Oh what a life.

Terveisiä paratiisista. Netti tosin on vähä niiku "ei toimi" (Heidil omas koneessaan kyl mokkula), niin kirjotan ny vaa notepadille ja tuon sitten jutut julki kun oman koneeni nettiin kytken.

Lennettiin siis keskiviikkoaamuna Cairnsiin. Lento lähti about 30min myöhässä, koska tuuli oli niin kova että käytössä oli vaan 1 kiitotie. Lennettiin Virgin Bluella, joka on yks Aussien halpislentoyhtiöistä. On se jännä, lähtöselvityksessä kysyttiin vaan netistä tulostettua boarding passia, ei ollenkaan henkkareita. Kotimaan lennoilla ei päde nestesäännökset, ja koneeseenkin hypättiin vaa näyttämällä sitä tulostettua lappua mikä sitten skannattiin viivakoodinlukijalla. Mut periaatteessa kuka vaan vois matkustaa täällä kenenä vaan. Ketään ei kiinnostanu.

Saavuttiin Cairnsiin noin 3 tunnin lennon jälkeen, saatiin laukku nopsaan (Heidin laukku oli ekana, yay) ja siitä suunnattiin Europcarin tiskille.. Meidän piti saada joku Suzuki Swift, mutta kappas vaan, niitä ei ollu joten saatiin punanen Hyundai Getz. Eli ihan sama auto mikä Heidil o kotonakin :D Tosin tää versio on vaan neliovinen ;) Otettiin Tomtom käyttöön ja kurvattiin kohti pohjoista ja Port Douglasia. Matkassa kentältä tänne meni noin tunti. Nähtiin paljon jotai ihme ruohoo, näytti vähän kaislalta, matkan varrella.. Kunnes törmättiin kylttiin missä luki "Sugar Mill" ja tajuttiinkin sen jälkeen että ne on sokeriruokoja. Niiden lisäks paikalliset kasvattaa täällä banaaneja, ja jopa Barramundi-kalaviljelmäkin nähtiin. Täällä kasvaa myös kookospalmuja, josta mä olin jotenkin haltioissani. Kerrankin näkee "kunnon" palmuja, eli niin niiku aina ne kaikissa aution saaren paratiisileffoissa kuvataan :)

Meiän majapaikka on Rydges Sabaya Resort, ja tästä on noin 3 kilometrin matka Port Douglasin keskustaan. Port Douglas itsessään on alunperin pieni kalastajakylä, jossa oli 1800-luvulla asukkaita jopa 100 000. 1900-luvulla väkiluku oli noin 100. Täällä ei myöskään oo _yhtään_ liikennevaloa tai parkkimittaria, eivätkä paikalliset aio edes moisia tänne asentaa.
Surffareita täällä on näkyny hieman, ja PDssa on "muutama" backpacker-mesta, mutta myös näitä mukavia resortteja, millasessa mekin ollaan. We demand luxury! ;) Viime vuoden Brisbanen torakkaepisodien jälkeen on ihan mielellään tällasessa mukavassa paikassa, missä voi nukkua rauhassa. Täällä on iltasin ulkoseinillä gekkoja, vihreitä sammakoita näkyy myös, aamuisin sitten on heinäsirkkojen ja siritysten vuoro, päivällä ulkona lentelee jättimäiset hedelmälepakot sekä kovaa melua pitävät papukaijat, ja ohi suhahtelevat pääskyset (jotka ovat myös erittäin kesyjä). Mitkään niistä ei oo ällöjä, ja ne on vaan harmittomia ja pysyy paikallaan/pelkää ihmisiä suht paljon, joten tää sopii ihan hyvin. Yhtään torakkaa ei oo näkynyt ja erittäin hyvä niin!

