä tää mitää kylmää ees ollu. Se nyt vaan tuntui aluks (veden lämpötila oli arviolta noin 28 astetta). Alussa oli vähän ongelmia kun yleensä hengitän aina nenän kautta, ja nyt ei voinut. Ei muuta ku pää pinnalle ja happea, eikä menny kyl kauaa (pari mokaa vaan) niin osas jo hengittää putken kautta. Ja siis voi että niitä näkymiä!!! Siis jotain niin upeeta. Siinä mä tuijotin koralleja, kymmeniä ja satoja kalalajeja (riutalla kokonaisuudessaan on yli 1000 kalalajia) ja olin ihmeissäni. Pari kertaa taisin totee jotain "vooouuu" ääneen ja siinä si taas räittiin suolavettä pois kurkusta ja nenästä.. Näkymä oli vaan niin upee, ei sitä voi oikeen muuten kuvailla, kuin "fantastic". Tai en mä tiedä riittääkö sekään. Henkeäsalpaava? Mieletön?

Ekan riuttapysähdyksen aikoihin todettiin et pitää kyl vuokraa vedenalanen kamera. Näkymiä oli pakko saada tallennettua (vaikka siellä oli myös Calypson puolesta kuvaaja). Se oli vaan niin upeen näköstä, kun vesi on ihan kirkasta, auringonsäteet osuu veteen ja mielettömän väriset kalat uiskentelee ihan vieressä, ja koralleja on ties minkä näköistä.

Kun oli aika siirtyy seuraavalle riutalle, johon oli about 15 minuutin matka. Hypättiin takas veneeseen, saatiin taas teetä ja hieman hedelmiä ja porkkanakakkua (oomnoomm, maistuu aika taivaalliselle lähes tunnin uiskentelun jälkeen) ja vuokrattiin sitten se kamera. Hinnaks tuli 59 dollaria, jolla siis sai ite ottamat kuvat (mahtui reilu 200) ja +$30 niin saatiin myös Steven ottamat kuvat (sil oli ihan pro kamera, me saatiin siis Olympuksen digipokkarit käyttöön). Euroissa siis yhteensä noin 60 euroa. Seuraavalle riutalle kun saavuttiin, totesin Heidille et vesi on tosi kylmää, oli huomattavasti kylmempää ku ekalla. Osaks varmaan johtui myös siitä, että paikalla oli puolipilvistä, vaikka aurinko kovasti yrittikin välillä paistaa. Jälleen kerran aikaa oli snorklata noin 50 minuuttia, ja hyvin se tulikin käytettyä. Näin jopa hain (!!!) ja meduusojakin. Koskin myös yhtä korallia, ja vähän säikähdin loppujen lopuks sitä, miltä se tuntui. Plus et se yhtäkkii rupes hohtaan neonvärillä kun olin koskenu siihen. Umm..? :D
Veden alla oli myös hassua, kun kuuli kun kalat söi korallia. Kuului sellanen raapasuääni, kai niillä oli ihan vahvat hampaat niitä narskuttaa.

Tokan pysähyksen jälkeen syötiin mukava lounas, mihin kuului leipää, erilaisia täytteitä leipään, lihaa, kanaa, pastasaldee ja jonkinmoista perunasalaattia.. Erittäin täyttävää ja oli kyl hyvääkin.

Kolmannelle ja viimeselle paikalle kurvattaessa yks oppaista piti meille pienen "riuttainfon", missä selitti vähän kalalajeista, riutasta yleensäkin yms. Sitten päästiin veteen, tosin ekaks viel opas kattoi että näkyykö Marvinia. Ja Marvin näkyi. Marvin oli ystävällinen jättikala (jotai ois saanu silittääkin jos ois uskaltanut), jonka lajia en muista.. Paitsi että sen lajin kalat syntyy kaikki naaraina. Ja naaraat on pienempiä. Urokset sitten astetta isompia, ja Marvin oli about sen oppaan torson kokoinen mötikkä (tuli vähän verrattua kun sen yks kollega sitten tönäs sen veteen). Siellä riutalla ei sitten enää paistanutkaan aurinko, vaikka lämmin kyllä oli. Vesikin oli taas lämpimämpää kuin tokalla paikalla. Ainoo huono puoli auringon puutteessa tuolla oli se, että vedessä ei nähnyt yhtä pitkälle/kirkkaasti. Mut kyl sieltä silti meduusat erotti :P Nyt ei oo enää niin paljoo meduusakausi, eikä siellä kyllä niitä vaarallisia näkynytkään. Ainoostaan niitä mitä taitaa Sea Lifessakin olla, niitä joilla ei ees oo niitä lonkeroita.. No jossain vaiheessa sellanen oli Heidin nenän edessä, ja yritin sille sitä kertoa, ja kun se lopulta sitten kattoi eteensä ja sai sätkyn, niin mua rupes naurattaan ihan hirveesti ja maski meni täyteen vettä. Pää pinnan päälle ja röhötysnaurua.. Kunnes virtaus vei mut suoraan paikkaan, missä korallia oli melkeen veden pinnassa, ja se ei tietty ollut sitä pehmeetä korallia, vaan kovaa. Verinaarmuillehan mun reisi meni, ei onneks kirvelly mut kyl kävi mieles et haistaakohan nyt joku tappajahai mut ja tulee ja hyökkää.. No sen jälkeen hengasinkin muiden snorklaajien lähel (jotta vois si nopeesti ottaa jonkun ihmiskilveks mun ja hain väliin jos hätä tulis), mut aika oli mennyt taas (ihan liian) nopeesti, ja meille vislattiinkin jo kannelta et alkakaapas tulla tänne päin.. No kyllähän se mulle kelpas, kun kameran muistikorttikin oli täynnä.

