Profile
Blog
Photos
Videos
Hei kaikki uskolliset lukijat.
Ja kiitokset vielä kerran itämeren BMlle. Lueskelin hetki sitten kirjeenvaihtajan hengen tuotetta ja olen todella ilahtunut ja ihmeissäni miten ajantajuisesti hän on saanut noista hapuilevista ja irrallisista tekstiviestien murusista koottua selkokielistä matkareportaasia. Hyvä Gämä. Hiellä jakissa mukana raahattu palkkio odottaa...
Tulimme yöjunalla Hämeenlinnaan tänään aamu seitsemältä ja korkkasimme Chefin pakastimessa kylmentämän mansikkaskumpan. Olo on väsynyt mutta onnellinen, kaikkemme annoimme ja paljon saimme (mm. järkälemäiset pohje ja reisilihakset...). Junamatkan Rovaniemeltä Hämeenlinnaan saimme matkustaa tavallisessa istumavaunussa, koska tällä hetkellä kaikki pohjoisesta tulevat yöjunat ovat tupaten täynnä lomiaan lopettelevia matkalaisia ja täten makuvaunupaikka jäi haaveeksi. Matkan mielenkiintoa kuitenkin lisäsi vaunuamme houstaava Jonny Debin näköinen konduktööri (naislukijat osannevat arvostaa tämän seikan merkittävyyttä).
Minni jatkoi aamupalan jälkeen vielä jakkeineen lihasvoimin Valkeakoskelle kohti kotisaunaa. Minä puolestani sammuin punkan pohjalle muutamaksi tunniksi palauttamaan tajuntaani tälle etelän elämän tasolle. On se kumma miten oma koti näyttää jo vajaan kolmen viikon erämaaretken jälkeen ylellisyydeltä. Osansa voi olla siinäkin etten ole ollut täällä itse sotkemassa ja sekasortoa aiheuttamassa...
Vaikka ehkä ajoittain blokia lukiessa tuntuikin että elimme elämän sietorajoilla kiivetessämme kipein lihaksin mäkistä maastoa luonnonvoimien paiskoessa jakkejamme ja majoittuessamme mitä askeettisimpiin pusikoihin, on todettava että tämä matka todella irtaannutti arjesta. Sitä arvostaa taas ihan eri tavalla mm. lähikauppaa ja lämmintä sohvaa. Matkan tekeminen oli hetkessä elämisen kurssi. Aina suodessamme itsellemme nautinnon hetkiä totesimme: "Me ollaan lomalla, me ollaan tää ansaittu". Ja toisaalta pahimman mäen ja vastatuulen seinämän edessä hoimme voimia antavaa mantraa: "metri kellarrallaan, metri kerrallaan..." Jäämeren opetus oli ottaa vastaan hetket sellaisina kun ne ovat: nauttia sen hetken kermavohvelista, lämpimästä makuupussista, jäämeren rantakivien pyöreydestä, yllättävistä juonenkänteistä matkan kulussa, siitä että jaksoin metrin ja tämä seuraavakin metri on jo menossa.
Lisään blokiin kuvaotteita matkamme varrelta ensi viikon alussa, kun saan Minnin ja oman kamerani kuvat miksattua kronologiseksi massaksi. Tällä erää annan kuitenkin makulapaksi pari matkalta kuvattua videon pätkää. Toinen on panoramakuvaus Tana Horn-vuoren laelta ja toinen ote Kevinin ja ketun iltatoimista telttaleirillämme Kungsfjordissa. Jälkimmäisestä videosta ei selviä miten tarinä päättyi ja jottei herkimmät lukijat menettäisi yöuniaan kerrottakoon että sika selvisi temmellyksestä säikähdyksellä.
Oscarpuheen päätteeksi kiitämme lähimpiä matkakumppaneitamme Bebenthenia ja hevoslinimenttiä uskollisesta mukana olosta. Ilman heitä emme enkä olisi tässä kertomassa jälkipolville seikkailuistamme. Henkiläkohtaisesti lähden nyt tutustumaan oman kodin suihkutilaan ja koitan irrottaa ihoon kiinni kasvaneet villahousut jaloistani.
Rohkeasti vaan kohti sekopäisiä seikkailuja. Asenne ratkaisee, ei lämpötila...
- comments