Eilen saavuttiin tänne hieman ennen kahta, ja huone oli jo valmiina. Meiän one kingsize bed-huone on ekassa kerroksessa, eli ei siis maatasossa. Ja juu, samassa sängyssä nukutaan (taas) mutta onneks on iso sänky.. Ja toisaalta, onneks on sama sänky kun Heidi tahattomasti herätteli mua yöllä pari kertaa ni mä pystyin vaa nykimään peittoa niin sekin heräs ja mä sain taas unta :D
Mutta joo. Asetuttiin taloksi, vaihdettiin vaatteet kevyempiin (aah tervetuloa jälleen minishortsit ja tuubitoppi trikoiden ja t-paidan tilalle) ja lähettiin käveleen keskustaan. Ilma oli kaunis, hieman pilvinen mutta pääosin aurinkoinen, ja huomattavasti kosteempi kuin Sydneyn ilma. Vastaantulijat tervehti ja autotkin vaan körötteli eteenpäin.. Täällä kenelläkään ei ole kiire.
Itse Port Douglasin keskusta onkin sitten vain täynnä erilaisia rantavaatekauppoja, ravintoloita ja pikkuputiikkeja, missä myydään överihintaan käsintehtyjä "made in China"-tuotteita. Eli ei tää mikään shoppailuparatiisi oo (eikä siinä mitään, ei tänne shoppaileen tultukaan). Kierreltiin kaupat ja käytiin late lunchilla paikassa nimeltä "Finz". Kello oli kolme, ja kas kummaa kun kaikki ravintolat oli lopettanu lounastarjoilun 2-2.30 ja dinner alkoi vasta 6 maissa - ei ollu eka kerta ku oli nälkänen ja rupes jo vähä tuskastuttaan et eikö nää osaa pitää ravintoloita koko aikaa auki. No sit löydettiin toi Finz joka oli ihan mukava kalaravintola. Mä otin lohta ja Heidi otti valkosipuliravut. Lisäks tilattiin oluella kuorrutettuja ranskalaisia ja vihree salde, ui nom nom! Masut täynnä on silti aina tilaa yhdelle jäätelölle, ja koska toisella puolen tietä houkutti "42 flavours"-kyltillä varutettu jätskipaikka, ni sinnehän me mentiin. Siellä oli jos jonkinmoista erikoisuutta, ja mä päädyin sitten Kahlua-jäätelöpalloon. Heidi otti jonkun suklaa-kirsikkasekotuksen. Herkkujen kanssa lähettiin sitten käveleen takas kämpille auringon lämmittäessä mukavasti ja jäätelöjen viilentäessä. Aurinkokin alkoi laskemaan, mut ei se mitenkään hurjan nättiä ollut. Yhä odotan jotain veret ja hengen seisauttavaa upeeta näkymää. Saan kyl varmaan venatakin tovin, tässä vieressä kun on noi sademetsävuoret jotka on koko ajan pilvien peitossa..
Käytiin vielä autolla keskustassa hakemassa vesipulloja ja jugurttia, ja tultiin takas. Tsekattiin loungebaari yksien drinkkien verran ja tultiin huoneeseen, eikä kyl kauaa menny ku olin niiiiin valmis unille. Kyllä uni maittoi, jälleeeen kerran.

Heidillä herätti tänä aamuna kello kuudelta, ja mulla puol seiskalta. H lähti juoksulenkille ja mä raahauduin uima-altaalle. Sinne kävellessä mietin, et mitä jos se vesi on ihan törkeen kylmää. Tai entä jos oonkin vaan ainoo siellä. No, pääsin lähemmäs ni näin että vesi laineili, jes! Joku oli altaassa! Menin lähemmäs ja se olikin sitten joku about kolmikymppinen miekkonen. Heti samalla hokasin, et enhän mä nyt voi mennä varpaal kokeileen vettä ja jos o liian kylmää, nyrpistää vaa nokkaa ja mennä takas nukkumaan. Ehei! Ei siinä si muuta ku biitsipaita pois päältä ja läpsyt jalasta ja kylmän viileesti siihen KYLMÄN VIILEESEEN veteen. Yritä siinä si samalla myös hymyillä kanssauimarille ja sanoa huomenta. Vesi oli siis kylmempää kuin mihin olin tottunut Singaporessa, mutta onneks myös oli sellasta että siihen tottui suht nopeesti ja uiminen alkoi olla ihan miellyttävää. Jonkun tovin mä siinä kiersin ympyrää kunnes tulin suihkuun (meiän piti treffaa Hn kanssa altaalla mut sil kesti liian kauan ja mä aloin väsyyn ja viileneen :D).
Oltiin varattu aamuks aamiainen, ja kun tulin suihkusta niin Heidikin ilmestyi lenkiltään. Suht nopsaan oltiin siinä sit aamiaispöydässä muutaman lautasen kera :D Oli nälkä!! Plus et oltii suunniteltu et koko pvä liikenteessä ja illal syömään, ni pitäähän siinä hyvin tankata. Ihanaa oli syyä tuoreita hedelmiä eikä mitään säilykemurkinaa, jonkinasteiset täysjyvämurot soijamaidossa maistui taivaalliselle, sienet, pavut tomaattikastikkeessa ja jopa munakokkelikin oli niiiiin maukasta. Siinä me istuttiin ulkoilmassa ja katteltiin kun linnut lenteli, mutta ikävä kyllä täällä on myös jotain ihme itikoita, jotka on vaa aavistuksen verran isompia ku nuppineulan kärki. Ne erottaa paljaalla silmällä, luullen näkemäänsä pientä mustaa pistettä pölyksi, mutta ihan kivasti ne nipistää! Mitä lie. Puremakohtaan tulee halkasijaltaan noin puolen sentin kokonen punanen näppy, joka ei ees kohoa, vaan on vaan punanen. Mä nyt en muutenkaan oo hyttystenkään suosiossa, joten noi omituiset öttiäiset ei mua ees paljoo pistelly, mut Heidi oli ny vähä tuskissaan :P

