Profile
Blog
Photos
Videos
Vietettyamme erilaisen yon bussin kaytavalla saavuimme eilen aamupaivalla jaakahveille Huen linja-autoasemalle. Taalla vietetyt pari paivaa on ollut tosi antoisat ja tapahtumarikkaat. Pyrin tiivistamaan ansiokkaammin kuin Hanoin kaaoskuvauksen. :)
Eilen:
Guest housea etsiessa tavattiin Vinh-niminen, alle kolmekymppinen paikallinen mies. Vinh tarjoutui voivansa esitella meille kotikaupunkiaan ja lahiseutua skootterinsa selasta kasin kohtuulliseen hintaan. (Luottamusta lisasi Vinhin esittelema vihko, johon aiemmat asiakkaat oli fiilistellyt kokemuksiaan.) Ensin kaveri hommas meille edullisen majapaikan, jonne jatettiin tavaramme ja sitten lahdettiin matkaan. Ma istuin Vinhin kyydissa ja Jesse Sun-nimisen Vinhin kaverin takana. Tosi mukavan oloisia tyyppeja, eika paiva olis voinut olla antoisampi.
Ensin kaytiin kauniin metsan siimeksessa orpojen munkkien pagodassa. Niin kuin kaikkialla Vietnamissa, pentagrammien ja hakaristien maara saa huvittuneesti hammentymaan - ymmartakaamme viisisakaraisen olevan vietnamilaisille kansallinen/poliittinen symboli ja swastikan auringonkehraa kaytetyn jo tuhansia vuosia ennen Aatua (jolle meita muuten opetetaan antamaan anteeksi). Munkkien ruukkuistutukset ja kalligrafit oli upeita.
Seuraava kohde oli amerikkalaiset bunkkerit, arvannette minka sodan jaljilta. Korkealta maelta avautui komea nakyma alempana laaksossa virtaavalle joelle. Ei tosin nakynyt vallihaudasta kasin - kauheen epakaytannollisia noi jenkit. (Tekstin pakollinen huono heitto, tuskin viimeinen ja tuskin huonoin.)
Sitten keisari Lang Tu Ducin kampille, missa hallitsija vielakin makoilee. Reissun ainoa paasymaksullinen kohde ja samalla turisti'rikkain'. Antoi vahan osviittaa siihen millaisiin oloihin ovat moiset saaneet egonsa mahtumaan. Joopajoo, kulttuurillisesti/historiallisesti/esteettisesti oikein mielenkiintoiset hoodit, kommenttini koskee lahinna henk.koht. suhdetta diktatuuriin/byrokratiaan (naissa maisemissa usein jopa tyranniaan). Kylla siella taas kamerasta paristot loppu. :P
Syotyamme (Vinhin ansiosta kerrankin paikallisten maksamaan hintaan) ja guest housella piipahdettuamme jatkettiin japanilaiselle sillalle. Multa tais menna tan kohteen pointti vahan ohi.
Sitten seurataan aivan mahtavaa vietnamilaista mummoa esittelemassa paikallisia vanhoja tapoja maaseutumuseossa. Hassua kuinka identtisia on ollut vanhan kansan maanviljely- ym. konstit verrattuna koto-Suomeen (jossa on tullut itse toimittua melkein vastaavana museo-oppaana, en tosin osaa hymyilla yhta weikeasti kuin taa mamma).
Jaakahvien kautta mentiin paivan toiselle buddhalaiselle pagodalle. Ei tiedetty etukateen, kuinka henkilokohtaisesti vaikuttava yksityiskohta vierailuun tulisi molempien kohdalla sisaltymaan: Nahtiin kosketusetaisyydelta se aito ja oikea Austin, jolla munkki Thich Quang Duc vuonna 1963 ajoi Saigoniin, valeli polttoaineet paalleen ja poltti itsensa mielenilmauksena valtion uskonnonvapauden rajoittamista vastaan. Pelkastaan tata kirjoittaessa tulee tippa linssiin. Respect.
