Profile
Blog
Photos
Videos
Nyt meita koetellaan.
Check outin jalkeen kierrettiin pintapuolisesti paakaupungin katulabyrinttia ja alettiin etsia kyytia etelaisempaan Vietnamiin (paluulentoon aikaa viisi paivaa). Paatettiin ottavamme yojuna makuuvaunuilla rannikkoa pitkin Huen kaupunkiin. Nain sita lahdetaan liikkeelle itsevarmoina omin voimin - ja kuinkas sitten kavikaan?
15:00 Hanoin juna-asemalla lippujen hinnaksi sanotaan 650.000 dongia henkilolta (__ euroa). Menee pojat hiljaisiksi. Kokeilen luukulta, jolla nayttaa asioivan suurin osa paikallisista, ja hinta laskee puoleen miljoonaan. Pojat kavelee reppuineen ulos aseman ovesta.
15:50 Pyortymisvaaraantuneet pojat vetaa nuudelisoppaa naamaan.
16:30 Vietnamilainen ikatoveri suosittelee laheista matkanjarjestajaa. Respassa hinnaksi tarjotaan 550.000. Onneksi tarjottiin myos vesilasilliset.
17:05 Aiemmin huomiomme kiinnittanyt traveller cafe. Nuori virkailija lupaa meille sleeper-bussin 450.000 per pera. Saadaan tingattua hyvaa hintaa viela 327 kilodongiin. Pojat saa kyyditysreseptin kammenelle. Noutoajaksi sovitaan 6pm senhetkiselta luukulta.
Ja sitten alkaa kaaos.
17:35 Jesse huomaa lompakkonsa kadonneen. Passi, kortit, kaikki. Jesse lastaa matkatavaransa mun hartioille: "Kato sa sielta aikaisemmasta matkatoimistosta ja pida huolta naista. Ma juoksen." ___ kilometrin paahan suuntaavan kyytimme lahtoon on aikaa alle puoli tuntia.
Tajuten omituisena sykahdyksena mita uhkaa juuri tapahtuneen lahden reppuvuorena hortoilemaan Hanoin kuhisevia pikkukatuja pitkin onnettoman suuntavaistoni kera enka meinaa ajatuksenjuoksultani loytaa edes sovittua respaa. Lopulta loydan aulaan ja samalla kun kyselen henkilokunnalta joudun paniikissa tutkimaan kysymatta ja royhkeasti vastaanottotiskin takaiset arkistopinot ja muut tavarat lapi. Ei mitaan havaintoa Jessen vetoketjutaskuun suljetusta isosta kangaslompakosta. Paamaaratta jatkan takaisin kadulle. Jesse tulee vastaan hiesta markana: "Loyty." (Lompakko oli jaanyt elektroniikkaliikkeeseen Jessen ostaessa uutta muistikorttia.) Seuraavien 10 minuutin sisalla oluilla kasien tarinaa laannuttaessa ja jannitteen purkautumista naurulla kasitellessa alan ymmartaa ylistystilaisuuksia.
18:05 Kaksi skootteria ampaisee hamartyvaan katuviidakkoon. Bussiasemalla mulle soitetaan toimistosta ja kerrotaan kaikkien bussien olevan jo taynna. Selitan puhelimeen ja meita skoottereilla kyydinneille miehille heidan jo luvanneen paikat bussista ja meidan maksaneen ne - meidan taytyy lahtea tanaan.
?:?? Taisteltuaan jonkin aikaa lippuluukun kanssa skootterikuskimme alkaa nayttaa todella huolestuneelta. Vastaamatta meidan kysymyksiin mies ohjaa meidat takaisin kaksipyoraisille. Mopot palaavat tien paalle ja bussiasema jaa taakse.
Mietin jo kuinka saan puhuttua meille majoituksen ensi yoksi matkatoimiston piikkiin, kunnes tajuan etta ollaan ajettu paljon pidempi matka kuin tullessa. Tajuan meidan suuntaavan toiselle bussiasemalle. Hyvin lujaa vauhtia. (Jessella oli aivan sairas kuski, olivat vastaantulijoiden kaistan kautta perilla monta minuuttia meita ennen, vaikka mekin ajettiin jarjetonta kyytia.)