Tänään oli sitten vuorossa vähän sademetsän ja pohjoisen Queenslandin rannikon tsekkailua, joten otettiin nokka kohti pohjoista ja Daintreen sademetsiä. Kilometrejä Cape Tribulationille tuli noi 50. Paikka on sellanen, missä voi melkein kävellä Suurelle valliriutalle, ja samalla olla vaan jonkun kymmenen metrin päässä sademetsästä.
Matkan varrella näkyi taas sokeriruokoa ja banaani"peltoja", ja myös paljon creekkejä (onko ne ny jotai minijokia vai mikskä niitä sanois?) missä asuu krokotiileja. Mä EHKÄ näin yhen krokon rannalla kun oltiin jo lossissa menossa pois päin siitä, näin vaa joukon ihmisiä kuvaavan jotain ja sitten tämän luulemani krokon, tai si se itse kroko oli kauempana ja mä näin vaan tukin.
Eniten varoituksia oli kuitenkin Cassowaryista, jotka on niitä sinipäisiä strutsin ja dinolinnun sekotuksen näkösiä lintuja, jotka on hemmetin vaarallisia niiden voimakkaiden koipien takia. Vähä kyl toivottiin että niitä ois livenä näkyny, mutta ei.

Cape Tribulationilla oli jo aikamoinen pissahätä, ja mä kyl tiesin että joutuu menemään sellaseen ulkohyyskään, mut jotenkin vaan toivoin jotain ötökkävapaata... Turha toivo. Samaan aikaan meni pari muutakin naista vessaan, ja sinne jäi yks ovi auki mihin aattelin mennä. Vessassa oli kuitenkin vessanpöntön kansi alhaalla, ja mä jähmetyin jo siitä, koska en vaan uskaltanut ees nostaa sitä kun pelotti niin paljon. Heidi tuli perässä ja totes jotain "hyyy", ja mä olin ollu niin kauhuissani siitä vessanpöntön kannesta (:DD) että en ollu huomannu siinä yläpuolella olevaa isoa hämähäkkiä. Siis oikeesti isoa. Sillä oli (yyh ku kirjotan tätä niin tulee vaan kylmiä väreitä hyhyhyhyyyyhhh) muuten mustat jalat, mutta nivelet keltaset.. Ja jalkoineen kaikkineen se oli about käden kokoinen. Lopulta menin sitten toiseen vessaan (missä Heidi kävi eka), enkä oikeesti muista millon ois viimeks itkettäny tollanen, mut kyl mä siinä vähän kauhuissani olin (tiedoks, ausseis esim yks myrkyllinen hämppy Redback, joka hengailee just esim ulkovessoissa). Vessan ulkopuolel oli kans sellane ällö keltanivelhämppy, jota si uskalsin kuvatakin. Yök.
Vessaseikkailun jälkeen lähdettiin noin 300m pitkälle polulle, mikä vei näköalapaikalle. Siinä nähtiin sit joku sini-turkoosi heinäsirkka. Myrkyllinen, kuulemma. No ihme. Näköalapaikalla oli joku luxury tours-ryhmä, ja siinä opas just selitti että jos on flunssa, ja haluaa parannuksen luonnosta, niin siihen on ratkaisuna vihreät muurahaiset. Umm say what? Joo, niitä kun vähän ärsyttää, niin ne erittää jotain ainetta. Käveltiin siitä mestasta sitten rannalle, ihasteltiin ja otettiin kuvia, ja siihenhän sitten se ryhmäkin pelmahti ja opas löys yhestä puusta sitten niitä vihreitä murkkuja. Si se ottaa yhen käteensä, rupee imeen sitä murkkua ja laski sen takas puunlehdelle. Kai se jotain "mmm, hyvää" totes samalla.. No en ikinä ookaan sitä mieltä ollu et aussit ois jotenkin järjenjuoksun mestareita.