Lämmin suihku kannella teki hyvää, sai suurimmat suolat pois kropasta. Jätin kamat niille kuuluviin säilytyskoreihin ja suuntasin taas kannelle makaamaan ja ottamaan aurinkoa. Tuuli alkoi taas yltyä, kun lähettiin riutalta, ja merenkäynti oli suht reipasta! Mä olin ottanu kyl pahoinvointilääkkeen maissa, ja olin lopulta vaa nii väsy ettei tullu yhtään huono olo siinä makoillessa mukavan tuulenvireen käydessä. Heidi tosin joutui pysyyn alakerrassa ja keskittyyn siihen ettei ois yrjö lentänyt.

Ysiltä lähettiin liikenteeseen, ja puoli viiden maissa oltiin takas satamassa. Oli kyllä ihan paras reissu. Siis huikea. Sen mä vaan sanon, että jos joku Australiaan päin meinaa joskus suunnata, ni käykää Queenslandissa ja esim just Port Douglasissa, ja käykää jollain useista valliriuttaristeilyistä, missä voi sukeltaa (jos joku osaa) tai snorklata. Se on kuitenkin jotain niin upeaa ja ainutlaatuista, eikä se enää kauaa varmaankaan elossa ole, joten menkää ihmessä jos vaan lähdette Australiaan. Jos jotain pitää suositella, niin mä suosittelen Suuren Valliriutan kokemista. Vaikka kuinka paljon mä tässä sitä kehuisin ja ylistäisin, niin ei siitä kaikkea saa irti paitsi menemällä itse paikan päälle kokemaan se. Ja jo pelkkä snorklaaminen antoi niin paljon.

Sanattomaks vetää, loppujen lopuksi.

Kämpille päästyä Heidi meni suoraan viel altaalle hengaan, mä halusin vaa suihkuun ja after sunia kehiin, koska kuumotus alkoi oleen niin paha. Kylppäriin päästyäni ei voinu muuta ku repee nauruun, niin kamalalta mun kropan takapuoli näyttää :'DDD Ja voi apua, tää tunne. Aloe Veran jälkeen oon ihan jäässä, ja 15 minuutin hytisemisen jälkeen mä oon TULESSA.
No, puin päälle ja menin kans altaalle (aurinko ei enää paistanu sinne) ja otin LLBn (Lemon, Lime&Bitters = Angosturaa, lime cordialia ja sitruunasoodaa). Hetken siinä hengattiin ja tultiin takas huoneeseen, Heidi meni suihkuun ja vaihettiin vaatteet ja mentiin taas Loungebaariin. Siellä meidän baarimikko sanoi jo "oh, the regulars are here" (no apua, kolmas ilta putkeen vaan) ja otti meiltä tilaukset. Tilattiin taas LLBt ja tsekkailtii viinilistaa. Mä otin valkosta, Heidi punasta ja sitten tilattiin tapaksia. Ei ne mitään tajunnanräjäyttäjiä ollu, mutta maistui kuitenkin, ei jäänyt syömättä :P~~ Ja siis meidän baarimikko ei niitä tehnyt, niin ei ollu senkään vika :) Myöhemmin otettiin viel drinksut, tai no, Heidi otti Latten ja mä otin Mango-Passiohedelmä Daqurin. Baarimikko tuli kyseleen et ollaanko missä oltu, ja eikö olla käyty Mossman Gorgessa, missä ois siis ollu sademetsässä vesiputous ja uintimahis. No, eipä käyty niin. No, ehkä sit ens kerralle vielä jotain käytävää? :)
Lopulta käytiin hyvästelees mikko, joka ihmetteli et "mitä, nyt jo nukkumaan, eiks suomalaisten tyttöjen pitäis jaksaa bilettää" :DDD Todettiin vaan et yleensä ne jaksaakin mut ei me :D

Ja taas polttaa. Kyl täs aika tuskanen olo on. Mikään vaate ei oikeen oo hyvä, mut pakko sitä jotain on pitää päällä. Millonkohan tää helpottaa? Eh? Ja Heidi tuskin herää keskel yötä levittään aloe veraa mun selkään? Juu en mäkään oikeen aatellu et se heräis.

No mut sellasta. Tää olkoot mun viimenen kirjotus sitten Queenslandin puolelta! Julki tosin nää pystyn ajaan vasta takas Sydneyssä, mutta tuleekin sitten hieman enemmän tekstiä kerralla ^^

Oli ihan huippu visiitti pohjoiseen, vaikka nää kuumotukset ois voinu jäädä väliin! No, ens kerral si vaa koko kropan puku päälle ni eipähän pala..

Kai tää tästä? :)