Toisella bussiasemalla kuski pyorii taas ympariinsa ovista sisaan ja ulos puhuen samalla toivottomana puhelimeensa (miehen tunnemaailma pysyi oikeesti ihan hammastyttavalla tavalla koko ajan sulkemattomana). Sen lisaksi etta olivat tayteen bookattuja, kaikki illan yhteydet olivat jo lahteneet kohti etelaa.
Me lahdetaan peraan. Ja nyt ajetaan sitten aivan jarjetonta nopeutta. :D Matkatoimiston kuski maksaa parille miehelle (varmaan jotain tunnetttuja ei-mitaan-menetettavaa -sekopaita) ja kaskee ottaan meille Huen bussin kiinni. Pelottavan maaratietoisesti kaahataan pienia, surkeassa kunnossa olevia oikoreitteja ja ilmestytaan jostain pusikosta hadin tuskin pehva penkissa moottoritielle. Miehet alkavat huitoa randomilla ohi ajaville busseille ja onnistuvat pysayttamaan yhden. Sleeper-bus matkalla Hueen.
19:35 Noustaan pitkasta aikaa lankkareita taynna olevaan bussiin ja vilkaistuamme ymparille todetaan kaikkien paikkojen olevan varattuja. Jonkinlaisella lahjalevollisuudella ei tunnuta kumpikaan kokevan siita minkaanlaista mielipidetta, istahdetaan kaytavalle tavaroinemme. Ja vielapa erehdytaan luulemaan tilanteen ratkenneen.
"Tickets, please." Voi paska.
Matkatoimistolta saatava kuitti vaihdetaan varsinaisiin matkalippuihin yleensa asemalla. Olin antanut ekalla asemalla tata varten kuittimme matkatoimiston kuskille, joka ei lopulta onnistunut saamaan meille virallisia lippuja - ja arvatkaapa kenen taskuun kaaoksen keskella alkuperainen kuittikin jai. Muistan napanneeni muistoksi toimiston kayntikortin ja pyydan bussin rahastajan soittavan sinne. Ei kay painsa, tata ei kuulemma ole tilattu hanen toimistonsa kautta. Rahastajan inttaessa vastaan paikallinen kanssamatkustaja soittaa toimistoon, puhuu heille, antaa puhelimen rahastajalle. Ei tule kesaa. Pyydan anteeksi matkustajilta kavellessamme takaisin bussin ovelle.
Sitten mennaan taas ihmeiden puolelle. Vaikka oltiin jo ajettu jonkin matkaa eteenpain ja kaikki naytti skootterikuskiemme nakokulmasta jo jarjestyneen, toinen naista istuu moponsa paalla oviaukolla. Nahdessaan meidat mies nappaa samantien kannykan kouraansa ja alkaa karjua vuorotellen puhelimeen ja bussin rahastajalle estaen meita samalla poistumasta kyydista. Skootterin kuljettaja poistuu, rahastaja nyokkaa, me kavelemme takaisin bussin peralle ja lahes koko bussillinen ratkeaa aplodeihin. Hammennyksen ja liikutuksen keskella en keksi mitaan muuta aaneen sanottavaa: "Hanoi rocks."
19:40 Puolentoista tunnin skootterisodan jaljilta paikat kipeana makaan nalkaisena ja vessahataisena tarisevassa yobussissa pehmeilla pedeilla nukkumaan kayvien ihmisten valissa pierun ja sukkamehun hajussa pimealle kaytavalle levitetylla kolmen millimetrin paksuisella ruokomatolla ja kiitan Jumalaani.
- comments
Tuomas Loistava tarina, oon ite ollu pari kertaa Vietnamissa (ja taas lähdössä), mut ei oo itelle tommosta tapahtunu...kaiken näköstä muuta kyllä.