Rannalla oli myös varoitus meduusoista (kausi marraskuu-toukokuu), ja ensiapuna oli pari pulloa viinietikkaa. Kyllähän siellä krokoistakin varoitettiin.. Mut eipä näkynyt.
Meidän oli tarkotus paluumatkalla pysähtyä Daintree Ice Cream Factorylla, eli paikallises jätskitehtaas, mut ku oltii pihatiellä ni siellähä oli lappu että "Closed today". AWW COME ON. Oltii koko päivä himoittu jotain paikallisen yrittäjän jäätelöä ni si oli lappu keskel tietä. Niin väärin! No, asialle ei si vaa voinu mitään, mut harmitti kyllä.

Meillä oli puol viideks varattu tunnin hieronnat hotlan omasta Spasta, ja tuli kyl niin tarpeeseen. Ihana oli rentoutua, melki nukahdin. Mietin siinä samalla, et miks en ikinä Helsingissä käy kunnon hieronnassa? Tai siis, sanotaanko näin että säännöllisesti? Tai muutenkaan missään hoitoloissa tai paikoissa missä voi rentoutua? Aina sitä on muka niin kiireinen jne, vaikka oikeesti ei ees oo. Koko Helsinki saa kyl olon niin kiireiseksi ja stressaantuneeksi. Oikeesti, kyl sitä aikaa olis. Ja varmasti myös rahaakin. Pitäis vähä vaa keskittyy siihen et suuntais hyvinvointia itseensä useammin kuin vain silloin kun on lomalla.

Ihanan rentouttavan hieronnan jälkeen laittauduttiin vähä nätimmäks ku mitä yleensä, ja suhastiin Getzillä keskustaan. Oltiin eilen bongattu kivan näkönen thaikkumesta, ja nyt haluttiin mennä tsekkaamaan sen anti. Ravintola oli ihan vieressä eräitä puita, missä oli useita satoja papukaijoja, joilla kaikilla oli hirveesti asiaa. Se melu oli aika uskomaton. Siihen kuitenkin tottui, ja jossain vaiheessa tirpat oli jopa hiljentyneet.
Star of Siam, eli tämä thaikkumesta, oli tosi suosittu. Pöydät oli nopeesti täynnä, mutta kaikesta huolimatta tarjoilu oli erittäin ripeää. Alkuun otettiin Satay-kanaa, ja pääruoaksi BBQ Chicken, Choo Chee Goong Or Pla (:D lyhyemmin sanottuna jättirapuja punacurry-kookosmaidon ja mausteiden kera) sekä vihanneksia osterikastikkeessa. BBQ kana oli thai-tyyliin valmistettu, ruokalistasta poiminta: "The dish comes from North East of Thailand and is boneless BBQ chicken marinated in tumeric, pepper, salt, garlic and coriander, grilled and served with a home made sweet chili sauce. You have never tasted BBQ chicken like this." ja oikeessahan se oli. Ei oltu ikinä maistettu, ja maku oli ihan mahtava. Parasta oli just siinä chilikastikkeessa dipattuna, ne vaan oli niin tehty yhteen. Heidin suosikki oli ravut, mulla vei voiton toi kana. Jälkkäriks oli viel ihan pakko maistaa Black Sticky Ricee, koska en oo ikinä "tahmariisiä" maistanut. Mukana tuli vaniljajädepallo :P~ Siinä oli jotain tuttua makua, ja ihan hyvää se olikin! Ei siis lainkaan pahaa. Vaikka se jäätelö olikin parempaa, mut mä oonkin jädefriikki :)

Resortissa käytiin viel juomas loungebaarissa yhet, räpsittiin vähän ötökkäkuvia ja tultiin sisälle. Kello on 10 illalla, ja hyvin tarkeni tossa tunti sitten vielä olla mekossa.

Huomenna lähetään sitten merille! Suuntana erinäiset riutat pitkin Suurta Valliriuttaa, kyyti tulee 8:20 am ja palataan joskus illalla takasin. Ohjelmassa snorklailua ja muuta mukavaa, toivottavasti säät sallii!