Illemmalla ajettiin meren rannalle laskemaan aurinkoa ja nauttimaan pari saavillista olutta vietnamilaisten toverien kanssa. Vinhin ja Sunin lisaksi meidan pienella katetulla bambulavalla chillas Vinhin paras kaveri Vinny ja pari muuta paikallista miesta. Mukaviksi ja mielyttaviksi kuvailtuja illanviettoja on ollut meidan matkalla runsaasti - talla kertaa voi sanoa olleen lahinna alyttoman hauskaa. Naurettiin ihan katketaksemme useampi tunti illan hamartyessa
Syotiin koiraa. (En edes vaita spontaaniksi teoksi - olen valmis argumentoimaan aiheesta melko itsevarmasti kenen tahansa lihansyojan niin halutessa.) Myohemmin yhteiselta lautaselta loytyi mm. mustekalaa ja raakaa banaania.
Harmillista todeta, mutta illan pidentyessa paivasta ja Vinhin seurasta ei lopulta jaanyt kovin hyva mieli. Mies halusi esitella meille paikallista yoelamaa, joten annettiin ajan kulua rannan jalkeen viela kolmessa takalaisessa baarissa. Vinh oli kuitenkin loppuillasta liian humalassa ja meille syntyi riitaa rahasta. Mies oli luvannut saavamme juoda niin paljon kuin haluamme 100.000 dongilla (fataali ehdotus suomalaisille), mutta vaati lisaa rahaa kolmen juoman jalkeen. Kaikki olisi ollut viela ok, jos oltais silta istumalta todettu ymmartaneemme erilailla ja menty nukkumaan, mutta Vinh intti viimeiseen asti saadakseen illan jatkumaan. Meilla nyt ei yksinkertaisesti ole suuri budjetti vaikka lansimaalaisia ollaankin - palattiin taksilla guest houselle yrittaen tyynnytella ja mielistella Vinhia matkalla. Harmillista, mutta jalleen kokemusrikasta ja kasvattavaa.
Ja kylla illan viimeiset vartit pimean joen rannalla, Khuangin saestaessa akustisella kitaralla vietnamilaisia lauluja veisaavaa uutta kaveriporukkaa, jatti taas uuden lampiman muiston hetkesta elamaa.
~ ~ ~ ~ ~
Tanaan:
Aikainen check out, matkatavarat mukaan, Vinhin ja Sunin kanssa lahto kohti Hoi Anin rannikkokaupunkia. 250 km skoottereilla. :) Tien paalla seuraan liittyi Vinny ja joku random (englannintaidottomat jaavat harmillisen usein anonyymien synonyymeiksi), joilla oli kyyditettavinaan kaksi hollantilaista tyttoa. Matkalla kaytiin uimassa vuoristoon muodostuneilla luonnonlammilla/vesiputouksilla/hiidenkirnuilla, vierailtiin toisilla amerikkalaisilla bunkkereilla ja nahtiin paikallinen kuuluisuus, bambuvuoret.
Hoi Anissa Vinh pyysi meita nostamaan rahaa ja maksamaan hanelle miljoonan matkasta. Kohteliaasti hymyillen (tahan on niin totuttu) sanottiin maksavamme etukateen sopimamme hinnan. Vinh nosti tavaramme skootterista kadulle. Kysyin emmeko vieta iltaa yhdessa ja miehen vastauksesta kavi ilmi hanen pitavan sita automaattisesti suurten setelien polttamisena, jota me emme halunneet. Vaikka Vinh katteli mua kysyessani onko kaikki ok, kaveri lahti peittelemattoman narkastyneena matkoihinsa. "Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri." Noh, voikoon Vinh hyvin, mies jarjesti meille unohtumattomat pari paivaa aitoa Vietnam-meininkia.
Taalta otettiin samantien jatkoyhteys Ho Chi Minhiin, koska paluulentoon on enaa vajaat kolme paivaa. Vene- ja junamatkat maksaa hurjia ja olis pitanyt bookata aikaisemmin, joten se on sitten bussimatka.
Se on sitten yhden megametrin bussimatka ja kestaa yli 24 tuntia.
- comments